Hänen vanhempansa olivat kuningas Yrjö II ja kuningatar Caroline von Brandenburg-Ansbach. Hän oli vanhin poika ja kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista nuorimmasta sisaresta Louisasta tuli Tanskan kuningatar.[1][2]
Hän kuoli ennen isäänsä, joten valtaistuimelle nousi Fredrikin vanhin poika Yrjö III. Hän kuului Hannover-sukuun. [1][2]
Walesin prinssi Fredrik avioitumisensa aikoihin, Philippe Mercier 1736-1736
Avioliitto ja lapset
Fredrikin puoliso oli Saksi-Gothan prinsessa Augusta (1719–1772), joka oli Saksi-Gotha-Altenburgin herttua Friedrich II:n (1676–1732) ja Magdalena Augusta von Anhalt-Zerbstin (1679–1740) tytär. Heidät vihittiin samana päivänä kun 16-vuotias Augusta saapui Lontooseen 8. toukokuuta 1736 Chapel Royalissa, St Jamesin palatsissa Lontoossa.[1]
Prinsessa Augusta (31. heinäkuuta 1737 – 23. maaliskuuta 1813) avioitui 1764 Carl Wilhelm Ferdinandin, Braunchweig-Wolfenbüttelin herttuan kanssa; heillä oli jälkeläisiä
Prinssi Edward, Yorkin ja Albanyn herttua (25. maaliskuuta 1739 – 17. syyskuuta 1767) kuoli 28-vuotiaana naimattomana
Prinsessa Elizabeth (10. tammikuuta 1741 – 4. syyskuuta 1759) kuoli 18-vuotiaana naimattomana
Prinssi William Henry, Gloucesterin ja Edinburghin herttua (25. marraskuuta 1743 – 25. elokuuta 1805) avioitui 1766 kreivitär Maria Waldegraven kanssa; heillä oli jälkeläisiä
Prinssi Henry, Cumberlandin ja Strathearnin herttua (7. marraskuuta 1745 – 18. syyskuuta 1790) avioitui 1771 Anne Hortonin kanssa, ei jälkeläisiäWalesin prinsessa Augusta lapsineen, kuollut Walesin prinssi Fredrik on edustettuna seinällä olevassa muotokuvassa. George Knapton 1751
Prinsessa Louisa (19. maaliskuuta 1749 – 13. toukokuuta 1768) kuoli 19-vuotiaana naimattomana
Prinssi Frederick (13. toukokuuta 1750 – 29. joulukuuta 1765) kuoli 15-vuotiaana naimattomana
Prinsessa Caroline Mathilda (11. heinäkuuta 1751 – 10. toukokuuta 1775) syntyi isänsä kuoleman jälkeen; avioitui 1766 serkkunsa Kristian VII:n Tanska ja Norjan kuninkaan kanssa; heille syntyi kaksi lasta, avioero vuonna 1772, jolloin Caroline Mathilda karkotettiin maasta
Fredrikillä oli lisäksi ainakin kolme aviotonta lasta ennen kuin hän avioitui 29-vuotiaana.
Suhteesta paronintytär Anne Vanen (1705–1736) kanssa, joka oli hänen äitinsä hovinainen:[3]
Cornwall FitzFrederick Vane (4. kesäkuuta 1732 – 23. helmikuuta 1736), kuoli kolmivuotiaana kouristuksiin
Amelia FitzFrederick Vane (21. huhtikuuta 1733 – 22. huhtikuuta 1733), kuoli vuorokauden ikäisenä
Kun isoisä Yrjö I:stä tuli kuningas, Fredrikin vanhemmat Walesin prinssipari George ja Caroline asettuivat asumaan Lontooseen, mutta jättivät 7-vuotiaan Fredrikin Saksaan edustamaan isoisäänsä. Hän seurasi vanhempiaan Englantiin vasta vuonna 1727 kun isästä tuli kuningas Yrjö II. Ilman vanhempien ohjausta kasvanut Fredrik oli hankkinut pahoja tapoja, lukuisia rakastajattaria ja suuria pelivelkoja. Hän oli huonoissa väleissä isänsä kanssa ja olisi halunnut enemmän valtaa ja rahaa kuin sai.[4]
Walesin ja Hannoverin prinssi Fredrik, Thomas Hudson 1750
Hänen katkera riitansa isänsä kanssa edesauttoi pääministeri Sir Robert Walpolen kukistumista vuonna 1742. Kun isoisästä tuli Iso-Britannian kuningas Yrjö I vuonna 1714, Fredrik kihlautui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:n ja kuningatar Sophia Dorothean vanhimman tyttären Wilhelmine Sophia Dorothean (1709–1758, myöh. Bayreuthin maakreivitär) kanssa,[1] samalla oli tarkoitus naittaa Preussin kruununprinssi Friedrich (tuleva Fredrik Suuri) ja Fredrikin toiseksi vanhin sisar prinsessa Amelia (1711–1786),[2] mutta naimakaupan esti vanhempien huonot välit sekä se että tuleva appi vaati että Fredrikistä on tehtävä Hannoverin sijaishallitsija. Isä Yrjö II:n noustessa valtaistuimelle vuonna 1727 Fredrik sai tulla Englantiin, hänestä tehtiin Cornwallin herttua ja vuonna 1729 hänestä tuli Walesin prinssi.[1]
Isän ja pojan suhteet huononivat nopeasti, ja pääasiallinen kiistanalku oli kuninkaan kieltäytyminen myöntämästä Fredrikille riittävästi vuosirahaa. Vuonna 1735 prinssi kirjoitti tai inspiroi Histoire du Prince Titi -teoksen, joka sisälsi loukkaavia pilakuvia sekä kuninkaasta että kuningattaresta. Kun Fredrik avioitui vuonna 1736 Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa, Yrjö II ehdotti pojalleen 50 000 punnan vuosirahaa, mitä Fredrik piti riittämättömänä. Väririkosta tuli korjaamaton, kun Fredrik antoi oppositioystäviensä ottaa asian esille parlamentissa vuonna 1737, siinä epäonnistuen. Hän meni niin pitkälle, ettei sallinut antaa esikoislapsensa syntyä vanhempiensa eli monarkin läsnäollessa, kuten oli hallitsijasuvuissa oli tapana mahdollisten vaihdokkaiden vuoksi ja vei synnyttävän vaimonsa vaunuissa pois Hampton Courtista 21 kilometrin päähän St Jamesin palatsiin.[1]
Tämän järkyttävän loukkauksen jälkeen Fredrik karkotettiin hovista, ja ulkomaisia lähettiläitä kehotettiin olemaan vierailematta hänen luonaan. Hänen uudesta kodistaan Leicester Housesta tuli poliittisen opposition keskus. Fredrik vihasi erityisesti Sir Robert Walpolea, jonka kukistumisen jälkeen hän pääsi muodollisesti sovintoon isänsä kanssa, mutta jatkoi kuolemaansa saakka juonittelua kaikkia Yrjö II:n ministereitä vastaan. Vuonna 1745 Yrjö ei antanut hänen komentaa armeijaa jakobiitteja vastaan.[1] Yrjö II piti hänet poissa kaikista vastuullisista asemista kuolemaansa asti. [2]
Perintö
Fredrik kuoli 44-vuotiaana keuhkoveritulppaan maaliskuussa 1751 Leicester Housessa. Hänet on haudattu Westminster Abbey'hin. Vanhin poika prinssi George nousi valtaistuimelle nimellä Yrjö III vuonna 1760.[2][1]
Hänen merkityksensä on, että hän tuki oppositiopuoluetta, mikä teki hänestä tory-puolueen, myöhemmin konservatiivien perustajan, ja siten kaksipuoluejärjestelmän palauttamisen Isoon-Britanniaan. [2]
_-_Frederick_Louis_(1707%E2%80%931751),_Prince_of_Wales,_Accompanied_by_His_Sisters,_Anne_(1709%E2%80%931759),_Caroline_-_766108.2_-_National_Trust.jpg)
