Donald Brashear (s. 7. tammikuuta1972Bedford, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Isokokoinen ja kovaa taklaava Brashear oli rooliltaan tappelija. Hän osasi toisinaan pelata myös hyvää kiekollista peliä.
Brashear on pelannut pitkän 1025 NHL:n runkosarjaottelun uran ja tehnyt niissä tehot 85+120=205. Jäähyminuutteja on tullut huimat 2634. Brashear on liigan kaikkien aikojen viidenneksitoista eniten jäähyminuutteja kerännyt pelaaja ja hän nousi aktiivipelaajien vastaavan tilaston kärkeen elokuussa 2010, kun Chris Chelios lopetti uransa.
Donald Brashear omistaa jääkiekkomailamerkin brash87, joka on nähty muun muassa Kanadan Leijonan luolassa.[1]
Donald Brashearin isä oli yhdysvaltalainen ja äiti kanadalainen. Hän oli perheensä kolmesta lapsesta nuorin. Brashearin isällä oli alkoholiongelmia ja hänen äitinsä muutti pois kotoa. Hän asui isänsä kanssa kuusivuotiaaksi asti, kunnes Brashear muutti äitinsä sekä äidin uuden aviomiehen kanssa QuébecinLorrettevilleen. Sittemmin Brashearin äiti kuitenkin antoi hänet québeciläisen lastenkodin huostaan, koska hänellä oli henkisiä ongelmia, eikä Donald hyväksynyt häntä äitinä. Brashear ei pitänyt kontaktia perheeseensä ennen kuin hän täytti 18.[2]
Brashearin setä oli Yhdysvaltain laivaston historian ensimmäinen värillinen sukeltaja Carl Brashear.
Ura
Brashear pelasi vuodet 1989–1992 QMJHL:ää Longueuil Collège-Françaisin ja Verdun College-Francaisin joukkueissa. Vuonna 1992 tuli QMJHL:n mestaruus Verdunissa. Hän keräsi kolmen QMJHL-kautensa aikana yhteensä peräti 747 jäähyminuuttia 197 ottelussa. Brashearia ei ikinä varattu NHL:ään, vaan hän teki sopimuksen vapaana agenttina Montréal Canadiensin kanssa vuonna 1992. Brashear pelasi kauden 1992–1993 kokonaan AHL-joukkue Fredericton Canadiensissa ja hän oli 261 minuutillaan jäähypörssin seitsemäs. Kaudella 1994–1995 Brashear pelasi pisteiden valossa paljon paremman kauden AHL:ssä ja hän oli tehoilla 38+28=66 joukkueensa sisäisen pistepörssin toinen Robert Guilletin jälkeen. He jakoivat myös Canadiensin sisäisen maalipörssin 38 osumallaan. Brashear pelasi kauden aikana myös 14 ottelua NHL:n puolella tehden niissä tehot 2+2=4. Hän pelasi myös kaksi playoff-ottelua ilman tehopisteitä. Kaudella 1994–1995 Brashear pelasi vielä valtaosan kaudesta farmissa ja hän pelasi 20 NHL-ottelua tehoin 1+1=2. Brashear murtautui NHL:ään seuraavalla kaudella 1995–1996, jolloin hän pelasi koko kauden NHL:ssä antaen 67 ottelussa neljä syöttöpistettä. Brashearin rooli jäi kuitenkin pieneksi hänen pelattua lähes koko kautensa nelosketjussa.
Kaudella 1996–1997 Brashear kaupattiin marraskuussa 1996 Vancouver Canucksiin vaihdossa Jassen Cullimoreen. Hän nousi Canucksissa yleisön suosikiksi ja voitti kaudella 1997–1998 NHL:n jäähypörssin 372 minuutillaan. Brashear rikkoi Canucksin seurakohtaisen jäähyennätyksen, kun edellisellä kaudella NHL:n jäähypörssin voittanut Gino Odjick keräsi 371 jäähyminuuttia. Hän sai enemmän vastuuta Canucksin poliisipelaajana, kun Odjick kaupattiin New York Islandersiin maaliskuussa 1997. Brashear onnistui pelaamaan roolistaan huolimatta kaikki runkosarjan 82 ottelua kaudella NHL-kausi 1998–1999. Hän teki 7. – 15. helmikuuta välillä vähintään yhden pisteen jokaisessa ottelussaan. Kauden aikana Brashear teki tehot 8+10=18 ja jäähyminuutteja tuli 209. Kaudella 1999–2000 hän teki yhden kauden maaliennätyksensä NHL:ssä 11 osumallaan, vaikka kausi jäi vain 60 ottelun mittaiseksi. 21. helmikuuta2000 Brashear tappeli Boston BruinsinMarty McSorleyn kanssa ottelun ensimmäisessä erässä. McSorley halusi ottaa revanssin hänen kanssaan kolmannessa erässä, mutta Brashearin kieltäydyttyä tappelusta McSorley löi häntä mailalla päähän takaapäin. Brashearin kypärä meni lyönnin seurauksena rikki, hän löi päänsä jään pintaan ja sai kolmannen asteen aivotärähdyksen. McSorley sai teostaan loppukauden mittaisen pelikiellon, joka pidennettiin myöhemmin vuoden mittaiseksi. Ottelu jäi hänelle NHL-uran viimeiseksi. Syksyllä 2000 McSorley todettiin siviilioikeudessa syylliseksi aseelliseen pahoinpitelyyn ja hän sai 18 kuukauden ehdollisen vankeustuomion.
Brashear teki Canucksin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen vuonna 2000 ja hän teki kaudella 2000–2001 28 pistettä. Joulukuussa 2001 Brashear kaupattiin kuudennen kierroksen varausvuoron kanssa Philadelphia Flyersiin vaihdossa Jan Hlaváčiin ja kolmannen kierroksen varausvuoroon. Kauden 2001–2002 aikana hän teki yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 9+23=32. Brashear pelasi työsulkukauden 2004–2005LNAH-liigan Québec RadioX:n riveissä. Hänen sopimuksensa Flyersin kanssa päättyi kevääseen 2006 ja saman vuoden kesäkuussa Brashear siirtyi vapaana agenttina Washington Capitalsin riveihin. Kolmen Capitals-kauden jälkeen hän siirtyi heinäkuussa 2009 New York Rangersiin. Joukkue kuitenkin asetti Brasherin siirtolistalle helmikuussa 2010 ja hän pelasi loppukauden farmijoukkue Hartford Wolf Packissa.
Elokuussa 2010 Brashear kaupattiin Patrick Rissmillerin kanssa Atlanta Thrashersiin vaihdossa Todd Whiteen. Thrashers kuitenkin osti hänen sopimuksensa ulos kolme päivää myöhemmin. Brashear siirtyi syyskuussa 2010 LNAH-joukkue Sorel-Tracy GCI:hin, josta hän siirtyi kahdeksan pelaamansa ottelun jälkeen samassa liigassa pelaavaan Rivière-du-Loup 3L:ään. Brashear pelasi Rivière-du-Loupissa kolme kautta.
Kaudella 2013–2014 Brashear ei pelannut missään, ja hänen uransa näytti päättyvän. Yllättäen marraskuussa 2014 Ruotsin SHL-liigassa pelaavan Modo Hockeyn toimitusjohtaja Peter Forsberg tarjosi Brashearille sopimusta loppukaudeksi 2014–2015.[3] Brashear pelasi vielä kaudella 2015–2016 seitsemän ottelua LNAH-liigan Thetford Assuranciassa.
Maajoukkue
Brashear edusti Yhdysvaltoja MM-kilpailuissa vuosina 1997 ja 1998. Vuoden 1997 turnauksessa hän sai vastuuta Yhdysvaltain ykkösketjusta ja sijoittui tehoilla 2+3=5 joukkueen sisäisen pistepörssin toiseksi.