Francisco de Zurbarán ystävystyi taideopiskelijana Sevillassa aikalaisensa Diego Velásquesin kanssa. Vuodesta 1626 alkaen hän sai runsaasti tilauksia alueen munkkikuntien keskuudesta. Tunnettuja Zurbaránin maalauksia Sevillan kirkoissa ovat Pyhän Dominikuksen kertomuksia, Kirjanoppineita, Kristus ristillä ja Tuomas Akvinolaisen voitto. Teoksesta Pyhän Bonaventuran elämää on osia muun muassa Louvressa. Nämä työt on luonnosteltu voimakkaalla piirrosviivalla ja toteutettu jyrkästi toisistaan erottuvilla väreillä. Zurbarán tunnetaan muun muassa maalausten reliefimäisyydestä, staattisista ja monumentaalisista hahmoista sekä niiden voimakkaan keskittyneestä ilmapiiriatä. [2]
Zurbarán oleskeli vuonna 1634 Espanjan hovissa. Se laajensi hänen taidenäkemystään. Sen jälkeen hän maalasi Buen Retiro -palatsiin teoksen Cádizin puolustus ja kymmenen teoksen sarjan Herkuleen urotyöt. Näissä töissä hän käytti vaaleampia värejä ja pehmeämpiä muotoja kuin aikaisemmin ja sijoitti asetelmansa tarkasti mietittyihin maisemiin. Tätä seuraavat 1630-luvun työt, kuten Pyhä Laurentius, ovatkin hänen taiteensa parasta kautta.[2]
Hänet tunnetaan uskonnollisista munkkeja, nunnia ja marttyyrejä kuvaavista maalauksistaan sekä asetelmistaan.
Zurbaránin käytti hehkuvia värejä, ja korosti usein voimakkaasti valon ja varjon kontrastia. Hänen väriasteikkonsa muuttui hillitymmäksi ja tekotapansa ilmavammaksi myöhäiskauden maalauksissa.[1] Kriitikot leimasivat hänet 1700-luvulla “Espanjan Caravaggioksi”, joka olisi esikuvaansa karkeampi ja proosallinen. Romantiikan aikana Ranskassa häntä taas ihailtiin, mutta pidettiin tuimakatseisten munkkien ja uskoa hehkuvien pyhimysten kuvaajana. Tämä on yksipuolinen näkemys, vaikkakin monet hänen munkkimuotokuvistaan ovatkin mestarillisia.[2]
Kuvia
Pyhä Serapion, 1628
Marian ilmestys, 1638
Franciscus Assisilainen, 1635–1639
Astia ja kvitteneitä, 1663–1664
Lähteet
↑ ab”Zurbarán, Francisco de”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
↑ abcdOtavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 8135–8136, art. Zurbarán, Francisco de. (Syntymäpaikkana lähteessä Fuente de Cantos) Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9