Kreikkalaisten filosofikoulukuntien joukossa koulukunta ei ollut kovin merkittävä eikä pitkäikäinen. Se lakkasi pian Menedemoksen kuoleman (n. 270 eaa.) jälkeen. Koulukunnan filosofiasta ei ole juuri tietoa, mutta voidaan olettaa, että sen opetuksiin kuului pitkälti Sokrateen oppeja. Koulukunnan perustaja Faidon esiintyi hänen mukaansa Platonin nimetyssä dialogissa Faidon, mutta dialogista hänen oppejaan ei voi päätellä. Myöhempinä aikoina koulukunnan opetukset liitettiin usein megaralaisen koulukunnan oppeihin. Menedemos oli ollut Stilponin oppilas Megarassa ennen kuin hänestä tuli Faidonin oppilas.
Megaralaisten tavoin eretrialaiset vaikuttavat uskoneen hyvän olevan yksi sekä kieltäneen hyveen moneuden ja sen, että hyvän ja totuuden välillä olisi mitään eroa. Ciceron mukaan he sijoittivat kaiken hyvän mieleen, joka kykenee määrittämään totuuden.[1]Diogenes Laertioksen mukaan he kielsivät sen, että totuus voitaisiin johtaa negatiivisten kategoristen väittämien avulla, ja sallivat vain positiiviset ja sellaisistakin vain yksinkertaiset väittämät.[2]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Eretrian school of philosophy