Kajanus opiskeli musiikin teoriaa ja sävellystä aluksi Helsingissä Richard Faltinin johdolla ja sen jälkeen Leipzigissa, Dresdenissä ja Pariisissa vuosina 1877–1882. Vuonna 1882 hän perusti Helsingin Orkesteriyhdistyksen, jonka orkesterin johtajana hän toimi kuolemaansa saakka. Orkesteri muuttui vuonna 1914 Helsingin kaupunginorkesteriksi. Vuonna 1885 Kajanus perusti orkesterikoulun, joka oli toiminnassa vuoteen 1914 saakka, sekä vuonna 1888 sinfoniakuoron. Vuonna 1897 Kajanus nimitettiin Richard Faltinin seuraajaksi Helsingin yliopiston musiikinopettajaksi, ja hän toimi tässä virassa vuoteen 1926.
Vuonna 1900 Kajanus teki orkestereineen konserttimatkan Länsi-Eurooppaan ja esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä. Hän johti suomalaista musiikkia ulkomailla useaan otteeseen myöhemminkin. Kajanus tuli orkestereineen tunnetuksi erityisesti Jean Sibeliuksen sävellysten tulkitsijana. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1908.
Perhe
Robertin äiti oli Agnes Ottilia Flodin ja isä oli maanmittausylihallituksen apulaisjohtaja, asessori Georg August Kajanus.[1]
Robert Kajanuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1881 oli Johanne Müller (k. 1883) ja toinen vuodesta 1884 Inez Johanna Paulina Bärlund (k. 1888). Hänen toisesta avioliitostaan syntyneitä lapsia olivat harpputaiteilijaLilly Kajanus-Blenner (1885–1963) ja harpputaiteilija Aino Kajanus-Mangström (1888–1951). Robert Kajanuksen kolmas puoliso vuodesta 1889 oli laulajatar Lilli Kurikka; tämä avioliitto päättyi eroon vuonna 1900. Kajanuksen neljäs puoliso vuodesta 1907 oli kuvanveistäjä Helena Sofia (Ella) Sahlberg (k. 1952). Kajanuksen viimeisestä avioliitosta syntyi poika, viulisti Kai Kajanus (1908–1994). Robert Kajanuksen sisar oli pianisti Selma Kajanus (1860–1935).
Robert Kajanuksen 3. polven jälkeläinen Georg Kajanus toimi Sailor-popyhtyeen johtajana 1970-luvulla.
Tuotantoa
Robert Kajanuksen sävellystuotanto käsittää pari sataa teosta, joista tosin enää esitetään lähinnä vain kahta Suomalaista rapsodiaa sekä sinfonista runoa Aino mieskuorolle ja orkesterille.
Vuonna 1897 Kajanus ihastui purjehtimassa ollessaan Kirkkonummen Porkkalassa sijaitsevan Upinniemen kärjen maisemiin. Hän osti Obbnäsin kartanolta 25 hehtaaria rantakallioita ja rakennutti alueelle lomanviettopaikan. Eliel Saarinen laati piirustukset graniittikivisestäsaunasta. Mittava rakennushanke jäi osin kesken ja sauna valmistui lopulliseen mittaansa vasta Kajanuksen kuoltua. Päärakennukseksi Kajanus suunnitteli, tiettävästi Akseli Gallen-Kallelan avustamana, hirsihuvilan joka valmistui vuonna 1898. Rakennus vaurioitui Porkkalan vuokra-aikana korjauskelvottomaksi ja se hävitettiin.[4][5]
Arkkitehtuuriltaan merkittävään linnamaiseen pyöreään saunaan kuuluvat saunatilat, takkatupa, keittiö ja kivitornia ympäröivä kattoterassi. Myös sauna rapistui merkittävästi, kunnes Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti ja sen kilta aloittivat entisöinnin vuonna 1980. Korjauksia tehtiin useaan otteeseen vuoteen 1991 saakka.
.jpg)
