Strandberg suoritti arkkitehdin tutkinnon Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1926. Ennen arkkitehdiksi valmistumistaan hän oli huippuluokan yleisurheilija, Suomen mestari kymmenottelussa 1922 ja viisiottelussa 1923.[1] Hän oli aloittanut työt Helsingin kaupungin rakennustarkastustoimistossa jo opiskeluaikanaan 1924 ja jatkoi samassa työpaikassa vuoteen 1928 asti. Strandberg nimitettiin ylimääräiseksi arkkitehdiksi Yleisten rakennusten ylihallitukseen1929. Hän toimi virkaatekevänä lääninarkkitehtina Kuopiossa vuodesta 1930 ja Oulussa vuodesta 1932. Oulun varsinaiseksi lääninarkkitehdiksi hänet nimitettiin 1937. Oulun aika on Strandbergin tuotteliainta aikaa. Monet Oulun keskustan 1930-luvun funktionalismia edustavat rakennukset ovat nimenomaan Strandbergin käsialaa. Vuoden 1949 kesällä Strandberg nimitettiin lääninarkkitehdiksi Helsinkiin. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1953.[2]
↑Esko Järventaus: Studia Historica Tomus I: Oulun lääninarkkitehdit, s. 299. Oulun Historiaseura, 1967.
↑Huusko, Jorma et al.: Lapin rakennusperintö, s. 50. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1984. ISBN 951-9152-74-1
↑Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115, s. 53. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X
↑Oulun moderni ruutukaavakeskusta: Modernin rakennuskannan inventointi 2016, s. 87. Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä. Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2016. Teoksen verkkoversio.
↑Jyri-Jussi Rekinen: Kivilinna Tuiran sydämessä. Sanomalehti Kaleva, 2007, nro 18. maaliskuuta, s. Sivu 5. Kalevan artikkelissa arkkitehdin sukunimi on kirjoitettu väärin: Strömberg.