Yhdysvalloissa ”Nowhere Man” julkaistiin Rubber Soulin sijaan albumilla Yesterday and Today.[3]
Laulun taustoja
Vuonna 1971 John Lennon muisteli ”Nowhere Manin” syntymää Rolling Stone -lehdelle antamassaan haastattelussa näin:
»Muistan läpikäyneeni vainoharhoja koettaessani turhaan kirjoittaa jotain saamatta paperille mitään. Niinpä vain makailin ja koetin olla kirjoittamatta. Ja sitten tämä pulpahti esiin. Se tuli yhdellä kulauksella.»
"Nowhere Man" oli Lennonin senhetkisen olotilan ruumiillistuma, sillä hän oli LSD:n käytön jälkeisessä masennuksessaan tuntenut itsensä juuri sellaiseksi kuin laulun mies. Tarina kertookin todellisuudessa hänestä itsestään, vaikka se on kirjoitettu kolmanteen persoonaan. George Harrisonin soittama kitarasoolo täydentää surullista ja filosofoivaa kappaletta, joka tyylillisesti edustaa lähinnä folk-rock-balladia.[5]
Laulu poikkeaa sanoitukseltaan melkoisesti yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Lennon ei itse erityisemmin pitänyt laulusta, mutta yhtyeen fanit ja musiikkikriitikot ovat sen sijaan nimenneet "Nowhere Manin" erääksi Lennonin parhaista töistä Beatlesin 1960-luvun puolivälin tuotannossa.[5]