Eduardo Alemann

Eduardo Armando Alemann (12. tammikuuta 1922 Buenos Aires – 25. heinäkuuta 2005) oli argentiinalainen pianisti, säveltäjä ja musiikkikriitikko.[1][2]

Alemann opiskeli harmoniaa ja kontrapunktia Erwin Leuchterin sekä sävellystä Guillermo Graetzerin ja Carlos H. Veerhoffin johdolla. Pianonsoitossa hänen opettajanaan oli Tila Montés.[2] Alemann sävelsi monet teoksistaan jousi- tai kamariorkesterille.[1] Hän oli mukana perustamassa Argentiinan nuorten säveltäjien liittoa ja oli Argentiinan säveltäjäliiton jäsen.[2]

Alemann kuului Sveitsin Bernistä Argentiinaan muuttaneeseen sukuun. Johann Alemann ja hänen poikansa Moritz perustivat vuonna 1878 Buenos Airesissa ilmestyvän Argentinisches Tageblatt -lehden, jota Eduardo Alemann johti edeltäjänsä Ernesto F. Alemannin kuoltua vuonna 1982.[3][4] Eduardo Alemann oli myös lehden musiikkikriitikko.[1][2]

Teoksia

  • Sinfonietta concertante (huilulle, oboelle, klarinetille, fagotille ja jousiorkesterille; 1955)[2]
  • Aforismos (sellolle ja pianolle, 1971)[1]
  • Bahiana nova (jousiorkesterille, 1971)[2]
  • Encuentro (klarinetille ja jousiorkesterille, 1971)[2]
  • Ensayo (jousiorkesterille, 1974)[2]
  • Cuatro caminos (kamariorkesterille, 1976)[2]
  • Mazurca (sellolle, 1976)[1]
  • Episodios (lyömäsoittimille ja kamariorkesterille, 1979)[2]
  • Curriculum vitae (1982)[2]
  • Balada (sähkökitaralle ja jousiorkesterille, 1988)[2]
  • Odisea (1991)[2]
  • vokaalimusiikkisävellyksiä[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Eduardo Alemann Sphinx Organization, viitattu 29.1.2023
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Martha Furman Schleifer, Gary Galván, Latin American Classical Composers: A Biographical Dictionary Rowman & Littlefield 28.1.2016, viitattu 29.1.2023
  3. ↑ Wir über uns Argentinisches Tageblatt, viitattu 29.1.2023
  4. ↑ Allemann Historisches Lexikon der Schweiz 5.6.2001, viitattu 29.1.2023