Ernst August opiskeli vuosina 1786–1790 Göttingenin yliopistossa. Hän osallistui hannoverilaisen ratsuväkirykmentin komentajana vuosien 1793–1795 sotaan Ranskaa vastaan ja menetti Tournayn taistelussa näön toisesta silmästään. Hän palasi Baselin rauhan jälkeen Englantiin, jossa hänestä vuonna 1799 tehtiin kenraaliluutnantti, Cumberlandin ja Teviotdalen herttua sekä Armagh’n jaarli.[1][3] Hänestä tuli myös ylähuoneen jäsen.[2] Hän sai hovissa suuren vaikutusvallan prinssihallitsijana toimineeseen isoveljeensä Yrjöön (tuleva Yrjö IV), ja hänen jyrkän vanhoilliset mielipiteensä toivat hänelle paljon vihamiehiä.[1][3]
Ernst August joutui 31. toukokuuta 1810 salamurhayrityksen kohteeksi makuuhuoneessaan St Jamesin palatsissa, kun tuntematon henkilö, todennäköisesti hänen oma kamaripalvelijansa Sellis, puukotti häntä veitsellä. Sellis löydettiin kuolleena, ja hänen oletettiin tehneen itsemurhan, mutta Ernst Augustin poliittiset vastustajat levittivät huhuja, joiden mukaan tämä olisi murhannut palvelijansa.[1][3]
Ernst August komensi Hannoverin armeijaa vuosien 1813–1814 kuudennen liittokunnan sodassaNapoleonia vastaan ja sai sotamarsalkan arvon.[1][3] Ernst Augustin poliittisen epäsuosion vuoksi parlamentti kieltäytyi korottamasta hänen eläkettään,[1] ja Hannoverin käskynhaltijuus annettiin hänen nuoremmalle veljelleen Cambridgen herttua Adolfille. Jouduttuaan Englannissa yhä syvempään epäsuosioon Ernst August asui vuosina 1819–1828 Preussin pääkaupungissa Berliinissä. Palattuaan Englantiin hän esiintyi vuonna 1829 parlamentissa käsitellyn katolilaisten emansipaation äänekkäänä vastustajana.[3] Hän menetti lopunkin vaikutusvaltansa Englannin asioihin vuonna 1830, kun Yrjö IV kuoli ja kuninkaaksi tuli toinen veli Vilhelm IV.[1]
Ernst August nai 44-vuotiaana toukokuussa 1815 serkkunsa Friederiken, joka oli Mecklenburg-Strelitzin suurherttua Kaarle II:n tytär ja Preussin kuningatar Luisen nuorempi sisar. Friederike oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan Preussin prinssi Ludwig Carlin kanssa ja eronnut toisesta miehestään, Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmistä.[4][5] Ernst Augustin ja Friederiken ainoa lapsi oli kuningas Yrjö V.[4][2]
Hannoverin kuninkaana
Kun Vilhelm IV kuoli kesäkuussa 1837, Englannin ja Hannoverin välinen personaaliunioni purkautui, sillä Englannin uudeksi hallitsijaksi tuli maan kruununperimysjärjestyksen mukaisesti kuninkaan veljentytär Viktoria, mutta Hannoverin kruununperimysjärjestys ei sallinut naisen periä kruunua. Ernst Augustista tuli lähimpänä miespuolisena perillisenä Hannoverin kuningas. Ensitöikseen hän kumosi 1. marraskuuta 1837 Vilhelm IV:n vuonna 1833 antaman Hannoverin vapaamielisen perustuslain, mikä herätti paljon arvostelua maan älymystön keskuudessa.[1][3] Ernst August erotti seitsemän Göttingenin yliopiston professoria, jotka olivat allekirjoittaneet vastalausekirjelmän perustuslain kumoamisesta. Erotettujen joukossa olivat Grimmin veljekset.[3]
Ernst August antoi lopulta elokuussa 1840 Hannoverille uuden, huomattavasti vanhoillisemman perustuslain.[1][3]Vallankumousvuonna 1848 hän joutui myöntymään useisiin liberaalien vaatimuksiin ja antamaan syyskuussa Hannoverille entistä vapaamielisemmän perustuslain. Hän saavutti jonkinasteisen kansansuosion pitäessään kiinni tästä uudesta perustuslaista myös vallankumousta kaikkialla Saksassa seuranneen vastareaktion aikana.[3] Hänen kuoltuaan marraskuussa 1851 häntä seurasi hänen poikansa Yrjö V.[1]
Ernst Augustin mausoleumi Herrenhausenin linnan puistossa.Ernst Augustin ratsastajapatsas Hannoverissa, kuvanveistäjät Albert Wolff ja Heinrich Hesemann, 1856–1861.
Ernst August ja kuningatar Friederike on haudattu Herrenhausenin linnan puistossa Berggartenissa sijaitsevaan mausoleumiin, joka rakennttiin vuosina 1842–1847 hoviarkkitehti Georg Ludwig Friedrich Levesin suunnitelmien mukaan.[6]
,_by_Edmund_Koken.jpg)
