Gilberto "Gillo" Pontecorvo (19. marraskuuta 1919 Pisa – 12. lokakuuta 2006 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänet tunnetaan parhaiten poliittisista fiktioelokuvistaan. Tunnetuimpia Pontecorvon elokuvia ovat Taistelu Algeriasta (1966), joka voitti kultaisen leijonan Venetsian elokuvajuhlilla, Queimada (1969) ja Kapo – keskitysleirin vartija (1960). Pontecorvo toimi Venetsian elokuvajuhlien johtajana 1992–1996.
Hänen veljensä oli ydinfyysikko Bruno Pontecorvo, joka loikkasi Suomen kautta Neuvostoliittoon vuonna 1950[1].
Tuotanto
- Missione Timiriazev (dokumentti, 1953)
- Porta Portese (dokumentti, 1954)
- Festa a Castelluccio (dokumentti, 1954)
- Giovanna (lyhytelokuva, 1955)
- Cani dietro le sbarre (dokumentti, 1955)
- Vaarallinen saalistaja (pitkä fiktio, La Grande strada azzurra, 1957)
- Pane e zolfo (dokumentti, 1959)
- Kapo – keskitysleirin vartija (pitkä fiktio, Kapò, 1960)
- Paras (dokumentti, 1963)
- Taistelu Algeriasta (pitkä fiktio, La battaglia di Algeri, 1966)
- Queimada (pitkä fiktio, 1969)
- Operación Ogro (pitkä fiktio, 1980)
- Danza della fata confetto (lyhytelokuva, 1996)
- Nostalgia di protezione (lyhytelokuva1997)
- Un altro mondo è possibile (dokumentti, 2001)
- Firenze, il nostro domani (dokumentti, 2003)
Lähteet
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
