Fredrik Wilhelm Mäklin (26. toukokuuta 1821 Joutseno – 8. tammikuuta 1883 Helsinki) oli suomalainen eläin­tieteilijä ja professori.

Mäklinin vanhemmat olivat kirkkoherra Josef David Mäklin ja Ulrika Petronella Horn. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1839, filosofian kandidaatiksi 1849 ja lisensiaatiksi 1854. Seuraavana vuonna hänestä tuli eläintieteen dosentti ja vuonna 1859 ylimääräinen professori. Varsinaiseksi professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1867, ja hän toimi virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1883.

Mäklinin jo vuonna 1846 valmistunut tutkimus Coleoptera Myrmecophila Fennica herätti huomiota, samoin kuin hänen lisensiaatin­työnsä vuodelta 1853 ja dosentin­väitös­kirjansa vuodelta 1855, joka julkaistiin myös Saksassa. Hänen väitös­kirjansa aiheena olivat pohjoisten alueiden kovakuoriaiset.

Mäklinin tieteellinen tuotanto keskittyi pääosin hyönteis­tieteeseen. Hyönteisten ohella hän tutki lintuja ja kaloja, joskin hänen edellisiä koskenutta professorin­väitös­kirjaansa vuodelta 1867 pidettiin tieteellisenä erehdyksenä. Mäklin tunnettiin Charles Darwinin kehittämän evoluutioteorian kriitikkona.

Mäklinin puoliso vuodesta 1863 oli Maria Augusta Elisabet von Tiesenhausen (k. 1894).

Mäklinin kuoltua vuonna 1883 hänen seuraajakseen eläin­tieteen professorina nimitettiin Johan Axel Palmén.

• Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 527. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
• Mäklin, Fredrik Wilhelm (1821–1883), eläintieteen professori Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1809–1917
• Ilmarinen - Kuvallinen almanakka vuodelle 1884, s. 19. Helsinki: G W. Edlund, 1883