Friedrich August Kekulé von Stradonitz (7. syyskuuta 1829 Darmstadt – 13. heinäkuuta 1896 Bonn) oli saksalainen kemisti, joka tunnetaan erityisesti bentseenin rengasrakenteen löytämisestä sekä kemialliseen rakenteeseen liittyvistä teorioista.[1]
Elämä
Kekulé opiskeli Giessenin yliopistossa arkkitehtuuria, kunnes vaihtoi alaa yliopiston kemian opettajana toimineen Justus von Liebigin luentojen innoittamana. Myöhemmin Kekulé opiskeli Pariisissa Jean Baptiste André Dumas'n johdolla ja työskenteli Lontoossa St. Bartholomew'sin sairaalassa. Lontoosta Kekulé tuli opettajaksi Heidelbergin yliopistoon ja edelleen Gentin yliopistoon. Vuodesta 1855 hän toimi kuolemaansa asti Bonnin yliopiston orgaanisen kemian professorina.[1]
Tutkimukset
Kekulé tutki erityisesti molekyylien rakennetta. Hän teki paljon löytöjä siihen liittyen, esimerkiksi sen, että hiili sitoutuu yksinkertaisella sidoksella neljään muuhun atomiin, ja se, miten hiiliatomit ketjuuntuvat. Kekulé myös ensimmäisenä ymmärsi substituutioreaktion periaatteen.lähde?
Kekulén tunnetuin löytö on bentseenin rengasrakenne. Hän oli yrittänyt ratkaista ongelmaa jo pitkään. Eräänä päivänä hän nukahti kesken oppikirjan kirjoittamisen ja näki unta, jossa hiiliketju muuttui käärmeeksi, joka puri omaa häntäänsä. Tästä unesta Kekulé sai idean bentseenin rakenteeseen.[1]
Opettajana
Kekulé oli innostava opettaja. Viidestä ensimmäisestä Nobelin kemianpalkinnosta kolme myönnettiin hänen oppilailleen: Jacobus Henricus van ’t Hoffille, Emil Fischerille ja Adolf von Baeyerille.
Lähteet
- Lehtiniemi, Kalle: Mooli 2, Orgaanisen kemian perusteet, s. 209. Otava, 2001. ISBN 951-1-16842-8
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
