Hän tuli yöllä (The Talk of the Town) on George Stevensin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1942. Elokuva perustuu Hollywood-tuottaja ja -käsikirjoittaja Sidney Harmonin kertomukseen.
Poliittisesti aktiivinen sahatyöläinen Leopold Dilg (Cary Grant) saa syytteen sahan tuhopoltosta ja työnjohtajan kuolemasta palon uhrina. Oikeudenkäynnin aikana Dilg karkaa vankilasta ja etsiytyy turvaan entisen koulukaverinsa, nykyisin opettajana työskentelevän Nora Shelleyn (Jean Arthur) omistamaan taloon. He ovat aikoinaan seurustelleet. Talon on kesäksi vuokrannut oikeustieteen professori Michael Lightcap (Ronald Colman), jolla on suunnitelmissa kirjan kirjoittaminen. Miehet saapuvat taloon melkein yhtä aikaa.
Shelley esittelee Dilgin puutarhurikseen. Miehet käyvät lakiaiheista keskustelua, jossa professori Lightcap esittää näkemyksiä tieteelliseltä kannalta, Dilg puolestaan käytännöllisempiä. He ystävystyvät mutta samalla heistä tulee kilpakosijoita, kun myös Lightcap rakastuu Shelleyyn.
Lightcap tulee Dilgin asianajajan ja Shelley puheista epäluuloiseksi ja ryhtyy tutkimaan asiaa. Hän alkaa seurustella oletetun murhan uhrin tyttöystävän kanssa ja saa selville, että sahan työnjohtaja on elossa ja piileskelee Bostonissa. työnjohtaja "taivutellaan" palaamaan kaupunkiin ja myöntämään oma ja sahan omistajan syyllisyys.
Lightcap saa Dilgin uskomaan lain noudattamisen tärkeyden ja ilmoittautumaan viranomaisille, ja niin tämä vapautetaan. Pian Lightcapista tulee korkeimman oikeuden tuomari, ja hän kosii Shelleytä, jonka tunteet kuitenkin suuntautuvat Dilgiin päin.
Elokuvan nimeksi oli suunniteltu Mr. Twilight, mutta Grantin vaatimuksesta nimi muutettiin, koska hänen näkemyksensä mukaan nimi olisi viitannut siihen, että elokuva kertoo yhdestä miehestä ja Colman vie kaiken huomion. Yhtiö joutui tekemään vaihtokaupan Universalin kanssa saadakseen elokuvalle nimen The Talk of the Town. Elokuva on noussut klassikoksi.[1] Kuvausten alkaminen lykkääntyi, kun Carole Lombardin kuolema tuli julki.[2]
Elokuvan tekoaikaan oli poikkeuksellista, että merkittävissä roolissa oli kaksi miestä, ja kumpikin näyttelijä oli aiemmin ollut yksin pääosanäyttelijöitä. Tilanne näkyy myös juonessa siten, että katsoja pysyy loppuun asti tietämättömänä siitä, kumman miehen Shelley valitsee. Molemmat vaihtoehdot kuvattiin, ja valinta tehtiin vasta koenäytöksen jälkeen.[2]
Elokuva oli Oscar-ehdokkaana useissa sarjoissa, mutta jäi kuitenkin palkinnotta.
Kritiikki
Komediaksi luonnehdittua elokuvaa kiitettiin yhdysvaltalaisessa Varietyn arvioissa eskapistiseksi komediaksi.[3]
