Geo-IK eli Musson oli Neuvostoliiton vuonna 1981 aloittama ja on Venäjän federaation jatkama geodeettistensatelliittien sarja. Satelliitit lentävät matalilla Maan kiertoradoilla (LEO). Satelliittien avulla tarkennetaan karttojen ja muiden geodeettisten mallien tarkkuutta. Tämä auttaa mm. merentutkimusta. Satelliitteja alettiin valmistaa Neuvostoliiton satelliittipaikannuksen tarpeisiin, geoidi piti tuntea entistä tarkemmin, jotta paikannustarkkuus lisääntyisi.
1500 kg painavien GEO-IK-satelliittien lentokorkeus on 1500 km ja niiden kiertoradan inklinaatio ovat joko 73,6 tai 82,6 astetta, vuodesta 1986 alkaen vain edellistä inklinaatiota on käytetty.
Satelliitit on yleensä laukaistu Tsiklon-3-kantoraketeille Plesetskin kosmodromilta.
Satelliitit on valmistanut NPO Prikladnoi Mekhaniki (NPO PM) Krasnojarskissa. Satelliitin tekniikka perustuu saman valmistajan Tsikada-paikannussatelliittiin. Satelliitti on gravitaatiogradientti-stabiloitu.
Geodeettiset mittaukset
Geodeettisia mittalaitteita on viisi. Satelliitin 9,4 GHz tutka mittaa lentokorkeuden maan tai merenpinnasta 4-5 metrin tarkkuudella, tästä voidaan mitata maan pinnan korkeudet. Doppler-mittauksia tehdään 150 MHz ja 400 MHz taajuuksilla saavuttaen 1-3 cm mittaustarkkuus. Näitä mittauksia tehdään 12 tuntia vuorokaudessa. 5,7/3,4 GHz transponderi mittaa etäisyyttä tarvittaessa 3-5 metrin tarkkuudella. Laserpeilit satelliitin "kulmissa" mahdollistavat maasta tehtävän lasermittauksen 1,5 metrin tarkkuudella. Satelliitissa on vilkkuvalot (800-1200 J), jotka toimivat 1/3 Hz taajuudella ja observatoriot voivat mitata niiden avulla yöllä satelliitin aseman 1,5 kaarisekunnin tarkkuudella. Valo välähtää enintään 55 kertaa vuorokaudessa.
GEO-IK satelliittien mittauksia tehdään 5 vuorokautena viikossa ja loput kaksi päivää käytetään suunnitelmien ja ennusteiden tekoon.
