Fatima Fihriä esittävä patsas jordanialaisessa museossa.
Fatima Muhammad Al-Fihri (800[1] tai 841[2] – 880[1]) (arab.فاطمة محمد الفهري, Fāṭima Muḥammad al-Fihrī; myös Oum al Banine, eli ”lasten äiti”[3]) perusti islamilaisen perimätiedon mukaan isältään perimillään rahoilla vuonna 859 moskeijan Marokon Fèsiin.[4] Nykyisin islamilaisessa kirjallisuudessa on alettu katsoa, että Fatima oli moskeijan sijaan tai ohella perustanut maailman ensimmäisen yliopiston eli Al-Karaouinen yliopiston.[5] Myös Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö Unesco kertoo, että Fatima perusti yliopiston. [6] Fatiman historiallisuutta ei ole voitu osoittaa. Yhdessä sisarensa Mariamin kanssa häntä on pidetty myös taruhenkilönä.
Perimätiedon mukaan Fatima oli Muhammad Al-Fihrin tytär, islamilaisen lähteen mukaan jopa prinsessa.[7] Hän eli Fèsissä, Marokossa, jonne oli muuttanut Kairouanista, nykyisestä Tunisiasta.[3] Suku olisi tullut Länsi-Arabiasta ja ollut alkuperältään Fihridsien sukua. Fatiman ohella hänen sisarensa Mariamin kerrotaan myös perustaneen moskeijan eli Al-Andalusin moskeijan Fèsiin. Fèsin kaupunki kuuluu Unesconmaailmanperintöluetteloon.[5]
Yliopisto
Nykyisten islamilaisten lähteiden mukaan Fatima perusti al-Karaouinen yliopiston. Hän oli luonteeltaan "jumalinen ja harras nuori nainen" ja "hyvin kasvatettu" ja käytti "moskeija-yliopiston" rakentamiseen koko omaisuutensa.[8] Hänen ilmoitetaan itse opiskelleen islamilaista lainsäädäntöä (fiqh) ja haditheja.[9] Asiasta kertoo suomalainen tietokirja vuonna 2020 seuraavasti:
Fatima al-Fihri (s. n. 800) oli maailman ensimmäisen yhä toimivan yliopiston perustaja, kauppiasperheen perijätär ja harras muslimi, joka valmistui omasta yliopistostaan. - -rakennusurakka kesti kaksi vuotta, jaal-Fihri paastosi koko ajan. Hän paitsi sponsoroi projektia myös otti osaa rakennusten suunnitteluun ja myöhemmin myös opetustarjonnan laatimiseen. Akatemia, al-Karaouinen yliopisto, avattiin vuonna 859. - - Aluksi yliopistossa opetettiin Koraania, islamilaista oikeudenkäyttöä, arabian kieltä, matematiikkaa ja lääketiedettä. Myöhemmin opetusohjelmaan lisättiin muun muassa astronomiaa, kemiaa, historiaa, puhetaitoa, logiikkaa, maantiedettä ja musiikkia. - - Al-Karaouinen yliopistossa alettiin ensimmäisenä maailmassa myöntää oppiarvoja. Tiedonjanoinen Fatima al-Fihri opiskeli perustamassaan yliopistossa itsekin, ja hänen puulaattaan kaiverrettu diplominsa on edelleen näytillä yliopiston kirjastossa.[10]
Sama kirja kuvaa myös yliopiston mainetta:
Yliopiston maine kiiri ympäri arabialaista maailmaa ja Eurooppaa. Siellä opiskeli arabimaailman ja islamin merkittäviä vaikuttajia ja oppineita, mutta myös esimerkiksi eurooppalaisia kristittyjä ja juutalaisia. Opiskelijoihin kuuluivat muun muassa diplomaatti, kirjailija ja tutkimusmatkailija Leo Africanus, historioitsija, filosofi ja taloustieteilijä Ibn Khaldun, juutalainen lääkäri ja filosofi Moses Maimonides, tähtitieteilijä Alpetragius, maantieteiljiä Al-Idrissi, joka kuvaili teoksissaan muun muassa 1100-luvun Suomea, sekä kristitty Gerbert d'Aurillac, josta myöhemmin tuli paavi Silvanus II [oik. Sylvester II]. Yliopistolla oli merkittävä osa siinä, että arabialaiset numerot ja nollan käyttö levisivät Eurooppaan.[10]
Islamilainen lähde toteaa, että nimenomaan paavi Sylvester II toi arabialaiset numerot ja nollan al-Karaouinen yliopistosta Eurooppaan.[7] Toinen islamilainen lähde kertoo, että Fatima al-Fihri muiden nuorten kanssa loi al-Karaouinen yliopiston opetussuunnitelman, tutkinnot, diplomit, viitat ja tupsut ja lähetti Eurooppaan yliopiston valtavasta kirjastosta ensimmäiset laajat käännetyt teokset sekä tieteellisiä keksintöjä ja oivalluksia, joiden avulla Euroopassa voitiin perustaa varhaiset yliopistot kuten Sorbonnen, Bolognan ja Padovan yliopistot.[2]Tiedetoimittaja-lehden mukaan Fatima oli säilyttämässä antiikin klassikoita arabialaisten käsissä länsimaisen pimeän kristillisen keskiajan tuhoilta suojassa.[11]
Historiatieteen näkemyksiä
Madrasat olivat virkamiesopistoja, joissa lahjoitusvaroin koulutettiin sunnilaisia miehiä julkisiin uskonnollisiin tehtäviin, kuten imaameiksi, qadeiksi ja mufteiksi. Tieteenhistorioitsija Sonja Brentjesin mukaan on absurdia väittää, että sellaisessa olisi opiskellut juutalaisia ja eurooppalaisia kristittyjä.[12] Samaa on todettu naisopiskelijoista, kuten Fatimasta.[13] Opiskelijaksi ilmoitettu Gerbert d'Aurillac kävi elämäkertatietojen mukaan kristillisessä Pohjois-Espanjassa eli Katalonian Vicissä. Hän tutustui siellä islamilaisen maailman matematiikkaan, mutta ei tuonut Eurooppaan arabialaisia numeroita tai nollaa. [14] Elämäkerran mukaan Ibn Khaldun ei opiskellut missään madrasassa.[15] Berberitaustaisen Leo Africanuksen nimeä ei ole löydetty madrasan arkistosta.[16] Juutalainen Moses Maimonides eli parikymmenvuotiaana nuorukaisena Fezissa vuodet 1160-1165. Hänen perheensä teeskenteli kääntyneensä muslimeiksi, jotta välttäisi almohadien juutalaisvainot.[17][18][19] Väite, että Maimonides olisi opiskellut islamilaisessa madrasassa, on peräisin muslimilähteistä.[20]
Al-Karaouinen yliopiston oppiaineita on samoin kyseenalaistettu. Aluksi madrasoissa opetettiin vain islamilaisia tieteitä kuten Koraanin eksegetiikkaa.[21] Tilanne muuttui 1100 -luvulla, jolloin eräät maalliset oppiaineet alkoivat päästä mukaan ja vielä enemmän 1200-luvulla, jolloin abbasidikalifi al-Mustansir lahjoitti lääketieteen opetusviran bagdadilaiseen madrasaan. Sen jälkeen syntyi muitakin lääketieteellisiä madrasoja Bagdadiin. 1200-luvun lopulla Syyriassa, Egyptissä ja Irakissa oli madrasoja, joissa opetettiin myös aritmetiikkaa, algebraa, geometriaa, astronomiaa ja logiikkaa.[21] Olisi näiden tietojen kanssa ristiriitaista, jos matematiikkaa ja lääketiedettä olisi Fezissä opetettu alusta alkaen eli jo 800-luvulla. Pohjois-Afrikassa vallitsi myös šarianMaliki-koulukunta[22], joka suhtautui jyrkän kielteisesti musiikkiin. [23][24]
Tieteenhistoria ei tunne madrasoissa suoritettuja tutkintoja. Sen sijaan opiskelija sai opettajaltaan oikeuden itse opettaa tiettyä kirjaa, kun oli riittävästi edistynyt kyseisen kirjan opinnoissa. Madrasaopinnoissa painottui teosten ulkoa opettelu.[25]
Historialliset lähteet
Fatima ja hänen sisarensa Mariam mainitaan kirjallisuudessa vasta yli neljäsataa vuotta heidän kuolemansa jälkeen. Tällöin feziläinen Ibn Abi Zar‘ (k. 1310–20) kertoo heistä kaupungin historiaa käsittelevässä teoksessa Rawd al-Qirtas.[26] Tästä varhaisesta lähteestä puuttuvat monet Fatimasta myöhemmin kerrotut asiat, esimerkiksi hänen luonteenpiirteensä tai mitä hän oli opiskellut. Yliopiston perustamisesta ei liioin puhuta mitään.[27] Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin tunisialainen historioitsija Ibn Khaldun (k. 1406) antaa hänestä seuraavat suppeat tiedot:
[Fatima] oli rikas saatuaan vanhemmiltaan perinnön, ja hän päätti käyttää sen hyviin tekoihin, joten hän perusti Suuren moskeijan Kairouanin rinteelle - vaikka moskeija olikin vielä pieni vuonna 245 [859 jaa.] - tyhjälle maalle, jonka imaami Idris antoi hänelle. Hän perusti myös pihalle kaivon, josta ihmiset saivat juoda.[4]
Varhaiset muslimilähteet kertovat Fatiman perustaneen moskeijan eikä yliopistoa. Moskeijan yhteydessä alkoi 1000-luvulla - eli vasta kauan Fatiman kuoleman jälkeen - toimia madrasa, jossa opiskeltiin islamilaista lakia. Opinahjo liitettiin vuonna 1963 Marokon koululaitokseen, jolloin moskeijan yhteydessä toiminut madrasa muutettiin Al-Karaouinen yliopistoksi.[28][29] Yliopisto ei siten ole maailman vanhin, vaan perustettu vuonna 1963.
Jälkimaine
Fatimasta on sanottu, että hän on kertomus vahvasta musliminaisesta, joka rikkoi raja-aidan, jonka sisälle naiset on tavallisesti pantu. Hän antoi maailmalle mahdollisuuden kasvatukseen, joka on systemaattisesti kielletty tytöiltä nykyisin. Fatimaa ei tulisi muistaa vain henkilönä, joka näki tärkeänä maailman sivistämisen, vaan henkilönä, jonka visionäärisyys oli moitteeton ja johtajuus suunnaton. Hänen nimensä tulisi mainita Abraham Lincolnin, äiti Teresan ja muiden rinnalla. [1]
Varhaisten islamilaisten merkintöjen jälkeen kertomus Fatimasta on rikastunut uusilla yksityiskohdilla. Koska ajallinen ero tarinassa väitettyjen tapahtumien ja muistiin kirjaamisen välillä on satoja vuosia, edes Fatiman historiallisuus ei ole varma asia. Islamin varhaishistorian tutkija Ian D. Morris katsoo, että tarina on keksitty.[30][3] Hän arvelee, että ajatus naisen perustamasta "maailman vanhimmasta yliopistosta" on tullut suosituksi ideologisista syistä. Tarinaa yhdistää muslimien tuntema ahdistus kasvatuksesta ja naisten oikeuksista sekä toive siitä, että islamilaisella sivilisaatiolla olisi länsimaita suurenmoisempi historia. Kertomus korostaa kunnianhimoisesti sukupuolten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen arvoa, mutta ei vastaa tosiseikkoja.[30] Legendana Fatima on kuuluisa, ja yksi Erasmus -opiskelijavaihto-ohjelmista on nimetty hänen mukaansa.[3]
Lähteet
Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5
Brentjes, Sonja: Science, religion and education. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon Verlag, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2
Fejzic-Cengic, Fahira: Fatima Al-Fihri Founder of the First World University. Studies in Media and Communication, 2020, 8. vsk, nro 2, s. 14-20. Artikkelin verkkoversio.
Fernandez-Morera, Dario: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain. ISI Books, 2016. ISBN 9781610170956(englanniksi)
Foundation for Science, Technology and Civilization (FSTC ): Al-Qarawiyyin Mosque and UniversityMuslim Heritage. 20.10.2004. FSTC. Viitattu 19.10.2020.
Lindberg, David C.: The Beginnings of Western Science. The European Scientific Tradition in Philosophical, Religious, and Institutional Context, Prehistory to A.D. 1450. 2nd ed. The University of Chicago Press, 2007. ISBN 978-0-226-48205-7Amazon.
Muslims Weekly, Commentary, Jawed Anwar, 4 April 2005.
Pettersson, Maria: Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja. Atena, 2020.
Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7(englanniksi)
↑Door ʻAlī ibn ʻAbd Allāh Ibn Abī Zarʻ al-Fāsī, Ṣāliḥ ibn ʻAbd al-Ḥalīm al-Gharnāṭi: Annales Regum Mauritanae, vol 2. s. 42–43. Litteris Academicis, 1846. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
