Whitehead palasi toimimaan vapaana säveltäjänä ensisijaisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja oli vuosina 1978–1980 Newcastlen yliopiston Northern Arts -nimikkosäveltäjä. Vuodesta 1981 hän opetti sävellystä Sydneyn musiikkikonservatoriossa, ja neljän vuoden ajan hän toimi siellä sävellysjaoksen johdossa, kunnes jäi varhaiselle eläkkeelle vuonna 1996. Sittemmin hän on jakanut aikansa vapaana säveltäjänä Sydneyn ja Dunedinin välillä. Vuonna 1999 hän sai oopperallaanOutrageous FortuneSOUNZ:n Contemporary Awardin ja hänet otettiin Uuden-Seelannin ansioritarikunnan jäseneksi. Vuonna 2008 hänestä tuli tämän ritarikunnan Distinguished Companion, ja vuonna 2009 hän sai arvonimen Dame.[1]
Vuonna 2000 Whiteheadista tuli yksi New Zealand Arts Foundationin ensimmäisistä laureaateista. Myöhemmin hän pääsi organisaation kuvernööriksi. Vuosina 2000 ja 2001 hän oli Aucklandin Philharmonia-orkesterin nimikkosäveltäjä, ja hänen tänä aikana säveltämänsä orkesteriteos toi hänelle jälleen SOUNZ:n vuoden 2001 Contemporary Awardin. Kolmanteen otteeseen säveltäjä sai saman palkinnon Alice-teoksellaan mezzosopraanolle ja orkesterille vuonna 2003. Vuosina 1998–2003 Whitehead toimi Uuden-Seelannin säveltäjäliiton puheenjohtajana.[1]
Whiteheadin levytettyjen teosten joukossa ovat ooppera Outrageous Fortune ja Wai-te-ata Pressin levyllä soitetut kamarimusiikkityöt. Hänen nuottinsa ovat tarjolla Australian ja Uuden-Seelannin musiikkikeskusten kautta. Whitehead sai vuonna 2003 Wellingtonin Victoria-yliopiston kunniatohtorin arvon ja vuonna 2007 Uuden-Seelannin säveltäjäliiton KBB-kunniamaininnan palveluksistaan Uuden-Seelannin musiikkielämässä. Vuonna 2018 hänelle myönnettiin elinikäinen Arts Icon -palkinnon, joka voi olla vain kahdellakymmenellä saajalla kerrallaan.[1]
.jpg)
