1750-luvun alkupuolella Uttini liittyi Pietro Mingottin oopperaseurueeseen, joka kiersi Eurooppaa ensisijaisesti italialaisesta opera seriasta koostuneella ohjelmistolla. Tämän seurueen kautta Uttini tapasi ensimmäisen vaimonsa, laulaja Rosa Scarlattin. Näinä vuosina hän sävelsi Mingottin seurueelle kolme oopperaa Metastasion librettoihin; nämä olivat Siroe (Hampuri, 1752), L'olimpiade (Kööpenhamina, 1753) ja Zenobia (Kööpenhamina, 1754). Uttini myös teki yhteistyötä Giuseppe Sartin, samoihin aikoihin Mingottin seurueelle oopperoita laatineen säveltäjän kanssa.[1]
Vaiheet Ruotsissa
Vuonna 1755 Loviisa Ulriika kutsui Uttinin ja Mingottin seurueen kuninkaallisen hovin palvelukseen Ruotsiin. Uttini saapui vaimonsa kanssa Tukholmaan vuoden alussa, ja muu ryhmä seurasi kevään kuluessa. Uttini aloitti työskentelyn hovikonserttien parissa ja sävelsi huilukonserton, sinfonian sekä adagion soololauluäänelle. Drottningholmin linnateatteriin Mingottin seurueen esitettäväksi hän sävelsi neljä oopperaa jälleen Metastasion librettoihin: nämä olivat L'isola disabitata (1755), Il re pastore (1755), L'eroe cinese (1757) ja Adriano in Siria (1757). Näistä sekä libretto että nuotit ovat säilyneet vain teoksista Il re pastore ja L'eroe cinese; muista kahdesta ovat säilyneet libretot.[1]
Suurin osa seurueesta lähti Ruotsista vuoden 1757 kesäkauden jälkeen, mutta Uttini jäi vaimonsa kanssa Ruotsiin. Hän jatkoi näyttämömusiikin säveltämistä hoville. Kruununprinssin syntymäpäivän kunniaksi 1764 Uttini sävelsi yksinäytöksisen Il sogno di Scipione -teoksen. Hänen tuotantoonsa näiltä ajoilta kuuluu myös kamarimusiikkia, sinfonioita ja kantaatteja. Vuonna 1767 Uttini nimitettiin kuninkaallisen hoviorkesterin pääkapellimestariksi. Seuraavana vuonna hänen kolme triosonaattiaan (op. 1) julkaistiin Lontoossa.[1]
Vuonna 1772 Kustaa III tilasi Uttinilta oopperan Thetis och Pelée, joka oli historian ensimmäinen ruotsinkielinen ooppera. Libreton laati Johan Wellander. Teos esitettiin vuonna 1773 Tukholman Bollhuset-teatterissa. Sen musiikki on kuitenkin säilynyt vain osittain. Seuraavan vuosikymmenen ajan Uttini sävelsi lisää suurimuotoisia dramaattisia teoksia ruotsinkielisiin sanoihin; näihin kuuluivat Birger Jarl och Mechtilde (1774, Hinrich Philip Johnsenin kanssa) ja Aline, drottningen uti Golconda (1776). Vuonna 1778 Uttini korvattiin hovipääkapellimestarina, ja hän myös vetäytyi vähitellen konserttielämästä. Vuonna 1788 hän meni uusiin naimisiin laulaja Sofia Liljegrenin kanssa.[1]
