Wägner syntyi Lundissa, ja hänen vanhempansa olivat rehtori, filosofian tohtori Sven Wägner ja Anna Mathilda Elisabeth, o.s. Ekedahl. Äiti oli papin tytär Tolgista Smålandista, ja hän kuoli jo varhain.[2] Wägnerin veli oli toimittaja Harald Wägner ja veljentytär Ria Wägner. Äidin kuoltua perhe muutti Nyköpingiin ja lopulta Helsingborgiin. Elinillä, Esterillä ja Haraldilla oli kaksi sisarpuolta, ja taloudellinen tilanne kotona oli tiukkaa. Wägneriä helpotti kesät Tolgissa sekä kirjojen maailma,[2] ja käytyään tyttökoulun loppuun Wägner päättikin ryhtyä toimittajaksi ja naisten asioiden ajajaksi.[3] Hän sai töitä Helsingborgs-Posten-lehdestä ensin kirja-arvostelijana, novellikirjoittajana ja kolumnistina, ja lopulta sanomalehden vakituisena työntekijänä.[2] Vuonna 1907 Wägner muutti Tukholmaan saatuaan vakituisen työpaikan Idun-lehdessä, joka oli oman aikansa radikaali julkaisu. Äänioikeuskysymys oli erittäin ajankohtainen ja sille annettiin paljon tilaa. Samanaikaisesti kokopäiväisen työnsä ohessa Elin toimitti sarjoja ja artikkeleita Dagens Nyheteriin. Vuonna 1908 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa.[2]
Wägnerin kaunokirjalliset teokset käsittelevät naisten oikeuksia, äänioikeutta, rauhankysymyksiä, yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä. Hänet luetaan niin sanottuihin kymmenluvun kirjailijoihin. Hänen kirjoitustyylinsä oli nokkelaa ja huvittavaa, vaikka persoonaltaan hän olikin pidättyväinen.[3] Hänet muistetaan erityisesti naisten äänioikeuden puolestapuhujana ja että hän oli mukana perustamassa Ruotsin Pelastakaa Lapset -järjestöä 1919.[2]
Wägner oli Samfundet De Nion jäsen vuodesta 1937 ja Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1944.[3]
Suomennettuja teoksia
Kamillan avioliitto. Kirja, 1919 (Camillas äktenskap, 1915)
Selma Lagerlöf: Elämäkerta. WSOY, 1944 (alkuteokset Selma Lagerlöf I: Från Mårbacka till Jerusalem (1942); Selma Lagerlöf II: Från Jerusalem till Mårbacka (1943).
