Elizabeth L. Gardner

Elizabeth L. Gardner
Gardner WASP:n palveluksessa Martin B-26 Marauder -pommikoneen ohjaimissa.
Gardner WASP:n palveluksessa Martin B-26 Marauder -pommikoneen ohjaimissa.
Henkilötiedot
Syntynyt1921
Kuollut22. joulukuuta 2011 (90 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Ammatti lentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1943–1944
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Joukko-osasto Women Airforce Service Pilots

Elizabeth L. Gardner (1921 – 22. joulukuuta 2011 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lentäjä. Hän kuului toisen maailmansodan aikana Women Airforce Service Pilots -järjestöön, joka lensi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentokoneita muissa kuin taistelutehtävissä. Hänet tunnetaan erityisesti sodan aikaisesta valokuvasta, jossa hän nojaa ulos Martin B-26 Marauder -pommikoneen ohjaamon ikkunasta.[1]

Varhaiset vuodet

Vuonna 1921 syntynyt[2] Gardner vietti lapsuutensa Rockfordissa, Illinois’ssa ja valmistui vuonna 1939 Rockford High Schoolista.[3] Hän oli kolmilapsisen perheen esikoinen. Gardner oli hyvä opiskelija ja piti tenniksen pelaamisesta. High schoolista valmistuttuaan hän opiskeli kaksi vuotta collegessa Jacksonvillessä pääaineenaan englannin kieli. Hän teki kolmea osa-aikatyötä ennen kuin sai paikan sihteerinä.[1]

Sotavuodet WASP:ssä

Japanin hyökättyä Pearl Harboriin joulukuussa 1941 Gardner päätti, ettei aio istua koko sotaa kirjoituskoneen ääressä. Hän seurusteli tuolloin lentojoukkoihin halunneen pojan kanssa ja päätti itsekin osallistua yksityislentäjän lupakirjaa varten vaadittavalle teoriakurssille. Sen läpäistyään hän aloitti keväällä 1942 työt Piper Aircraftin tehtaalla Pennsylvaniassa, koska siellä työskennellessään hän sai liittyä lentokerhoon, jonka kautta hän sai edullisia lentotunteja.[1]

Gardner haki lupakirjan saatuaan Women Airforce Service Pilots -järjestöön, joka lensi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentokoneita muissa kuin taistelutehtävissä. Hänet kutsuttiin haastatteluun ohjelman johtaja Jacqueline Cochranin toimistoon New Yorkiin, ja hyväksynnän saatuaan ja lääkärintarkastuksen läpäistyään hänet kutsuttiin koulutukseen huhtikuussa 1943. Kuusi kuukautta kestäneen koulutuksen jälkeen hän sai WASP:n merkkinsä Cochranilta itseltään. Peruskoulutuksen jälkeen hän sai kolmen kuukauden tyyppikoulutuksen B-26 Marauder -pommikoneeseen ja siirtyi sen jälkeen palvelemaan Texasiin.[1]

WASP:ssä palvellessaan Gardnerista otettiin valokuva, jossa hän nojaa ulos Marauder-pommikoneen ikkunasta ja katsoo kameraan hymyillen. Kuvaa on pidetty yhtenä Yhdysvaltain kotirintamalla sodan aikana palvelleiden naisten keskuudessa vallinneen hengen symboleista.[1]

Sodan jälkeen

Gardnerin kuva osana WASP:n historiaa muistavaa lavaa vuonna 2014 Kaliforniassa järjestetyssä paraatissa.

WASP:n joulukuussa 1944 tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen Gardner jatkoi työskentelyä Piper Aircraftilla. Hän oli mukana tehtaan PR-osaston toiminnassa ja kirjoitti muun muassa puheita tehtaan perustaja William T. Piperille. Myöhemmin hän myös edusti tehdasta puhujana puolustusministeriön ja toisten ilmailualan yritysten tilaisuuksissa.[4]

Gardner työskenteli myös koelentäjänä General Textile Millsin hankkeessa, jonka tarkoituksena oli kehittää pelastusvarjo lentokoneille. Hän pääsi vuonna 1946 valtakunnallisiin uutisiin, kun hänen koekäyttämänsä lentokoneen pelastusvarjo ei auennut ja hän joutui hyppäämään koneesta omalla laskuvarjollaan.[3][5] Myöhemmin hän työskenteli ohjelmoijana Simon & Schuster -kustannusyhtiössä.[6]

Gardner kuoli New Yorkissa 90-vuotiaana 22. joulukuuta 2011.[7] Taiteilijat Jenny Roesel Ustick ja Atalie Gagnet maalasivat vuonna 2019 muraalin Gardnerista osana Rockfordissa järjestettyä muraalifestivaalia.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Lauria-Blum, Julia: Libby Gardner – WASP 43-W-6 11.10.2022. National WASP WWII Museum. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Elizabeth L. Gardner, 43-W-6 Classbook Photograph. Women Airforce Service Pilots – Official Archive. Texas Woman’s University. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Mason, Derrick: Muralists rediscover female Rockford pilot history nearly forgot 18.5.2019. Rockford Register Star. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Deborah G. Douglas: American Women and Flight Since 1940, s. 110. University Press of Kentucky, 2004. ISBN 978-081-312-625-8 Esikatselu Google Booksissa Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Parachute Test. Life, 7.1.1946, s. 30–31. Lehden verkkoversio. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Roth, Norma: Former ‘air glamour girl’ recalls daredevil days. Rockford Register-Republic, 6.9.1977. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Paid Notice: Deaths – GARDNER, ELIZABETH (LIBBY) 6.1.2012. The New York Times. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla