1900-luvulla se johti polymeerien kehitystä kehittäen useita menestyksekkäitä materiaaleja, kuten neopreeni, Nylon, Lucite, Teflon, Mylar, Kevlar ja Tyvek. Du Pontin toimialaan kuuluvat myös jäähdytysaineet, mukaan lukien pahamaineiset freonit. Yritys on sittemmin kehittänyt nykyaikaisempia jäähdytysaineita.
2000-luku
Kemikaalijätin kehittämä teflon mullisti ruoanlaiton, sillä pinnoitetut paistinpannut ja kattilat ovat helppohoitoisia ja suosittuja.[1]
Tapauksesta kertoo yhdysvaltalainen dokumenttielokuva vuodelta 2018 The Devil We Know – Teflonin kirous. Elokuva tuo esiin, miten yrityksen valmistama kemikaali perfluorioktaanihappo eli PFOA tuhosi ympäristön ja ihmisten terveyden. Tuhon seurauksena Parkersburgin pikkukaupungin asukkaat ryhtyivät vaatimaan kaupungissa toimivaa DuPontia vastuuseen. Asukkaat olivat vuosien ajan huomanneet vakavia terveysongelmia. Tehtaassa työskennelleiden naisten lapsilla oli epämuodostumia. Viereisen maatilan karja kuoli ja läheisestä Ohiojoesta löytyi kuolleita eläimiä. Lopulta kymmenien tuhansien ihmisten juomavedestä löytyi myrkyllistä kemikaalia, teflonin valmistuksessa käytettävää perfluorioktaanihappoa. DuPontia vastaan nostettiin ryhmäkanne. Paikalliset asukkaat syyttivät yritystä teflonin riskien peittelystä.[1]
Kemikaalia on Yhdysvalloissa laskettu juomaveteen. Siitä on tullut päästöjä tehtaiden savupiipuista ja sitä on käytetty vuosikymmenien ajan lukemattomiin kuluttajatuotteisiin – kuten pinnoitteet, likaa hylkivät matot, vettä hylkivät vaatteet, ruokien pakkaukset ja kääreet sekä hammaslanka.[1]
Uudet tutkimukset osoittavat, että tefloniin liittyy suuria ongelmia. DuPont aloitti teflonin valmistuksen vuonna 1945. Nykyisin 99,7 prosentilla amerikkalaisista – vauvoillakin – on perfluorioktaanihappoa veressään. Kemikaalia löytyy myös juomavedestä ympäri Yhdysvaltoja.[1]
Viljelyyn liittyvät toiminnot
Yhtiö tekee ja myy hybridi-siemeniä ja geenimuokattuja siemeniä, joista osa jatkanee geenimuokattuna ravintona.
