Dominique D’Onofrio (18. huhtikuuta 1953 Castelforte, Latium, Italia – 12. helmikuuta 2016 Buenos Aires, Argentiina[1]) oli italialais-belgialainen jalkapallovalmentaja ja jalkapalloilija.
Ura
D’Onofrion pelaajaura Belgiassa jäi vaatimattomaksi ja hän pelasi alasarjojen joukkueissa, kunnes lopetti aktiiviuransa 29-vuotiaana 1982. Valmennusuransa D’Onofrio aloitti 1994 pienessä RFC Tilleur-Saint-Nicolas’n joukkueessa. Hän valmensi Liègen lähiöjoukkueita vuoteen 1997 saakka. Seuraavana vuonna hän siirtyi kaupungin mahtiseura Standard Liègen organisaatioon, jossa hän toimi ensin nuorten valmentajana. Joulukuussa 2000 hän nousi Standardin päävalmentajaksi ja luotsasi seuraa kolmessa ottelussa, kunnes teki tammikuussa 2001 tilaa Michel Preud’hommelle.
D’Onofrio palasi nuorisovalmentajaksi, mutta palasi jo syyskuussa 2002 edustusjoukkueen peräsimeen Robert Waseigen saatua potkut katastrofaalisen kauden alun vuoksi. Hän luotsasi Standardin kauden päätteeksi seitsemänneksi ja jatkoi tehtävässään myös seuraavalla kaudella. Standard oli mukana kärkipään kamppailussa, mutta jäi lopulta kolmanneksi ja hävisi mestaruuden voittaneelle RSC Anderlechtille 16 pistettä. Kaudella 2004–2005 Standard oli jälleen mukana kärkikahinoissa, mutta mestaruuden tavoitteleminen jäi haaveeksi. Toukokuussa 2005 tylsästä pelitavastaan kritisoitu ja kannattajien epäsuosioon joutunut D’Onofrio jätti tehtävänsä. Seura ei kuitenkaan löytänyt seuraajaa D’Onofriolle, joka palasi valmentajaksi muutama viikko eronsa jälkeen. Hän jatkoi tehtävässään kauden 2005–2006 loppuun ja johdatti Standardin liigassa hopealle viisi pistettä Anderlechtin perässä.
Kesällä 2006 D’Onofrio siirtyi valmentajantehtävistä urheilutoimenjohtajaksi ja syyskuussa hän seurasi päävalmentajaksi siirtynyttä Preud’hommea teknisenä johtajana. Preud’hommen valmentajakaudella D’Onofrion toimiessa teknisenä johtajana Standard palasi kaudella 2007–2008 mestaruuskantaan 25 vuoden tauon jälkeen ja uusi mestaruutensa seuraavalla kaudella.
Helmikuussa 2010 D’Onofriosta tuli jälleen seuran päävalmentaja László Bölönin potkujen jälkeen. [2] Hän jatkoi päävalmentajana myös kaudella 2010/11 ja luotsasi Standardin Belgian liigassa hopealle. Valmennusuran ensimmäinen pokaali tuli Belgian cupissa, jonka finaalissa Standard kukisti KVC Westerlon 2–0. Kauden menestyksestä huolimatta D’Onofrio jätti päävalmentajan tehtävät kauden päätteeksi. [3]
D’Onofrio kuoli sydämenpysähdykseen 62-vuotiaana Buenos Airesissa 12. helmikuuta 2016. [4]
Meriitit
Lähteet
