Eino Karvinen (11. tammikuuta 1893 Savonranta - 23. elokuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Karvinen ja Sofia Hirvonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Taimi Elin Forsellin kanssa.^[1][2]

Karvinen kävi Joensuun kauppakoulun vuosina 1912–1914 ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1924 ja seitsemännen luokan Oulun yhteislyseossa vuonna 1929. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1928 ja majurikurssin vuonna 1931.^[1][2]

Karvinen työskenteli konttoristina, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta hankkivan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Karvinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, ja hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918.^[1][2]

Karvinen palveli sisällissodan jälkeen 3. komppanian päällikkönä 3. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonassa, mistä hänet siirrettiin myöhemmin perustettuun Kuopion vartiopataljoonaan. Vartiopataljoonasta hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Kaartin jääkäripataljoonaan, mistä hänet siirrettiin edelleen 21. kesäkuuta 1920 Jääkäriprikaatin miinanheittäjäkomppanian päälliköksi ja 1. huhtikuuta 1921 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Kajaanin sissipataljoonaan. Sissipataljoonassa hänet määrättiin 31. toukokuuta 1924 alkaen 1. komppanian ja 17. elokuuta 1928 alkaen 2. komppanian päälliköksi, Hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1928 Pohjanmaan kutsuntapiirin ja 27. marraskuuta 1931 alkaen Viipurin kutsuntapiirin päälliköksi. Kutsuntapiirin päällikön tehtävistä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 Viipurin sotilaspiirin päälliköksi.^[1][2]

Talvisotaan Karvinen osallistui edelleen samassa tehtävässä ja välirauhan aikana hänet siirrettiin Etelä-Pohjanmaan 1. suojeluskuntapiirin yleisesikuntaupseeriksi, josta hänet nimitettiin myöhemmin suojeluskuntapiirin komentajaksi. Jatkosodan puhjetessa hän toimi edelleen samassa tehtävässä sodan loppuun saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet haudattiin Helsinkiin.^[2]

Karvinen toimi Kajaanin sissipataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1926 ja puheenjohtaja vuonna 1928. Hän oli Suomen ampujainliiton mestariluokan ampuja kivääri- ja kaksintaisteluammunnassa.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 6. toukokuuta 1918 Luutnantti 31. heinäkuuta 1919 Kapteeni 16. toukokuuta 1924 Majuri 6. joulukuuta 1929 Everstiluutnantti 1942		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.