Gustaf August Wasastjerna (vuoteen 1847 Falander; 12. elokuuta 1823 Seinäjoki – 11. kesäkuuta 1905 Peräseinäjoki)[1] oli suomalainen tehtailija ja liikemies. August Wasastjerna oli aikoinaan yksi Suomen varakkaimmista miehistä, mutta hän teki konkurssin vuonna 1869.
August Wasastjernan vanhemmat olivat ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjerna ja taloudenhoitaja Catharina Charlotta Jernberg. Koska hänen vanhempansa eivät alkuaan olleet naimisissa, hän ei saanut käyttää Wasastjernan aatelissuvun nimeä, vaan ainoastaan suvun alkuperäistä porvarillista nimeä Falander. Vanhemmat menivät naimisiin vuonna 1845 ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai sukunsa aatelisnimen.[1]
Ura tehtailijana
Östemyran ruukki ja maatila
Wasastjerna peri isältään Östermyran eli Seinäjoen ruukin. Wasastjerna loi ruukista suurmaatilan, jossa 1880-luvulla oli viljeltyä maata 1200 hehtaaria ja yli 3000 hehtaaria metsää. Wasastjerna rakennutti Östermyraan useita myllyjä, sahan, tiilitehtaan, meijerin ja oluttehtaan. Ruukilla oli karjanhoito- ja meijerikoulu sekä suuri kivinavetta, jossa oli lähes 300-päinen karja. Wasastjerna loi Östermyrasta mallikelpoisen suurmaatilan rauta- ja ruutiteollisuuden rinnalle.[2]
Tampereen konepaja
Wasastjerna osti vuonna 1856 Tammerkosken partaalta tontin, jossa toimi Nils Johan Idmanin, vuorimestari Gustaf Idestamin ja salaneuvos Karl August Ramsayn rakennuttama rautasulattimo ja konepaja. Tuotteet olivat koneita, koneen osia ja valutuotteita. Tehtaalla aloitettiin myös ensimmäisenä Suomessa höyrylaivojen valmistus ja siipiratasalus Ahti valmistui vielä samana vuonna.[3]
Kauppa muodostui kohtalokkaaksi Östermyran ja Wasastjerna-suvun kannalta. Samalle tontille perustettiin yhdessä Adolf Törngrenin kanssa, Wasastjernojen lainojen turvin, pellavatehdas, joista muodostettiin vuonna 1861 Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Oy (ruots. Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag) eli Tampella. Tampellan ajatuessa vaikeuksiin joutui Wasastjerna luopumaan omaisuudestaan velkojilleen. Yritykseen oli sijoitettu pitkälti toista miljoonaa markkaa ja eräitä takauksia.[2]
Ura kunnallismiehenä
Wasastjerna kehitti Seinäjokea monella tavalla. Hän oli ajamassa Seinäjokea itsenäiseksi seurakunnaksi, perustamassa entisestä ruutimakasiinista seurakunnalle omaa kirkkoa sekä toimi ensimmäisenä kuntakokouksen puheenjohtajana. Wasastjerna vaikutti myös osaltaan rautatien saamiseen Seinäjeolel ja sai sen kulkemaan nykyistä reittiään.[2]
Viimeiset vuodet
Vanhuusvuotensa Gustaf August Wasastjerna vietti Peräseinäjoella Ala-Kärjen maalla olleessa, setänsä eversti Alfred Wasastjernan omistamassa talossa. Myöhemmin vanha, reumasairas patruuna joutui vieraitten ihmisten hoitoon. Wasastjerna menehtyi vuonna 1905, kun taloudenhoitajan ollessa kirkossa, eräs kulkumiehenä paikkakunnalle pesiytynyt peltiseppä juopuneena pahoinpiteli Wasastjernan. Muutamaa päivää myöhemmin Wasastjerna kuoli.[4]
Wasastjerna haudattiin Seinäjoelle. Seinäjoen seurakunta ja paikalliset maatalous- ja edistysseurat pystyttivät elokuuusa 1914 Wasastjernan hautamuistomerkin. Monumentin suunnitteli kuvanveistäjä Alpo Sailo ja valmisti seinäjokelainen kivenhakkaaja Walentin Sillanpää.[4]
Muuta
Wasastjerna oli sukunsa edustaja aatelissäädyssä valtiopäivillä 1863–1864.[1]
Wasastjerna meni vuonna 1848 naimisiin Hedvig Mathilda Donnerin (1825–1897) kanssa. He saivat yhteensä kymmenen lasta,[1] joita olivat maatalousneuvos Alexander Wasastjerna ja tilanomistaja Gustaf Albin Wasastjerna. Wasastjerna sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1885.[5]
Lähteet
- Mäki, Aki: Kauppa kävi jotta pirellä piti. (Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa) Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X
Viitteet
Aiheesta muualla
