Vuonna 1891 Hällström siirtyi Viipurin työväenyhdistyksen kuoron ja soittokunnan johtajaksi.[7] Hän myös perusti kaupunkiin myös oman jousiorkesterin ja johti sivutoimisesti Viipurin VPK:n soittokuntaa.[8][9] Jouduttuaan henkilökohtaiseen konkurssiin Hällström palasi vuonna 1895 Helsinkiin, josta hän sai jälleen paikan Uudenmaan tarkk’ampujapataljoonasta. Vuotta myöhemmin hän siirtyi Suomenmaalaisen tykistörykmentin tykistörykmentin soittokunnan johtajaksi Viaporiin.[10][11][6]
Vuonna 1909 Hällström valittiin Porin rauta- ja metalliammattiyhdistyksen soittokunnan johtajaksi. Vuonna 1913 soittokunta siirtyi Porin työväenyhdistyksen alaisuuteen ja alkoi toimimaan nimellä Porin Työväen Soittokunta.[12] Samalla Hällström liittyi myös työväenyhdistyksen ja sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi.[13]Sisällissodan aikana soittokunta mobilisoitiin osaksi Porin punakaartia. Kapellimestarin tehtävien ohella Hällström toimi tarvittaessa punaisten esikunnan venäjän tulkkina. 13. huhtikuuta punaiset jättivät kaupungin ja Hällström pakeni punakaartilaisten joukossa kohti itää. Vapunpäivänä Hällström jäi saksalaisten vangiksi HollolanVesalan kylässä.[1] Lausunnossaan Porin Suojeluskunnan esikunta luonnehti Hällströmiä salaperäiseksi ja kuljeksivaa elämää viettäneeksi henkilöksi, joka oli epäluotettavan miehen maineessa, vaikka hän oli ennen sotaa ollut Porissa erittäin pidetty musiikkielämän hahmo. Hällström vapautui vankileiriltä syyskuussa, mutta kuoli heikentyneen terveytensä johdosta sydänkohtaukseen vain muutaman päivän kuluttua.[2][6] Hällström on haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle.
Tuotanto
Hällström teki useita sävellyksiä eri torvikokoonpanoille. Hänen levytettyjä kappaleitaan ovat ainakin Porin Työväen Soittokunnan levyttämä Idylli-masurkka (1987) sekä Viipurin Työväen Soittajien levyttämä marssi Rauhan lippu (1990).[14][15] Muita Hällströmin sävellyksiä ovat muun muassa gavottiMinnen från flydda tider sekä marssit Konkordia ja På Johanneslund.[16] Lisäksi hän sävelsi Suomenmaalaisen tykistörykmentin ja Porin punakaartin kunniamarssit. Suomenmaalaisen tykistörykmentin kunniamarssi julkaistiin kenraalimajuri Otto von Freymannin 1900-luvun alussa toimittamassa nuottikokoelmassa, joka sisältää kaikki Venäjän keisarillisen armeijan kunniamarssit.[6][17]
