Eevertti Kustaa Koskimies (vuoteen 1906 Forsman; 29. huhtikuuta 1865 Jurva – 9. maaliskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen herännäispappi. Koskimies toimi kirkkoherrana Seinäjoella, Jurvassa ja Nurmossa. Koskimies sai rovastin arvonimen vuonna 1919.[1]
Koskimiestä on arvostettu sananjulistajana paitsi heränneitten myös muiden seurakuntalaisten keskuudessa. Koskimiestä on kuvattu vaatimattomana ja oikeudenmukaisena sananjulistajana, joka sai työlleen seurakuntalaistensa jakamattoman tuen.[2]
Koskimies kuului Forsmanin sukuun. Hänen vanhempansa olivat herännäispappi, Isonkyrön kirkkoherra Oskar Wilhelm Forsman ja tämän toinen vaimo Maria Gustava Ahlholm. Forsmanin veljiä olivat runoilija A. V. Koskimies, Oulun piispa Juho Koskimies ja herännäispappi Yrjö Gideon Forsman. Forsman avioitui vuonna 1894 Helmi Evelina Petterssonin kanssa.[1]
Ura pastorina
Koskimies valmistui ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1885 ja teki teologisen erotutkinnon vuonna 1890 ja pastoraalitutkinnon 1898. Koskimies vihittiin papiksi 1890, minkä jälkeen hänet määrättiin ensin Merikarvian kirkkoherran apulaiseksi ja tämän jälkeen Nurmon vt. kirkkoherraksi (1890–1893). Seinäjoen vt. kappalaiseksi Koskimies nimitettiin 1894 ja seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi vuodesta 1900 vuoteen 1910. Vuonna 1910 Koskimies nimitettiin Jurvan kirkkoherraksi, minkä jälkeen hän palasi Nurmon kirkkoherraksi vuonna 1919. Koskimies toimi Nurmon kirkkoherran tehtävässä kuolemaansa saakka 1938.[1]
Seinäjoen seurakunta (1894–1910)
Koskimies toimi Seinäjoen kappalaisena ja kirkkoherrana 18 vuoden ajan. Koskimies seurasi veljeään, Yrjö Gideonia, Seinäjoen seurakunnan ylimääräisenä pappina vuonna 1894. Hengellisen herätyksen saanut Koskimies valittiin Seinäjoen kappalaiseksi seuraavana vuonna. Yhdessä Yrjön kanssa Eevertti piti Seinäjoen heränneitten kodeissa seuroja ja veljesten tavoitteena oli korottaa Seinäjoen kappeli itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Tavoite toteutui Koskimiehen aikana.[2]
Koskimies nimitettiin kirkkoherran virkaan joulukuussa 1899, lähes viisi vuotta seurakunnan itsenäistymisen jälkeen. Tasaisen luonteensa vuoksi Koskimies jäi hieman etäiseksi seurakunnan enemmistölle, mutta seurakunnan luottamustoimissa ja heränneiden parissa hänet tunnettiin toimeliaana ja työteliäänä viranhaltijana. 1890-luvun lopulla Koskimies kirjoitti pitkiä ja perusteellisia kirkonkokouksen pöytäkirjoja, joiden lehdiltä heijastuu hänen toiveikkuutensa seurakunnan tulevaisuudesta.[3]
Koskimies ohjasi kappeliseurakunnan kirkkoherrakunnaksi muun muassa luopumalla kirkkoherran virkaan kuuluvista oikeuksistaan. Hän toimi virkaa tekevänä kappalaisena yli neljä vuottta jouduttaakseen kappelin itsenäistymistä. Maatalouspitäjässä Koskimiehen maanviljelysharrastukset lähensivät häntä seurakuntalaisiinsa. Koskimiehen apulaisia olivat lukkari Evald Peuranen ja kirkkoväärti Herman Björkqvist, jotka edustivat jatkuvuutta seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa.[3]
Jurvan seurakunta (1910–1919)
Koskimies siirtyi synnyinpitäjänsä Jurvan kirkkoherraksi 1910-luvulla. Samaan aikaan hän jatkoi töitään maanviljelyksen parissa ja ryhtyi laajoihin suonkuivaushankkeisiin 1910-luvulla.[3]
Lähteet
- Junnila, Heikki: Ruutimakasiinista Lakeuden ristiin. (Seinäjoen seurakunnan historia 1863-2004) Seinäjoki: Historiatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-5208-4
Viitteet
- ↑ a b c Eevertti Kustaa Koskimies Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Junnila 2009, s. 48
- ↑ a b c Junnila 2009, s. 119
