Good Morning Good Morning on The Beatlesin kappale vuodelta 1967. Kokonaan John Lennonin kirjoittama laulu julkaistiin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin yhdentenätoista raitana. Se merkittiin kuitenkin Lennonin ja Paul McCartneyn yhdessä tekemäksi. Vaikka kappaletta ei ole laskettu Lennonin parhaimpien sävellysten joukkoon kuuluvaksi, sisältää se samanlaista jutustelevaa lyriikkaa kuin esimerkiksi eräs hänen toinen kappaleensa, ”Strawberry Fields Forever”.[1] Lukuisten ääniefektien vuoksi kappaletta on myös verrattu The Beach Boys -yhtyeen Pet Sounds -albumin materiaaliin.[2]
Lennon kirjoitti kappaleen tammikuussa 1967 Kenwoodin kodissaan Surreyssa.[1] Kappale syntyi, kun hän pianoa soittaessaan kuuli televisiosta Kellogg’s-aamiaismuromainoksen laulun, joka kuului kokonaisuudessaan ”Good morning, good morning, The best to you each morning, Sunshine Breakfast, Kellogg’s Corn Flakes, Crisp and full of fun”. Lennon poimi tästä nimen ja kertosäkeen.[3] Tapansa mukaisesti hän kirjoitti sanat ennen sävellystä.[4] Yleisesti kappale kertoo siitä, ettei ole paljoa sanottavaa; ”I’ve got nothing to say but it’s ok”. Se myös kuvaa Lennonin silloista huumeiden ja kylmän avioliiton leimaamaa elämää, jossa hän oli jäämässä kaiken ulkopuolelle.[3]
Laulun säe ”It’s time for tea and Meet the wife” on viittaus BBC:n tuolloin esittämään televisiosarjaan Meet the Wife. Sattumalta sarja päättyi samoihin aikoihin, kun ”Good Morning Good Morning” kirjoitettiin.[1] Jakso, jota Lennon katsoi, lähetettiin 12. joulukuuta 1966, ja siinä Thora Hirdin näyttelemä hahmo pyrkii ostamaan viime hetken joululahjoja. Tämä todennäköisesti innoitti riviin ”People running round, It’s five o’clock, Everywhere in town is getting dark, Everyone you see is full of life, It’s time for tea and Meet the Wife”.[5]
Äänitys
Lennon teki kappaleesta demon helmikuun alussa, ja muutamaa päivää myöhemmin The Beatles aloitti sen levytykset. 8. helmikuuta kappaleen pohja oli saatu nauhalle kahdeksalla otolla, ja sille sisältyvät George Harrisonin rytmikitara, Lennonin laulun raakaversio, ja Ringo Starrin rummut. 16. helmikuuta Paul McCartney lisäsi kappaleeseen basson ja samalla äänitettiin Lennonin lauluraita. 23. maaliskuuta Lennon soitti kitarallaan erilaisia ideoita puhallinsovituksesta. Niinpä tuottaja George Martin lisäsi mukaan Sounds Incorporated -puhallinsektion.[1] Beatlesin jäsenet olivat tavanneet kyseisen ryhmän huhtikuussa 1962 Star-ClubillaHampurissa. Aluksi Lennon ei kuitenkaan ollut tyytyväinen puhaltimiin:[4]
»He käyttivät paljon aikaa päällekkäisäänitykseen, noin kolme tuntia tai ehkä pidempäänkin, mutta John Lennonin mielestä se (soitto) kuulosti liian tavalliselta. Niinpä päädyimme rajoittamaan ja tiivistämään sitä – tekemään mitä tahansa, jotta se ei kuulostaisi puhaltimiensoitolta. Se oli tyypillistä John Lennonia – hän vain halusi sen kuulostavan oudolta.» (Richard Lush, nauhaoperaattori.[4])
28. maaliskuuta Lennon uusi lauluraitansa, McCartney soitti kappaleen kitarasoolon ja kaksikko äänitti myös taustalaulun. Lennonin ideasta mukaan lisättiin myös Abbey Road Studiosin kokoelmista erilaisia eläinten ääniä. Kyseisistä ääninauhoista Volume 35: Animals and Bees (suom.eläimet ja mehiläiset) ja Volume 57: Fox-hunt (suom.ketunmetsästys) on sittemmin tullut kuuluisia. Kappale päättyy kanan ääneen, koska sen katsottiin sopivan täydellisesti äänen kanssa, jonka George Harrison tekee kitarallaan albumin seuraavan raidan ”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Reprise)” alussa.[1] Ääniefektit lisättiin kappaleeseen viimeiseksi, 29. maaliskuuta.[4]
Kappale miksattiin 29. maaliskuuta ja 19. huhtikuuta 1967.[1]
”Good Morning Good Morning” ilmestyi 1. kesäkuuta 1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumilla, jonka julkaisi Britanniassa Parlophone ja Yhdysvalloissa päivää myöhemmin[5]Capitol Records. Se on albumin yhdestoista eli kolmanneksi viimeinen raita.[7][8] Kappaleen stereoversio on kuusi sekuntia pidempi kuin monoversio. Stereoversiossa myös kitarasoolo on miksattu kovemmalle.[1] Kappaleen varhainen versio julkaistiin myöhemmin kokoelma-albumilla Anthology 2. Siinä versiossa on erilainen laulu, ja siltä puuttuu myöhemmin lisättyjä päällekkäisäänityksiä.[4]
John Lennon itse ei arvostanut kappaletta ja totesi sen olevan hosumalla tehty, jotta levylle saataisiin lisää materiaalia. Vuonna 1980 Playboylle antamassaan haastattelussa Lennon sanoi olleensa aina sitä mieltä, että laulu on ”kertakäyttöinen pala roskaa.” Kappaletta ei myöskään yleisesti lueta Lennonin parhaimpien töiden joukkoon, vaikka laulun jutustelevaa sanoitusta onkin verrattu erääseen toiseen hänen kappaleeseensa, ”Strawberry Fields Foreveriin”.[1][2]
