Ulkoisesti ohjus muistuttaa RK-55:tä, johon länsimaiset tiedustelulähteet olettivat sen aluksi virheellisesti suoraan perustuvan.[1][4]
Venäläisistä koneista, jotka ovat sen kanssa yhteensopivia Tu-160 voi kuljettaa 12 ohjusta, Tu-95 6 tai 16 ohjusta riippuen versiosta ja Su-34 yhden.[1][5]
H-SD, vientiversio tavallisella taistelukärjellä ja 300 kilometrin kantamalla
H-555 (AS-15 Kent-C), tavallisella taistelukärjellä varustettu versio H-55SM:stä parannetulla ohjausjärjestelmällä ja suuremmalla kantomatkalla
H-BD, suunniteltu tuleva versio
Lisäksi Iranilla on käytössään Soumar ja Meshkat -versiot ohjuksesta.[1] Kiinalaisen CJ-10:n on arvioitu perustuvan H-55:n tekniikkaan.[1]
Iran ja Kiina saivat 2000-luvun alussa 12 kappaletta H-55-ohjuksia Ukrainasta ilman ydinkärkiä.[6][7] Niiden viennistä syytettiin kansainvälistä rikollisjärjestöä.[7] Ukraina palautti neuvostoliittolaiset ydinaseet vuonna 1996 ja romutti H-55-ohjusta käyttämään kykenevät koneensa.[7]