Perronet oli ranskalaisen hugenottiperheen jälkeläinen. Perhe oli joutunut pakenemaan Ranskasta ensin Sveitsiin ja myöhemmin Englantiin. Edwardin isä toimi anglikaanisen kirkon pappina ja lukeutui anglikaanisen kirkon evankelikaaliseen liikkeeseen, joka oli saanut vaikutteita Wesleyn veljeksiltä ja George Whitefieldiltä.[1]
Sekä Edward että hänen isänsä tunsivat metodismin perustajat Wesleyn veljekset hyvin ja Edward liittyi heihin matkasaarnaajana. Hän hyökkäsi Englannin kirkossa esiintyneisiin väärinkäytöksiin satiirissa. Charles Wesley ei hyväksynyt sitä, ja hänen kirjansa kiellettiin. Vuoteen 1771 mennessä Perronet oli jättänyt sekä Englannin kirkon että metodistikirkon ja liittyi metodistiseen, mutta kalvinistisempaanvapaakirkkoon. Hän jatkoi voimakasta kritiikkiään Englannin kirkkoa kohtaan ja lopulta hänestä tuli pienen kongregationalistisen seurakunnan pastori Canterburyssä. Kaikesta huolimatta hänet haudattiin Canterburyn katedraaliin.[2]
Hän kirjoitti kolme runokokoelmaa ja useita lauluja, mutta yksi niistä on jäänyt elämään "All hail the power of Jesus' name". Se julkaistiin TheGospel Magazine -lehdessä 1779 yksisäkeistöisenä ja 1780 kahdeksansäkeistöisenä otsikolla ”On the Resurrection, The Lord is King”.[3] Se on tullut suosituksi virreksi englanninkielisessä maailmassa kirkkokunnasta riippumatta. Virttä lauletaan Englannissa yleisimmin William Shrubsolen, lontoolaisen Spafield's Chapel -kappelin urkurin sävelmällä ”Miles Lane”.[1]
Perronetin laulu "All hail the Power" suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa
↑Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken.
Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 72. Wessmans musikförlag AB Visby 2014 ISBN 978-91-8771-034-6, 2014. (ruotsiksi)
↑Hengellisiä lauluja ja virsiä. Yksiääninen nuottipainos. Suomen Lähetysseura, Helsinki, 1956.
