Eija Helena Ahvo-Saartamo (s. 31. tammikuuta 1951 Juankoski) on suomalainen näyttelijä, ääninäyttelijä ja laulaja.[2][3]
Elämä ja ura
Lapsena Eija Ahvo kävi Juantehtaan oppikoulua samalla luokalla Juice Leskisen kanssa[4].
Ahvo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971.[5] Hän opiskeli näyttelijäntyötä Suomen teatterikoulussa vuosina 1973–1977.
Vuonna 1969 tuolloin 17-vuotias Eija Ahvo voitti Juankoskella Tähtijahti-iskelmälaulukilpailun naisten sarjan.lähde? Miesten sarjan voitti Kari Jalkanen (sittemmin taiteilijanimellä Kari Tapio). Vuodesta 1973 Ahvo on levyttänyt säännöllisesti.[6]
Vuodet 1971–1973 Ahvo toimi Kuopion yhteisteatterin tanssijana.[5] Vuosina 1977–1984 Ahvo näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa. Hän ryhtyi freelancernäyttelijäksi ja -laulajaksi vuonna 1984.[5][7] Hän oli mukana MTV:n suositussa musiikkiviihdesarjassa Soitinmenot, jota esitettiin vuosina 1985–1987.
Teatteriroolien lisäksi Ahvo on näytellyt elokuvissa, televisiosarjoissa, radioteatterissa sekä dubbaajana animaatioelokuvissa ja -sarjoissa, lukenut äänikirjoja ja puhunut mainoksissa. Vuonna 2000 hän ryhtyi myös ohjaajaksi.[6]
Musiikin parissa Ahvo on tehnyt yhteistyötä erityisesti näyttelijä-laulaja Susanna Haaviston ja säveltäjä Toni Edelmannin kanssa. Helmikuussa 2005 sai ensi-iltansa Ahvon ja Edelmanin näyttämöteos Vuodet – saanko puhua rakkaudesta?, jota esitettiin ympäri Suomea.
Ahvo on toiminut myös laulun ja ilmaisutaidon opettajana Sibelius-Akatemiassa, ammattikorkeakouluissa, musiikkiopistoissa, kouluissa ja yrityksissä. Vuodesta 1986 hän on ollut UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs.[5]
Vuonna 2018 Eija Ahvo sai Pro Finlandia -mitalin.[8]
Yksityiselämä
Ahvo on naimisissa Matti Saartamon kanssa. Ahvon lapsia ovat näyttelijät Joonas Saartamo ja Venla Saartamo. Ahvo asuu Veikkolassa Kirkkonummella.[5][6]
Diskografia
- Punainen Lanka I (Love, 1974)
- Toni Edelmann – Lauluja (Love, 1975)
- Punainen Lanka II (Love, 1976)
- Näytelmämusiikkia Toni Edelmann (Love, 1978)
- Kuinka myöhään valvoo blues (Love Kustannus, 1980)
- Poika, joka ei halunnut kasvaa suureksi (Finnlevy, 1985)
- Pala, pala maailma (Finnlevy, 1986)
- Soi-tin-me-not (MTV Oy, 1986)
- Uffaffaa! (Polarvox, 1986) lähde?
- Laululoora (Megafon, 1986)
- Max ja Moritz (Musiikki-Fazer, 1987)
- Lasimaalaus (Musiikki-Fazer, 1990)
- Pale Company (Bird, 1988)
|
- Ahmatova (Love Kustannus/Pyramid Musiikki, 1989)
- Kallion kimallus (Musiikki-Fazer, 1990)
- Muisti (Syrene Music, 1993)
- Toni Edelmann, Lauluja (Siboney, 1994)
- Kirpparilla (Musiikki-Fazer, 1995)
- Silta (Syrene Music, 1995)
- Poplaulajan sunnuntai (Profile Records, 1997)
- Kuut, tähdet, auringot (Savonlinnan teatteri, 1998)
- Lasimaalaus ja muita rakkauslauluja (Fazer, 1998)
- Maalaistyttö (Johanna, 2000)
- 20 Suosikkia – Oon elänyt tään ennenkin (Fazer, 2001) (kokoelma)[7]
- Vuodet (Kiima, 2005)
- Tulitikkutyttö (Halava Music, 2021)
|
Filmografia
Ääninäyttelijänä
Lähteet
- ↑ Pekkola, Velipekka: Eija Ahvo lapsuudenystävästään Juicesta: "Jos Jussilla ei olisi ollut pienestä lähtien sana hallussa, hän olisi herkästi ollut koulukiusattu" Yle Uutiset. 14.12.2020. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 34. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Eija Ahvo Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 18.9.2015.
- ↑ Musiikki | Eija Ahvo todisti, kuinka opettaja häpäisi nuoren ja herkän Juice Leskisen koko koulun edessä: Vuosia myöhemmin Ahvo sai ystävältään postia Helsingin Sanomat. 8.12.2020. Viitattu 8.12.2020.
- ↑ a b c d e Kuka kukin on 2011, s. 36. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ a b c Eija Ahvo Suomen näyttelijäliitto. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ a b Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, s. 19–20. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali 6.12.2018 annetut kunniamerkit. 6.12.2018. Ritarikuntien kanslia. Viitattu 6.12.2018.
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Taiteenala | |
---|
Henkilöt | |
---|