Elena Maróthyová syntyi luterilaisen papin perheeseen Itävaltaan kuuluneessa Keski-Slovakiassa. Hänen äitinsä kuoli nuorena, ja suhde uuteen äitipuoleen kehittyi huonoksi. Ajalleen tyypillisesti Elena kävi ensimmäiset kouluvuotensa slovakiksi mutta joutui vaihtamaan myöhemmin unkariin ja saksaan.[2]
Vuonna 1869 Maróthyová osallistui slovakialaisten naisten asemaa ja koulutusta parantamaan pyrkineen Živena-järjestön perustamiskokoukseen. Hän nousi pian järjestön hallituksen jäseneksi ja toimi lopulta sen puheenjohtajana 1894–1927. Ylä-Unkari, johon nykyinen Slovakia suurimmilta osin kuului, oli vielä 1800-luvun lopussa maatalousvaltaista aluetta, jota Budapestin hallitus pyrki aktiivisesti unkarilaistaa. Živena halusi edistää slovakialaisten naisten sivistystä, mihin pyrittiin muun muassa opiskelijoiden rahallisella tukemisella sekä slovakinkielisten koulujen perustamisella. Jälkimmäinen ei kuitenkaan onnistunut ennen Tšekkoslovakian itsenäistymistä, kun Martiniin perustettiin ensimmäinen slovakinkielinen naisten ammattikorkeakoulu Živenan ja Maróthy-Šoltésován pitkäaikaisten ponnistusten myötä.[3][4]
Vuonna 1910 Maróthy-Šoltésová perusti Živenan nimeä kantaneen aikakauslehden, jonka toiminnasta hän vastasi pitkälti yksin. Monet hänen kuuluisimmista tarinoistaan julkaistiin ensin juuri Živenassa.[5]
Perhe
Maróthyová meni naimisiin varakkaan kauppiaan Ľudovít Michal Šoltésin kanssa vuonna 1875 ja otti käyttöön yhdistelmänimen Maróthy-Šoltésová. Pari asui Keski-Slovakiassa Martinin kaupungissa, joka oli tähän aikaan tapahtuneen Slovakian kansallisen heräämisen keskus. Pari sai kaksi lasta, mutta molemmat kuolivat ennen vanhempiaan, mikä vaikutti syvästi Maróthy-Šoltésován myöhempään kirjalliseen tuotantoon. Viimeiset vuotensa Maróthy-Šoltésová vietti arvostettuna mutta sokeutuneena leskenä kotikaupungissaan Martinissa. Hän kuoli vuoden 1939 helmikuussa.[3]
Poliittiset näkemykset
Maróthy-Šoltésová piti nais- ja miessukupuolia samanarvoisina. Hän ei kuitenkaan uskonut, että naisen paikka yhteiskunnassa olisi miesvaltaisilla aloilla taikka avioliiton ulkopuolella. Naisen piti hänen mukaansa olla äidillinen kaiken koossa pitävä voima niin perheessä kuin yhteiskunnassakin. Heidän tärkein tehtävänsä oli kasvattaa moraalisesti vahva jälkikasvu, jotta kansakunnan tulevaisuus olisi turvassa. Tähän tarvittiin sivistystä, joka saavutettaisiin erityisesti omalla äidinkielellä tapahtuvalla opiskelulla. Maróthy-Šoltésová siis kannatti naisten emansipaatiota, mutta ei ollut feministi termin yleisessä merkityksessä.[6]
Tuotanto
1880-luvulla alkaneella kirjailijan urallaan Maróthy-Šoltésová käsitteli paljon oman elämänpiirinsä ilmiöitä realistisella tyylillä. Yksi hänen kuuluisimmista teoksista Moje deti käsittelee päiväkirjamaisesti lasten kasvattamista, heidän kanssaan elämistä ja ennenaikaisen menetyksen äidille tuottamaa tuskaa. Kirja on käännetty usealle eri kielelle.[3]
Maróthy-Šoltésován tuotannossa näkyy myös slovakialainen kansallisuusaate. Hänen kirjailijan uransa kannustimia olikin slovakialaisen kulttuurin vahvistaminen aikana, jolloin unkarilaistamispolitiikka uhkasi koko kielen olemassaoloa.[7]
V čiernickej škole, (’Čiernickejin koulussa’), novelli (1891)
Proti prúdu (’Vastavirtaan’), romaani (1894)
Moje deti (’Lapseni’), päiväkirja (1923–1924)
Sedemdesiat rokov života, (’Seitsemänkymmentä vuotta elämää’), muistelmat (1925)
Pohl'ady na literatúru (’Perspektiivejä kirjallisuuteen’), esseekokoelma (1958)
Kunnianosoitukset
Živenan yhdysvaltalainen jaosto myönsi Maróthy-Šoltésoválle Kultaisen kynän (Zlaté pero) palkinnon vuonna 1921 hänen järjestönsä hyväksi tekemästään työstä. Prahan kaupunki kunnioitti häntä vuonna 1925 kunniamerkillä. Tämän lisäksi Maróthy-Šoltésoválle myönnettiin 1930-luvulla Tšekkoslovakian Punaisen Ristin kunniajäsenyys sekä hänen kotikaupunkinsa Martinin kunniakansalaisuus.[5]
Lähteet
de Haan, Daskalova, Loutfi, Cviková: Biographical Dictionary of Women's Movements and Feminisms in Central, Eastern, and South Eastern Europe: 19th and 20th Centuries, s. 301–304. Central European University Press, 2006. ISBN 978-963-7326-39-4(englanniksi)
Baer, Josette: Seven Slovak Women, s. 17–42. Ibidem Verlag, 2015. ISBN 978-3-8382-0638-7(englanniksi)
Viitteet
↑Шолтесова, Елена, Brockhaus and Efron Encyclopedic Dictionary. Aux. volume IIa, 1907 (käännä suomeksi), Pietari, . Tieto on haettu Wikidatasta.
