Grönlannin mannerjäätikkö

Grönlannin kartta, jossa näkyy mannerjään paksuus.
Grönlannin mannerjää on painanut saaren keskiosan kuopalle.

Grönlannin mannerjäätikkö on Grönlannin sisäosia peittävä jäätikkö. Se on laajalti kaksi kilometriä paksu ja paksuimmalta kohdaltaan noin 3,2 kilometriä paksu.[1] Se on 2 500 km pitkä ja 1 000 km leveä.[2]

Uutta jäätikköä syntyy jatkuvasti oman painonsa ansiosta tiivistyvästä lumesta. Osa jäästä sulaa pois kesän aikana, osa sulaa jään aiheuttaman valtavan paineen takia jäätikön pohjalla ja osa virtaa pois[3] jäävuorina.

Grönlannin mannerjäästä 7 % laskeutuu mereen Sermeq Kujalleqista (tansk. Jakobshavn Isbræ, ”eteläinen jäätikkö”) ja se synnyttää myös enemmän jäävuoria kuin mikään muu pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköistä.[4]

Historia

Grönlannin mannerjäätikkö yhdistyi useammista yksittäisistä jäätiköistä isoksi jäämassaksi kahdesta yhteen miljoonaa vuotta sitten.[1] Grönlannin jäätikkö oli nykyistä laajempi jääkaudella, mutta se oli hieman nykyistä pienempi tuhansia vuosia sitten holoseenin lämpöhuipun aikoihin. Grönlannissa oli nykyistä lämpimämpää vielä keskiajan lämpökaudella, jolloin viikingit kävivät siellä.[5]

Jään sulaminen

Jää sulaa jäätikön reunaa ympäröivällä sulamisalueella, jossa lämpötila nousee kesällä kyllin korkeaksi. Sulamisalue on ollut esimerkiksi vuonna 2007 40 % koko jäätiköstä.[1] Sen reunalla jää on noin 500 metriä paksua.[1] Sulamista tapahtuu alueella huhti–lokakuussa ja tämä alue laajenee huhti–lokakuun välillä. Yöpakkasia on tällä alueella kesälläkin, ja ne jäädyttävät pinnan yöksi.[1] Nopeimmin jäätikkö sulaa reunoiltaan, kun taas keskellä jäätikköä on havaittu myös jään paksunemista.[6]

Jäätä sulattavat osaltaan kryokoniitiksi[7] sanotut pienet tummat hituset, jotka koostuvat muun muassa tuulen tuomasta pölystä ja levistä[8]. Niiden tummuus heikentää jään heijastavuutta ja lisää lämmön imeytymistä, mikä taas sitten nopeuttaa sulamista.[1] Jäälle syntyy kesällä sulamisvedestä jäätikköjärviä ja -jokia. Jäähän syntyy sen liikkuessa peruskallion päällä suuria halkeamia, joihin järvet lopulta syöksyvät synnyttäen kuilumaisen jäätikkökaivon[1]. Vesi virtaa jään alla liukastaen sen liikettä[1].

1990-luvun puolivälissä sulamisvedet nostivat merenpintaa 0,13 millimetriä vuodessa, kun taas 1997–2003 vuosittainen määrä oli jo 0,25 millimetriä.[6] Jos mannerjäätikkö sulaisi kokonaan, se nostaisi merenpintaa kuudella metrillä.[2]

Lähteet

  • Valpola, Veli & Anttila, Inkeri & Jauho, Pekka & Littunen, Yrjö: Facta 3. GAS-ISL. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-01483-4
  • Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands. Hawthorn: Lonely Planet, 1997. ISBN 0-86442-453-1 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h Mark Jenkins: Jää murtuu – Grönlannin muuttuvat kasvot. National Geographic Suomi, 2010, nro 6, s. 16–25.
  2. ↑ a b Swaney, Deanna, 1997, s. 362.
  3. ↑ Simpson, Sarah: Greenland Ice Motion Mapped: Big Pic Discovery News. 10.7.2012. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Folger, Tim: Viikinkien ilmoja. National Geographic Suomi, 2010, nro 6, s. 26–45.
  5. ↑ Valpola, Veli & Anttila, Inkeri & Jauho, Pekka & Littunen, Yrjö, s. 179.
  6. ↑ a b Ramanujan, Krishna: Greenland’s Ice Thinning More Rapidly at Edges 15.12.2004. Nasa. Arkistoitu 30.4.2020. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Nozomu Takeuchi: Cryoconite hole Glacial biology. Arkistoitu 1.1.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Nozomu Takeuchi: Cryoconite Granules Glacial biology. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grönlannin mannerjäätikkö.
  • Lidholm, Tapio: Grönlanti sulaa Natura -lehti. 27.5.2016. Viitattu 29.10.2019.
  • Pellikka, Hilkka: Grönlannin mannerjäätikön tulevaisuus: merenpinnan nousu maailmanlaajuisesti ja Itämerellä. (Pro gradu -tutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, 2011. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.10.2019.