Thyben liittyi Luftwaffeen vapaaehtoisena vuoden 1940 lopulla. Hänen koulutuksensa taistelulentäjäksi käsitti alkeiskoulutuksen Bücker Bü 131 ja 133 -koneilla, sekä jatkokoulutuksen Hävittäjälentokoulu 5:ssä Pariisissa, jossa oli kalustona Messerschmitt Bf 109 B ja D -koneet. Alikersantiksi ylennetty Thyben komennettiin vuoden 1942 lopulla rintamayksikköön, Ukrainaan tukeutuneeseen Hävittäjärykmentti 3:n kuudenteen lentueeseen (6./JG 3). Ensimmäisen ilmavoittonsa Thyben saavutti 26. helmikuuta 1943, ampuessaan alas Boston-pommikoneen.
7. toukokuuta 1945, lentäessään siirtolentoa Kuurinmaan motista Kieliin, lentokonemekaanikko Albert Mayers matkustajana koneensa takarungossa, Thyben saavutti JG 54:n viimeisen ilmavoiton toisessa maailmansodassa ampuessaan alas venäläisen Petljakov Pe-2:n. Petljakovin mukana sai surmansa kaksi Neuvostoliiton sankaria.[2][3]
Lähteet
Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey − Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6