Elis Mårtenson

Elis Mårtenson.

Elis Hjalmar Mårtenson (8. kesäkuuta 1890 Inkoo – 4. kesäkuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen urkutaiteilija.[1]

Ura

Mårtenson opiskeli urkujensoittoa Helsingin musiikkiopistossa Oskar Merikannon johdolla vuosina 1911−1915 ja teki tämän jälkeen opintomatkoja Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Hän toimi Helsingin musiikkopiston urkujensoiton opettajana vuosina 1921−1939 ja Sibelius-Akatemian urkujensoiton professorina vuosina 1939–1957.[2] Hänen oppilainaan olivat monet myöhemmin tunnetuiksi tulleet urkurit, mm. Enzio Forsblom, Taneli Kuusisto, Antti Koskinen, Tapani Valsta ja Tauno Äikää sekä säveltäjä Uuno Klami.[3] Opetustyönsä ohella Mårtenson työskenteli Helsingin eteläisen ruotsalaisen seurakunnan (aluksi Johanneksenkirkon, sittemmin Mikael Agricolan kirkon) urkurina vuodesta 1922.

Mårtenson julkaisi kaksiosaisen urkukoulun (1949–1951) ja toimitti kaksi kokoelmaa Johann Sebastian Bachin urkusävellyksiä.

Perhe

Mårtensonin puoliso vuodesta 1927 oli laulaja Eini Maria Mårtenson o.s. Stenfeldt (1897−1948). Heidän poikansa oli laulaja-säveltäjä Lasse Mårtenson.[4]

Lähteet

  • Musiikin tietokirja (toim. Toivo Haapanen ym.). Helsinki: Otava, 1948.

Viitteet

  1. ↑ Tuppurainen, Erkki: ”Mårtenson, Elis (1890–1957).”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 788–789. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 457. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Aho, Kalevi – Valkonen, Marjo: Uuno Klami: Elämä ja teokset, s. 50. WSOY 2000.
  4. ↑ Lasse Mårtenson. Pomus.net. Viitattu 1.11.2009.

Aiheesta muualla