Grönlanninvalas on tumma eikä kovin sulavalinjainen eläin, jonka alaleuka on kaareva ja yläleuka kapea. Sen hetulat ovat pidemmät kuin millään muulla hetulavalaalla, jopa yli kolmemetriset. Grönlanninvalaan kallo on kovaa luuta, ja se hakkaa päällään jään alapintaan puhkaistakseen hengitysaukkoja. Pisimmät grönlanninvalaat ovat yli 20-metrisiä naaraita; uros on jonkin verran pienempi. Grönlanninvalas on maailman toiseksi painavin eläin, ja sinivalaan ohella ainoa, jonka suurimmat yksilöt voivat painaa toistasataa tonnia. Tavallisesti grönlanninvalaan paino on noin 50–60 tonnia.[2]
Ikä
Vuonna 1999 löydettiin grönlanninvalas, joka todettiin silmän aminohappojen perusteella 211-vuotiaaksi.[3] Toukokuussa 2007 inuitit löysivät Barrow’ssa, Alaskassa grönlanninvalaan, jonka kyljessä oli 1800-luvun lopulla käytetyn harppuunan kappaleita. Valaan iäksi arvioitiin noin 115–130 vuotta.[3] Aiemminkin arveltiin, että grönlanninvalas voisi elää noin 80–100-vuotiaaksi.[4]
Levinneisyys
Grönlanninvalas on ainoa hetulavalas, joka elää koko elämänsä arktisilla merialueilla. Pohjoisesta jäämerestä levinneisyys ylettyy Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisimpiin osiin.
Ravinto
Grönlanninvalas siivilöi hetuloillaan planktonia vedestä. Se syö lähinnä Calanus-suvun äyriäisiä sekä Spiratella- ja Limacina-sukujen nilviäisiä.[2]
↑ abReilly, S.B., Bannister, J.L., Best, P.B., Brown, M., Brownell Jr., R.L., Butterworth, D.S., Clapham, P.J., Cooke, J., Donovan, G., Urbán, J. & Zerbini, A.N.: Balaena mysticetusIUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.8.2014. (englanniksi)
↑ abJiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 275. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6