Dissonanssi eli riitasointu (riitasointisuus, dissonoivuus) on musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta.
Länsimaisessa musiikissa luetaan tavallisesti intervalleista dissonansseiksi suuri ja pieni sekunti, suuri ja pieni septimi sekä kaikki ylinousevat ja vähennetyt intervallit. Myös puhdasta kvarttia pidetään riitaintervallina kun se esiintyy bassoon nähden[1]. Soinnuista ovat dissonansseja eli riitasointuja ne, joihin sisältyy ainakin yksi dissonoiva intervalli, eli kaikki muut paitsi duuri- ja mollikolmisoinnut.[2] Eri aikoina eri intervallien dissonanssi on kuitenkin koettu eri tavalla, esimerkiksi terssiä pidettiin vielä keskiajan musiikissa dissonoivana. Keskiajalla ylinouseva kvartti eli tritonus oli jyrkästi kielletty dissonanssinsa vuoksi. Sitä pidettiin paholaisen sointuna.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Salmenhaara, Erkki: Soinnutus, Otava 1970, s. 84.
- ↑ Tammen musiikkitietosanakirja, 1. osa, s. 220, art. Konsonanssi. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5915-4
Aiheesta muualla
