PROFILPELAJAR.COM

Evankelista Luukas (lat. Lūcās, kreik. Λουκᾶς, Loukâs, hepr. לוקאס‎, Lūqās, arameaksi /ܠܘܩܐ לוקא‎, Lūqā) on yksi neljästä evankelistasta ja on perimätiedon mukaan kirjoittanut Uuden testamentin kirjat Evankeliumi Luukkaan mukaan ja Apostolien teot. Nämä kirjat kattavat yli neljäsosan Uuden testamentin kirjoituksista, mikä on enemmän kuin yhdelläkään toisella Uuden testamentin kirjoittajalla. Useat keskeiset alkukirkon henkilöt, kuten Hieronymos ja Eusebios Kesarealainen, vahvistivat myöhemmin hänet kirjoittajaksi, vaikkakin yksiselitteisten todisteiden puuttuminen kirjoittajasta on johtanut keskusteluihin sekä sekulaareissa että uskonnollisissa piireissä.

Luukas oli yleissivistynyt historioitsija ja kirjailija sekä mahdollisesti lääkäri^[1]^[2]. Hän toimi kirjoitusten kautta myös teologina ja ihaili Paavalia. Luukas mainitaan lyhyesti muutaman kerran Paavalin kirjeissä.^[2]^[3]^[4]

Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot

Luukkaan väitetään kirjoittaneen Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot. Kirjoittajan nimeä ei mainita missään vaiheessa, vaan kirjat liitettiin Luukkaaseen toisella vuosisadalla. Samoin ei ole varmuutta onko kyseessä sama Luukas, joka mainitaan Paavalin kirjeissä.^[5]

Paavalin kirjeissä mainittu Luukas oli ammatiltaan lääkäri.^[2] Sen sijaan Evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja Luukkaasta tiedetään varmasti vain, että hän oli yleissivistynyt historioitsija ja kirjailija.^[5]

Kirjoittajaa on pidetty Paavalin matkakumppanina, koska hän kirjoittaa ajoittain me-muodossa. Toisaalta kirjoittaja katoaa ajoittain näyttämöltä ja jatkaa minä-muodossa. Kirjoittaja ei kerro mitään itsestään tai toimistaan matkakumppanina. Apostolien teoissa ei ole suoria merkkejä, että kirjoittaja olisi henkilökohtaisesti tuntenut Paavalin.^[5] Paavali kuitenkin mainitsee kolmessa kirjeessään: kirjeessä Kolossalaisille, 2. kirjeessä Timoteukselle ja kirjeessä Filemonille, Luukas-nimisen henkilön, jota hän kutsuu lääkäriksi, rakkaaksi veljeksi ja työtoverikseen.

Luukas kirjailijana ja historioitsijana

Arviot siitä, koska Luukas kirjoitti kirjansa vaihtelevat. On vaikea arvioida kuinka pitkään kirjoitustyö on kestänyt, mutta todennäköisimmin teokset ovat valmistuneet 70-luvulla, noin 10 vuotta Paavalin kuoleman jälkeen. Osa tutkijoista ajoittaa teokset vasta 90-luvulle, osa taas jo aikaan ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tukee se, että Apostolien teoissa ei mainita kirjan päähenkilöiden Pietarin ja Paavalin 60-luvulla tapahtuneita teloituksia, vaikka marttyyrikuolemia ihannoitiin ja Jaakobin sekä Stefanoksen aikaisemmin tapahtuneet teloitukset mainitaan. Evankeliumikirja on kirjoittajan mukaan laadittu aikaisemmin kuin Apostolien teot, joka on eräänlainen jatko-osa evankeliumille. Joka tapauksessa kirjat on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla. Joidenkin arvioiden mukaan Luukas ei tuntenut henkilökohtaisesti Paavalia, vaan hän tukeutui kirjoituksissaan suullisiin ja kirjallisiin lähteisiin.^[6] Luukkaan Evankeliumin tärkeimmiksi lähteiksi on epäilty Markuksen evankeliumia ja ns. Q-lähdettä, jota ei ole löydetty ja jonka olemassaolosta on tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä.

Luukas omisti yli puolet Apostolien teot kirjastaan Paavalin lähetysmatkojen kuvaukselle. Siksi olisi syytä olettaa, että Luukas olisi nojautunut Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin. Tässä oletuksessa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin Luukas ei mainitse, että Paavali edes olisi kirjoittanut kirjeitä. Toiseksi Luukkaan kuvaus Paavalista poikkeaa huomattavasti Paavalin kirjeiden kuvauksesta.^[6]

Luukas ihaili alkukristillisyyttä ja se heijastuu myös hänen kirjoituksestaan. Liberaalin käsityksen mukaan hän antiikin historioitsijoiden yleisen tavan mukaisesti muunteli lähteidensä tietoja ja sepitti puuttuvat osat, jotka toivat tekstiin väriä ja elävyyttä. Antiikin historioitsijat eivät vaatineet tuotokseltaan samanlaista täsmällisyyttä kuin tämän päivän historioitsijat.^[6] Luukkaan kirjoitusten ansioksi on kuitenkin luettava se, että monet hänen maantieteelliset ja historialliset mainintansa on vahvistettu myös muista historiallisista lähteistä.

Luukas teologina ja Paavalin ihailijana

Luukas toimi kirjoitustensa kautta myös teologina. Hän julisti kirjallaan kristillistä sanomaa, esitteli omaa teologista ohjelmaansa ja otti kantaa oman aikansa seurakuntien kysymyksiin. Apostolien tekoja leimaa sanoma, että evankeliumi on siirtynyt juutalaisten keskuudesta pakanoiden ulottuville. Hän osoitti kirjallaan, että kristillisyys on sopusoinnussa roomalaisen yhteiskunnan kanssa.^[7]

Luukas ratkaisi kristinuskon suhtautumisen juutalaiseen lakiin eri tavalla kuin Paavali. Tämä on vääristänyt Apostolien tekojen kuvaa Paavalista. Luukkaan mukaan Mooseksen laki velvoittaa edelleen juutalaiskristittyjä.^[8] Tämä ei sovi yhteen Paavalin kirjeiden sanoman kanssa.^[7]

Luukas ei muokannut kuvaa Paavalista vain teologisista ja julistuksellisista syistä. Luukas ihaili Paavalia ja kuvasi hänet suurmiehenä. Hän loi kuvan silotellusta, itsevarmasta ja diplomaattisesta miehestä, joka erosi Paavalin kirjeiden esittelemästä miehestä.^[7]