Eläkeputki eli työttömyyspäivärahan lisäpäivät tarkoittaa suomalaisen iäkkään pitkäaikaistyöttömän oikeutta työttömyyspäivärahan lisäpäiviin, joiden perusteella voidaan maksaa ansio- tai peruspäivärahaa tietyin edellytyksin siihen asti kunnes henkilö pääsee vanhuuseläkkeelle.[1]
Edellytykset
Oikeus lisäpäiviin oli aikanaanselvennä jo niillä ennen vuotta 1950 syntyneillä henkilöillä, jotka olivat täyttäneet 57 vuotta ennen kuin 500 päivää työttömänä tuli täyteen. Tämän jälkeen henkilö sai 60 vuotta täytettyään työttömyyseläkkeen. Tämä suomalainen eläkelaji ei koske enää vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneitä.
Niille vuoden 1950 jälkeen syntyneille henkilöille, jotka ovat täyttäneet 59 vuotta (1950–1954 syntyneet), 60 vuotta (1955–1956 syntyneet) tai 61 vuotta (1957–) ennen kuin 500 päivää työttömänä tulee täyteen, voidaan maksaa ansiosidonnaista päivärahaa tietyin edellytyksin lisäpäivien perusteella siihen saakka kunnes henkilö jää vanhuuseläkkeelle tai täyttää 65 vuotta. Edellytykset täyttyvät, kun henkilö on ollut eläkkeeseen oikeuttavassa työssä vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana ennen lisäpäivien alkamista. Työtön henkilö on myös lisäpäivien aikana työttömänä työnhakijana.
Muutokset lisäpäiväoikeuteen ja eläkeputken poistuminen käytöstä
Syksyllä 2019 neuvoteltiin kolmikantaisesti muutoksesta lisäpäiväoikeuteen. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ehdottivat Suomen hallitukselle eläkeputken alarajan nostoa vuonna 1961 ja sen jälkeen
syntyneille yhdellä vuodella.lähde?
Loppuvuodesta 2020 hallitus kertoi eläkeputken poistuvan asteittain vuodesta 2023 alkaen. Tuolloin työttömyysturvan lisäpäivien alaikäraja nousee vuodella vuonna 1963 syntyneillä eli he ovat oikeutettuja lisäpäiviin aikaisintaan 63-vuotiaina. Vuonna 1964 syntyneillä lisäpäivien alaikäraja nousee 64 vuoteen. Nykyisin vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneillä oikeus lisäpäiviin alkaa 62-vuotiaana. Vuonna 1962 syntyneet ovat siis viimeinen ikäluokka, jolla on mahdollisuus nykymuotoiseen eläkeputkea ja vuonna 1965 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jolta mahdollisuus eläkeputkeen poistuu.[2]
Lisäpäivien poistolla halutaan edistää ikääntyvien työllisyyttä. Lisäpäiväoikeuden poistuessa on tarkoitus vastaavasti kompensoida 55 vuotta täyttäneiden muutosturvaa irtisanomistilanteissa ja parantaa mahdollisuutta osa-aikatyöhön.[3]
Kritiikkiä ja vaikutus työllisyyteen
Sosiaalipolitiikan tutkija, Kelan ryhmäpäällikkö Minna Ylikännön mukaan työttömyysputken oikeudenmukaisuus on kyseenalainen, koska se kohdistuu vain yhteen ikäryhmään.[4] Vatt:n tutkimukset ovat osoittaneet selvästi työttömyysputken heikentävän ikääntyvien työllisyyttä. Putken poistaminen parantaisi työllisyyttä.[4] Eläkeputken poistaminen olisi professori Roope Uusitalon mukaan useimpien ekonomistien kärkiratkaisu työllisyyden ja julkisen talouden parantamiseen.[5] 84 % ekonomisteista kannatti työttömyysputken poistamista, 3 % vastusti. Varmuuspainotetut luvut olivat 91 % ja 0 %.[6]
Eläkeputken leikkaaminen kahdella vuodella pidensi työuria 7 kuukaudella ja tuotti 22 000 euron lisäansiot niille, joita uudistus koski. Professori Roope Uusitalon mukaan tämä Tomi Kyyrän ja Hanna Pesolan artikkelin (2020) tulos oli selkeä. Työttömyyseläkeputken poistaminen onkin harvoja työllisyysesityksiä, joiden vaikuttavuudesta on tieteelliset kriteerit täyttävä näyttö.[7] Jo työttömyysputken alaikärajan noston 57 vuodesta 58 vuoteen laskettiin pienentävän 57–61-vuotiaiden työttömien väestöosuutta 0,8 %-yksiköllä ja nostavan heidän työllisyyttään 0,7 prosenttiyksiköllä. Ikärajan nosto useammalla vuodella vaikuttaisi enemmän.[8]
Putken alaikärajan kohdalla työttömyysriski voi olla kolminkertainen. Putken on katsottu kannustavan ikäsyrjintään ja passivoivan työttömiä.[9] Se saa irtisanomiset kohdistumaan iäkkäisiin työntekijöihin ja vähentää heidän kannustimiaan pysyä työpaikassaan tai hankkia uusia töitä.[10]
Lähteet