Zinkpè aloitti maalaamaan teini-ikäisenä opiskellessaan Ranskan kulttuurikeskuksessa Cotonoussa, jossa hän oppi tekniset perusteet kirjastossa olevista oppikirjoista. Beninissä ei ollut taidekouluja eikä nykytaiteen museoita, joten hän opetteli vanhempien neuvojen mukaan. Hän toimi ompelijana päivisin ja maalasi yöllä pystyäkseen toteuttamaan visionsa ryhtyä taiteilijaksi.[2]
Zinkpè aloitti taiteellisen uransa osallistumalla lukuisiin työpajoihin ja residensseihinAfrikassa ja Euroopassa. Hänen taiteensa huomattiin, ja hän sai Young African Talent -palkinnon Abidjannissa vuonna 1993. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin Dakarin biennaalissa Uemoa-palkinto.[3]
Näkökulmia tuotantoon
Dominique Zinkpè löytää inspiraationsa animistisesta kulttuurista ja voodoo-seremonioista. Hän käsittelee aiheita, jotka liittyvät esi-isien kulttuureihin ja nykymaailman ristiriitoihin sekä läheisyyteen, sukupuoleen, pyhyyteen ja rienaavuuteen.[4] Hän käyttää teoksissaan monenlaisia materiaaleja, kuten säkkikangasta, loppuun käytettyjä autoja ja jopa hôhô-figuriineja, joita käytetään perinteisesti kaksoskultissa Etelä-Beninissä.[3]
TaxiZinkpè: Taxi Taf-Ta Dominique Zinkpèn installaatio, joka oli esillä Dakarin biennaalissa vuonna 2002. Teos on ollut esillä Dakarn Institut français Léopold Senghorissa.
Näyttelyt
Zinkpè on ollut edustettuna useissa yhteis- ja yksityisnäyttelyissä Beninissä sekä muun muassa Etelä-Afrikassa, Pariisissa, Lontoossa, Sao Paulossa, Frankfurtissa, Senegalissa ja Sveitsissä.[5]
