Epameinondas (m.kreik.Ἐπαμεινώνδας, Epameinōndas, lat.Epaminondas; noin 418–362 eaa.) oli thebalainen sotapäällikkö ja valtiomies, jonka johdolla Theba irtautui Spartan vallasta. Epameinondaan johtama Theban armeija kukisti Spartan armeijan Leuktran taistelussa, minkä jälkeen Theba nousi vähäksi aikaa Kreikassa johtoasemaan. Epameinondas muutti myös Kreikan poliittista karttaa vapauttamalla Spartan alaisuudessa olleen Messenian, jonka heloottiväestö oli elänyt Spartan orjuudessa lähes 300 vuotta. Epameinondaan kuoleman jälkeen Theba menetti kuitenkin valta-asemansa ja joutui 300-luvun eaa. lopulla Makedonian vallan alle.
Antiikin aikana Epameinondasta ylistettiin yhtenä kreikkalaisen maailman kyvykkäimmistä miehistä. Roomalainen puhuja Cicero sanoi häntä ”Kreikan ensimmäiseksi mieheksi”. Etenkin taktiikan alalla häntä pidettiin muita kenraaleja etevämpänä. Epameinondaan Leuktrassa käyttämä ”syvä falangi” auttoi häntä kukistamaan paljon kehutun Spartan armeijan. Epameinondaan alulle panemaa uutta taktiikkaa käytti myöhemmin hyväkseen muun muassa Makedonian Filippos II, joka oli nuorena Thebassa panttivankina ja luultavasti tapasi tuolloin Epameinondaan. Epameinondas oli erityisesti tunnettu vaatimattomuudestaan, ja hänen väitetään eläneen koko elämänsä köyhyydessä. Kerrotaan myös, että hän ei käyttänyt valtaansa rikastuttaakseen itseään, ja hänen sanotaan jakaneen anteliaasti varoistaan ystävilleen. Cornelius Nepos kertoo, kuinka hän kieltäytyi ottamasta vastaan lahjuksia Persian lähettiläältä.
Epameinondas syntyi köyhään aatelisperheeseen noin vuonna 418 eaa. Vaikka perhe ei ollut varakas, Epameinondas sai kuitenkin hyvän koulutuksen. Opiskeluissaan Epameinondas kunnostautui etenkin filosofian alalla, jolla hänen opettajansa oli pythagoralainenLysis Tarentumilainen. Mutta Epameinondas tunnettiin myös rohkeudestaan. Vuonna 385 eaa. hän pelasti ystävänsä ja tulevan kollegansa Pelopidaan hengen Mantineian lähettyvillä käydyssä kahakassa.[1]
Epameinondas eli naimattomana, ja hänen maanmiehensä kritisoivat häntä tästä. Epameinondas vastasi kritiikkiin sanomalla, että hänen Leuktrassa juhlima voittonsa oli hänen tyttärensä, joka tulisi elämään ikuisesti. Tiedetään kuitenkin, että Epameinondaalla oli useita pederastisia suhteita nuorempien miesten kanssa. Cornelius Nepos mainitsee erään rakastajan nimellä Mikythos ja Plutarkhos kaksi rakastajaa, Asopikhoksen ja Kafisodoroksen. Asopikhos taisteli Epameinondaan rinnalla Leuktrassa.[2] Kafisodoros taas kaatui Epameinondaan kanssa Mantineian taistelussa, ja heidät haudattiin vierekkäin.[3]
Theban kapina
Niin sanotun Korintin sodan jälkeen Theba oli joutunut luopumaan Boiotian herruudesta, ja vuonna 382 eaa. Sparta oli miehittänyt Theban kaupungin linnoituksen Kadmeian. Spartalle vihamieliset karkotettiin Ateenaan, mutta Epameinondas sai jäädä, koska häntä ei pidetty vaarallisena. Ateenan avustuksella maanpaossa eläneet thebalaiset suunnittelivat vallankaappausta, ja he ottivat yhteyttä Epameinondakseen, joka alkoi valmistella tulevaa kapinaa. Vuonna 379 eaa. joukko kapinallisia soluttautui kaupunkiin Pelopidaan johdolla ja murhasi kaupungin Spartalle myötämieliset johtajat. Epameinondas ja Gorgidas johtivat nuorukaisjoukkoa, joka murtautui asevarastoihin ja piiritti spartalaiset sotilaat Kadmeiaan. Avuksi tuli myös joukko ateenalaisia hopliitteja. Thebalaiset ottivat vastaan Pelopidaan miehet vapauttajina. Spartalainen varuskunta antautui, ja se päästettiin poistumaan kaupungista. Spartalaisia avustaneet thebalaiset teloitettiin.[4]
Kun Spartassa saatiin tietää Theban kapinasta, kuningas Agesilaos II lähti armeijan kanssa kukistamaan sitä. Thebalaiset eivät kuitenkaan halunneet lähteä taisteluun spartalaisia vastaan vaan linnoittautuivat kaupunkiinsa. Spartalaisten oli tyydyttävä tuhoamaan Thebaa ympäröivää maaseutua ennen kotiinpaluutaan.[5] Lyhyessä ajassa Theba sai taas kootuksi entisen Boiotian liiton, jonka Sparta oli hajottanut, tällä kertaa entistä demokraattisemmassa muodossa. Boiotian liittoon kuuluivat kaikki Boiotian kaupungit. Liittoa johti seitsemän kenraalia, boiotarkkia, jotka valittiin Boiotian seitsemältä eri alueelta. Spartalaiset yrittivät kuitenkin estää Boiotian irtautumisen omasta valtapiiristään ja hyökkäsivät alueelle kolme kertaa seuraavien seitsemän vuoden aikana. Tilanne kääntyi Boiotian eduksi sen jälkeen kun Pelopidaan johtama pieni armeija murtautui spartalaisen armeijan läpi jouduttuaan saarretuksi Tegyran taistelussa vuonna 385 eaa. Tämä näytti boiotialaisille, että spartalaiset pystyttiin lyömään taistelussa. Pelopidas oli noussut kapinan jälkeen Theban johtohahmoksi, ja hän määräsi seuraavina vuosina yhdessä Epameinondaan kanssa Theban ulkopolitiikan.[6]
Sota Spartan kanssa
Epameinondas boiotarkkina
Boiotia ja sen lähialueet.
Ei tiedetä tarkkaan, milloin Epameinondas valittiin ensimmäisen kerran boiotarkiksi. Se kuitenkin tiedetään, että hän toimi tässä virassa vuonna 371 eaa. Seuraavana vuonna hän johti Boiotian lähetystöä, jonka piti keskustella spartalaisten kanssa rauhansopimuksesta. Vuonna 375 eaa. oli yritetty saada aikaan yleinen rauha, mutta Spartan ja Ateenan välinen kiista oli saanut sodan taas puhkeamaan. Theba ja Sparta olivat kuitenkin vuonna 371 eaa. väsyneitä sotaan, ja siksi päätettiin ryhtyä rauhanneuvotteluihin. Neuvottelujen aikana Epameinondas suututti spartalaiset vaatimalla, että hänen pitäisi saada allekirjoittaa sopimus koko Boiotian puolesta. Agesilaos ei voinut suostua siihen, vaan hän vaati, että Boiotian kaupunkien pitäisi olla itsenäisiä. Epameinondas vastasi vaatimalla, että Lakonian kaupunkien pitäisi myös olla itsenäisiä. Suuttunut Agesilaos irrotti Theban sopimuksesta, ja molemmat lähetystöt palasivat kotiin valmistelemaan uutta sotaa.[7]
Leuktran taistelun ensimmäinen vaihe. Boiotialainen ratsuväki kukistaa spartalaisen ratsuväen joka pakenee oman falanginsa läpi. Epameinondaan "syvä" vasen siipi etenee muita nopeammin.Leuktran taistelun ratkaiseva vaihe. Epameinondaan syvä falangi murtaa spartalaisten oikean siiven.
Rauhanneuvottelujen kariuduttua spartalaiset lähettivät viestin kuningas Kleombrotokselle, joka oli Spartan armeijan kanssa Fokiissa. Kleombrotos lähti heti marssimaan kohti Boiotiaa ja pääsi Boiotiaan kiertämällä alueen pohjoispuolelta ohittaen samalla vuoristosolat, joissa boiotialaiset aikoivat yllättää hänet. Kleombrotos sai vallatuksi linnoituksen ja useita trieerejä. Marssiessaan kohti Thebaa spartalaiset leiriytyivät Leuktrassa Thespian alueella. Epameinondaan johtama boiotialainen armeija marssi Leuktraan, jossa armeijat kohtasivat. Spartan armeija koostui 10 000 miehestä, joista noin 700 oli Spartan kansalaisia. Boiotialaisia oli vain 6 000, mutta heidän ratsuväkensä oli parempi kuin spartalaisten.[8]
Leuktran taistelussa Epameinondas käytti poikkeuksellista salajuonta. Yleensä hopliiteista koostuva falangi taisteli pitkissä riveissä. Muodostelman oikeaa reunaa pidettiin kunniapaikkana, ja spartalaiset vaativat aina päästä taistelemaan juuri oikealle reunalle. Spartalaisten vasemmalla siivellä olivat taas heidän huonommin koulutetut liittolaisensa. Koska Epameinondaalla oli vähemmän joukkoja kuin vastustajalla, hän ei edes yrittänyt levittää falangiaan yhtä laajalle alueelle kuin spartalaiset. Hän asetti myös parhaat miehensä falanginsa vasemmalle puolelle heti spartalaisia vastapäätä. Eturiviin hän asetti Pelopidaan johtaman Theban pyhän joukon, joka oli rakastavaisista koostunut eliittijoukko. Pyhän joukon taakse hän kokosi falangin, jonka syvyydeksi tuli ennennäkemättömät viisikymmentä miestä. Spartalaisilla falangi oli vain 12 miehen syvyinen. Toinen Epameinondaan käyttämä taktiikka oli antaa heikomman oikean siiven välttää taistelua.[9]
Taistelun alettua boiotialainen ratsuväki kukisti spartalaisten ratsuväen, joka perääntyi spartalaisen falangin sekaan aiheuttaen suurta sekasortoa. Boiotialaiset näkivät tilaisuutensa tulleen ja kävivät hyökkäykseen. Taistelun tiimellyksessä Kleombrotos kaatui ja spartalaiset saivat hädin tuskin pidetyksi pintansa niin kauan, että saivat viedyksi hänen ruumiinsa pois. Thebalaisten hyökkäys sai kuitenkin spartalaisten muodostelman murretuksi, ja spartalaiset joutuivat perääntymään. Pian koko spartalaisten armeija lähti pakoon. Yhteensä 4 000 Spartan liittolaista sai taistelussa surmansa. Spartan kansalaisista 400 kaatui taistelussa, kun taas boiotialaisista kuoli vain noin 300. Spartalle, jossa asukasluku oli pitkän aikaa hiipunut, Leuktran taistelu oli tietysti suuri järkytys.[9]
Theban hegemonia
Spartan kukistuminen ja Messenian vapauttaminen
Peloponnesos.Spartalaista sotilasta, ehkä Thermopylain sankaria Leonidasta, esittävä veistos.
Leuktran taistelun jälkeisen vuoden aikana Epameinondas järjesteli Boiotian liiton asioita ja pakotti muun muassa Spartalle myötämielisen Orkhomenoksen kaupungin liittymään siihen. Vuonna 370 eaa. Sparta yritti kurittaa vastahakoista liittolaistaan Mantineiaa. Epameinondas näki heti tilaisuutensa tulleen ja päätti hyökätä Peloponnesokselle. Hän tunkeutui niemimaalle Korintin kannaksen linnoitusten läpi ja marssi etelään Spartaa kohti. Eräät Spartan valtaan kyllästyneet liittolaiset liittyivät Epameinondaan armeijaan. Päästyään Arkadiaan Epameinondas karkotti Mantineiaa uhanneet spartalaiset.[10]
Sen jälkeen Epameinondas muodosti Arkadian kaupungeista Arkadian liiton, joka muotoiltiin Boiotian liiton mukaan. Hän johti Megalopoliin kaupungin perustamista, ja kaupungista tuli Arkadian uusi pääkaupunki. Megalopolis tulisi myös toimimaan lukkona Lakonian ja muun Peloponnesoksen välillä. Sitten hän marssi Evrotasjoen yli, jota pidettiin Spartan rajajokena. Yksikään vihollinen ei ollut onnistunut ylittämään sitä historiallisella ajalla. Spartalaiset eivät uskaltautuneet taisteluun voimakasta vihollista vastaan vaan väijyivät kaupunkinsa suojassa. Epameinondaan joukot ryöstivät Lakonian maaseutua ennen kuin jatkoivat matkaansa Messeniaan, alueelle jonka Sparta oli vallannut jo vuosisatoja aikaisemmin. Messenian asukkaat elivät helootteina eli Spartan valtion omistamina maaorjina. Epameinondas kunnostutti Ithomevuorella sijainneen messenialaisten pääkaupungin Messenen. Siitä tuli yksi Kreikan parhaiten linnoitetuista kaupungeista. Sitten Epameinondas kutsui kaikki maanpaossa asuneet messenialaiset takaisin Messeniaan jälleenrakentamaan kotimaataan. Messenia käsitti kolmasosan Spartan alueesta, ja siellä asui puolet Spartan heloottiväestöstä.[10]
Vain muutamassa kuukaudessa Epameinondas oli luonut kaksi Spartalle vihamielistä uutta valtiota. Samalla hän oli nöyryyttänyt Spartaa, jota oli aina pidetty yhtenä Kreikan johtavista valtioista. Messenian vapautuminen heikensi myös Spartaa riistämällä siltä yhden sen tärkeimmistä alueista.[10]
Epameinondaan oikeudenkäynti
Vaikka Epameinondas palasi Thebaan voittajana, hänet otettiin vastaan rikollisena. Epameinondaan poliittiset viholliset vetivät hänet oikeuteen, koska hän oli toiminut armeijan johtajana kauemmin kuin hänellä oli ollut oikeus. Syytökset olivat totta. Epameinondas oli taivutellut toiset boiotarkit pysymään hänen mukanaan monta kuukautta kauemmin kuin heidän virkakautensa oikeasti olisi sallinut. Oikeudenkäynti päättyi kuitenkin pian, ja hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Seuraavana vuonna Epameinondas valittiin taas boiotarkiksi.[11]
Hyökkäykset Peloponnesokselle ja Thessaliaan
Muinaisen Spartan rauniot.
Pian Leuktran taistelun ja Messenian valloituksen jälkeen Theban uudet liittolaiset hylkäsivät sen ja hakeutuivat taas Spartan suojiin. Ateenalaiset eivät auttaneet kumpaakaan puolta. ThessalialainenFerai taas jätti vanhan liittolaisensa Theban. Jopa eräät Arkadian kaupungit erosivat Arkadian liitosta. Ainoastaan Messenia pysyi vakaasti Theban liittolaisena.[12]
Vuonna 369 eaa. Epameinondas hyökkäsi taas Peloponnesokselle, mutta heikoin tuloksin. Ainoastaan Sikyon liittoutui Theban kanssa. Hänen palattuaan Thebaan viholliset yrittivät taas haastaa hänet oikeuteen, mutta hänet vapautettiin jälleen. Seuraavana vuonna Epameinondasta ei valittu boiotarkiksi. Tämä oli ainoa kerta Leuktran taistelun jälkeen, jolloin Epameinondasta ei valittu tähän virkaan. Sinä vuonna hän palveli tavallisena jalkaväkisotilaana Thessaliassa, jonne thebalaiset lähettivät armeijan pelastamaan Pelopidasta, joka oli jäänyt Ferain tyrannin Aleksanterin vangiksi. Armeija joutui kuitenkin vaikeuksiin, ja se palasi Thessaliasta. Armeijan palattua Thebaan Epameinondas nimitettiin taas boiotarkiksi ja hänet lähetettiin takaisin Thessaliaan, ja hän sai Pelopidaan vapautetuksi ilman taistelua.[4]
Vuonna 366 eaa. solmittiin taas yleinen rauha, mutta neuvotteluissa ei saatu selvitetyksi Theban ja sen vihollisten välistä kiistaa. Rauhansopimusta ei hyväksytty yleisesti, ja pian sota jatkui taas. Saman vuoden syksyllä Epameinondas palasi kolmannen kerran Peloponnesokselle. Hän yritti saada Akhaian liittymään Thebaan. Vaikka hän asettikin demokraatteja Akhaian kaupunkien johtoon, palasivat oligarkit pian valtaan ja sitoivat Akhaian entistä tiukemmin Spartan leiriin.[13]
Sitten Epameinondas rakennutti laivaston, jolla hän purjehti Marmaranmerelle, missä hän sai monta kaupunkia eroamaan liitosta Ateenan kanssa. Seuraavien vuosien aikana Theban armeijat kukistivat useita sitä vastaan nousseita kaupunkeja. Vuonna 364 eaa. Pelopidas kuoli sotaretkellä Thessaliassa. Epameinondas menetti merkittävimmän poliittisen liittolaisensa.[4]
Vuonna 362 eaa. Epameinondas johti taas joukkoja peloponnesolaisia vastaan. Hänen päätarkoituksenaan oli kukistaa Mantineia, joka vastusti Theban valtaa niemimaalla. Matkalla Mantineiaa kohti Epameinondas sai kuulla, että spartalaisia sotilaita oli lähtenyt Mantineian avuksi niin paljon, että itse Sparta oli miltei täysin ilman puolustajia. Epameinondas näki taas mainion tilaisuuden ja marssi suoraan Spartaa kohti. Spartan kuningas Arkhidamos III sai kuitenkin tietää Epameinondaan olevan matkalla ja ehti kerätä tarpeeksi joukkoja kaupungin suojaksi.[1]
Sparta ja sen liittolaiset alkoivat uhata Theban asemaa Peloponnesoksella. Vuonna 362 eaa. Epameinondas oli vähällä vallata Spartan ja murskasi vihollisensa Mantineian taistelussa. Epameinondas kuolisi kuitenkin taistelussa saamiinsa haavoihin. Tapahtumat alkoivat, kun Epameinondas marssi Spartasta pikaisesti takaisin tukikohtaansa Tegeiaan ja lähetti ratsuväkensä Mantineiaa kohti. Hän toivoi, että spartalaiset olisivat lähteneet suojelemaan kotikaupunkiaan ja jättäneet samalla Mantineian vaille puolustajia. Mantineiassa ollut ateenalainen ratsuväki torjui kuitenkin thebalaisen ratsuväen kaupungin edustalla. Epameinondaalle oli selvää, että Theban oli voitettava vihollisensa hopliittitaistelussa, jos se halusi pitää kiinni valloituksistaan.[1]
Mantineian taistelu oli suurin Kreikassa koskaan käyty hopliittitaistelu. Miltei kaikki kaupungit ottivat siihen jollain tavalla osaa. Boiotian kanssa sotivista tärkeimmät olivat Tegeia, Megalopolis ja Argos. Heitä vastassa olivat Sparta, Ateena, Elis ja monta muuta kaupunkia. Kummallakin puolella taisteli noin 20 000–30 000 sotilasta.[1]
Kuten Leuktrassa Epameinondas sijoitti thebalaiset vasemmalle siivelle spartalaisia vastapäätä. Oikealle siivelle hän sijoitti liittolaisensa ja ratsuväkensä. Epameinondas toivoi ratsuväkensä lyövän vihollisen oikean sivustan, minkä jälkeen hän uskoi pystyvänsä murtamaan spartalaisten muodostelman. Niin kävikin. Voimakkaampi boiotialainen ratsuväki torjui ateenalaisen ja mantineialaisen ratsuväen oikealla siivellä ja hyökkäsi sen jälkeen suojaamattoman falangin sivustaan. Vähän aikaa spartalaiset saivat pidäteltyä Theban syvää falangia, mutta lopulta spartalaisten puolustus murtui ja koko vihollisen armeija lähti pakoon. Epameinondas haavoittui thebalaisten lähtiessä ajamaan takaa vihollisiaan. Hän kuoli pian sen jälkeen. [1]
Kun sotilaat kuulivat Epameinondaan kaatuneen, he lakkasivat ajamasta takaa vastustajiaan. Taistelun jälkeen molemmat osapuolet väittivät itseään voittajaksi ja pystyttivät taistelukentälle muistomerkin voittonsa kunniaksi. Spartalaisia suuresti ihannoinut historioitsija Ksenofon kertoo, että Mantineian taistelun jälkeen Kreikka vajosi suurempaan epäjärjestykseen ja sekasortoon kuin koskaan aikaisemmin.[14]
Perimätiedon mukaan Epameinondas oli ennen kuolemaansa sanonut, että Theban pitäisi pyrkiä solmimaan rauha vastustajiensa kanssa. Taistelun jälkeen osapuolet sopivat uudesta yleisestä rauhasta, mutta Theba oli tämän jälkeen puolustuskannalla, ja pian Ateena otti taas johtoaseman Kreikassa.[14]
Epameinondas lähteissä
Vaikka Epameinondas oli aikansa merkittävämpiä henkilöitä, hänestä on säilynyt vain vähän tietoa nykypäivään. Kukaan antiikin historioitsijoista ei ole jättänyt kokonaiskuvaa Epameinondaan elämästä. Antiikin elämäkerroista on säilynyt ainoastaan Cornelius Nepoksen kirjoittama lyhyt Epameinondaan elämäkerta. Pausaniaan matkakuvauksista saa myös kokoon hiukan tietoa Epameinondaasta. Plutarkhos kirjoitti Epameinondaan elämäkerran, mutta se on hävinnyt. Plutarkhoksen kirjoittamista Pelopidaan ja Agesilaoksen elämäkerroista löytyy jossain määrin tietoa myös Epameinondaan elämästä. Diodorus Siculuksen maailmanhistoria sisältää myös jonkin verran tietoa Epameinondaasta. KsenofoninHellenika käsittelee myös aikakautta, mutta koska Ksenofon ihailee suuresti spartalaisia ja erityisesti Spartan kuningasta Agesilaosta, hän jättää Epameinondaan mainitsematta milloin mahdollista. Lähteiden vähyys on varmaankin merkittävä syy siihen, miksi Epameinondas oli nykyään vaipunut miltei unohdukseen.[15]
Ksenofon: A History of My Times (Hellenika). Penguin Classics, 1999. ISBN 0-14-044175-1(englanniksi)
Viitteet
↑ abcdeTaistelun kuvaus ks. Diodoros, Kirjasto15.82–89, Ksenofon, Hellenika7.5.9–27, ja Plutarkhos, Agesilaios. Ks. myös Montagu, Battles of the Greek and Roman worlds, "Battle of Mantineia".
↑Taistelun kuvaus, ks. Diodoros, Kirjasto15.52–56, Ksenofon, Hellenika6.4.4–20, ja Plutarkhos Pelopidas. Ks. myös Montagu, Battles of the Greek and Roman worlds, "Battle of Leuctra".
↑ abMontagu, Battles of the Greek and Roman worlds, "Battle of Leuctra"
↑ abcMessenian valtauksesta ks. Diodoros, Kirjasto15.66, Ksenofon, Hellenika6.5.27–32 ja Plutarkhos, Pelopidas. Ks. myös Montagu, Battles of the Greek and Roman worlds, "Battle of Leuctra".
