Ernst Henrik Ellberg (11. joulukuuta 1868 Söderhamn – 14. kesäkuuta 1948 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä.^[1]

Ellberg pääsi vuonna 1886 Tukholman kuninkaalliseen musiikkikonservatorioon, jossa hänelle opetti orkestrointia ja sävellystä Joseph Dente. Hän sai lisäksi viulunsoiton opetusta Karl Lindbergiltä ja opiskeli jonkin aikaa pasuunansoittoa. Ellberg valmistui vuonna 1892. Hän soitti vuosina 1887–1905 alttoviulua Kungliga Hovkapelletissa. Ellberg työskenteli myös ajoittain korrepetiittorina ja kapellimestarina Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa. Hän johti siellä kantaesitykset omista baleteistaan En sommaridyll vuonna 1899 ja Askungen vuonna 1907. Ellberg seurasi Joseph Denteä opettajana Tukholman kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa, jossa hän opetti sävellystä, kontrapunktia ja orkestraatiota vuosina 1903–1933. Hän opetti professorin arvonimellä vuodesta 1916. Ellberg jatkoi opettamista vielä Tukholman kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta eläkkeelle jäätyään. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Gunnar de Frumerie, Ivar Hellman, Lars-Erik Larsson, Oskar Lindberg, Set Svanholm, David Wikander ja Waldemar Åhlén.^[1]

Ellberg teki debyyttinsä säveltäjänä jousikvartetolla (Es-duuri) vuonna 1890. Hän sai vuonna 1894 Valtion säveltäjästipendin vuoteen 1896 saakka. Ellbergin 1890-luvun sävellyksistä eniten suosiota saavutti sinfonia (D-duuri, 1896). Vuonna 1909 Berwald-säätiö tilasi Ellbergiltä teoksen Sinfonie capricieuse viimeistellyn version Franz Berwaldin keskeneräisten luonnosten pohjalta. Ellbergin viimeistelemä sinfonia kantaesitettiin vuonna 1914. Ellbergin ooppera Rassa sai toisen palkinnon Oopperan säveltäjäkilpailussa vuonna 1947. Teos jäi kuitenkin esittämättä. Ellbergin tuotannon joukossa on balettien, sinfonisten teosten, oopperan ja jousikvarteton lisäksi kaksi jousikvintettoa, lauluja, pianoteoksia ja kuoromusiikkia.^[1]