Geitlinin vanhemmat olivat raatimies Anders Geitlin ja Anna Maria Aspholm. Hän pääsi ylioppilaaksi 1821 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1826 ja maisteriksi 1827. Geitlin vihittiin papiksi 1849 ja hän väitteli teologian tohtoriksi 1857. Hän opiskeli myös Venäjällä muun muassa Pietarin orientaalisessa instituutissa.[1]
Geitlin toimi yliopiston venäjän kielen opettajana 1826–1835, itämaiden kirjallisuuden professorina 1835–1849 ja Raamatuneksegetiikan professorina 1849–1864. Hän oli Länsisuomalaisen osakunnaninspehtorina 1846–1852, historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina 1840–1841 ja 1848–1849 sekä yliopiston raha- ja mitalikabinetin johtajana 1849–1863.[1] Vuonna 1846 hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi.[3] Itämaisen kirjallisuuden professorina toimiessaan Geitlin laati uuspersian kieliopin ja oli muun muassa G. A. Wallininpersian ja arabian kielten opettajana.
Geitlin oli Espoon kirkkoherra 1850–1871 ja pappissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä 1863 ja 1867.[1] Hän oli raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja 1861 ja oli jäsenenä useissa muissa kirkollisissa komiteoissa. Espoon kirkkoherrana ollessaan Geitlin rakennutti 1853 uuden empiretyylisen pappilarakennuksen jonka hän suunnitteli yhdessä arkkitehti Jean Wikin kanssa. Vuonna 1865 Geitlin osti Espoon Suvisaaristosta seitsemän hehtaarin laajuisen Tallholmin saaren ja rakennutti sinne kartanomaisen, talviasuttavan Villa Tallholmen -nimisen huvilan jonka Wik myös suunnitteli.
Observationes circa linguam russicam nonnullae, väitöskirja. Turku 1826
Principia grammatices neo-persicae. 1839-1846
Puhe kristin-uskon vuonna 1157 Suomeen saattamisen muistoksi : lausuttu vuonna 1857 Toukokuun 27:na päivänä Suomen yli-opiston puolesta. Helsinki 1857
Jobin kirja : hebrean alkukielestä uusi käännös, jossa vanhaa Pyhän Raamatun suomennosta on mahdollisimmasti noudatettu, toim. Gabr. Geitlin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1863
Salomon Sananlaskut ja Saarnaaja : hebrean alkukielestä uusi käännös, toim. Gabriel Geitlin. Helsinki 1865