Grängesberg oli malminkäsittelykeskus alueen rautakaivoksille, joita avattiin jo 1500-luvulla. Raudan louhinta kasvoi suurtoiminnaksi 1800-luvun lopulla, kun keksittiin Thomas-Gilchrist-menetelmä teräksen valmistamiseksi myös fosforipitoisesta rautamalmista. Kaivostoiminta jatkui vuoteen 1989, ja alue oli tuotantomäärältään Ruotsin kolmanneksi suurin rautamalmin lähde. Vuonna 1971 Grängesbergin kaivoksissa työskennelleistä 400 miehestä 200 oli suomalaisia[1]. Nykyisin vanha teollisuusalue on kulttuurikäytössä, muun muassa Ekomuseum Bergslagen -kokonaisuuteen kuuluvana museona.
Nykyinen alumiiniyritys Gränges juontaa juurensa Grängesbergiin, jossa se oli aikoinaan mahtiyhtiö. Trafik AB Grängesberg–Oxelösund (TGO) perustettiin vuonna 1896 rautatieyhtiöksi ja laajeni siitä Grängesbergsbolagetiksi, joka harjoitti kaivos-, metalliteollisuus- ja laivanvarustamotoimintaa. Se oli läpi 1900-luvun alkupuolen pohjoisen LKAB-kaivosyhtiön toinen omistaja Ruotsin valtion rinnalla.[2]
Alueella tutkitaan uusia ja entistä ympäristöystävällisempiä menetelmiä kaivos- ja malminrikastustoiminnan elvyttämiseksi fosfaattimineraali apatiitin ja eräiden harvinaisten metallien tuottamiseksi[3][4].
Myös Spendrups-panimoyhtiö sai vuonna 1897 alkunsa Grängesbergistä, ja se on yhä paikkakunnan suurimpia työnantajia[5].
Lähteet
↑Grängesbergin kaivoksen suomalaiset vaativat heti palkankorotuksia. Helsingin Sanomat, 25.05.1971, s. 29. Näköislehti (maksullinen).
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäiset artikkelit: sv:Grängesberg & sv:Gränges & sv:Grängesbergs gruvor