PROFILPELAJAR.COM

Dinis I Rakentaja tai Runoilija (port. Rei Lavrador, Rei Poeta); (9. lokakuuta 1261 – 7. tammikuuta 1325 Santárem) oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1279–1325.^[1]

Suku ja koulutus

Dinis I oli kuningas Afonso III:n^[1] ja tämän toisen puolison Kastilian prinsessa Beatriz de Castillon (1242–1303) vanhin poika. Hänellä oli kuusi sisarusta sekä ainakin yhdeksän aviotonta sisaruspuolta.

Dinis sai koulutuksensa hovissa, jossa oli sekä ranskalaista että kastilialaista kulttuurivaikutusta, ja hänestä tuli ammattitaitoinen runoilija.^[1]

Kuningas

Dinis I:n noustessa valtaan reconquista oli päättynyt ja muslimit oli ajettu Pyreneiden niemimaalta. Hän ei ollut soturikuningas, vaan keskittyi enemmän hallintoon, lainsäädännön uudistamiseen ja vallan keskittämiseen kuningashuoneelle. Hän aloitti useiden linnojen, kaivosten ja kaupunkien rakennustyöt, ja paransi myös köyhien asemaa yhteiskunnassa. Hän määräsi kosteikkoja kuivatettaviksi ja mäntymetsiä istutettaviksi; männyistä tuli rakennuspuita laivastolle.^[2]

Dinis oli erityisen kiinnostunut maasta ja maatalouden kehittämisestä.^[1] Hän kehitti merivoimia suojellakseen maataan hyökkäyksiltä ja myöhemmin laivastosta tuli Portugalin imperiumin laajenemisen perusta.^[3] Hän kiinnitti paljon huomiota kaupan laajentamiseen ja suojelemiseen.^[1]

Taitavana neuvottelijana Dinis pystyi sopimaan Kastilian kuningas Ferdinand IV:n kanssa lopullisen rajan Portugalille vuonna 1297. Hän nosti kruunun auktoriteettia puuttumalla paikallishallintoon, vähentämällä aateliston valtaa ja taistelemalla papiston ylivaltaa vastaan erityisesti näiden maaomaisuuden suhteen, joitten palauttamista määräävät lait säädettiin vuosina 1286, 1291 ja 1309. Konkordaatti paavin kanssa vuosina 1289 ja 1290 päätti epäsovun kirkon kanssa.^[1]

Tieteiden ja taiteiden suojelija

Dinis perusti vuonna 1290 Lissaboniin oppineiden keskuksen, josta kehittyi Coimbran yliopisto.^[1] Hän edisti portugalin kielen asemaa, ja vaati kaikki viralliset asiakirjat kirjoitettaviksi portugaliksi.^[2] Dinis oli keskiajalla huomattava kulttuurivaikuttaja. Hän kirjoitti runoutta, jolla oli tärkeä merkitys portugalin kirjakielen kehittymiselle^[1] sekä muuta kirjallisuutta ja sävelsi musiikkia.

Taiteiden ja tieteiden harrastajana Dinis opiskeli kirjallisuutta ja kirjoitti useita kirjoja valtionhallinnosta, metsästyksestä, tieteestä ja runoudesta sekä tilasi monien kirjallisten teosten käännöksen galicia-portugaliksi (portugali ei ollut vielä täysin kehittynyt eri kieleksi), kuten isoisänsä Afonso X:n teoksia. Hän piti myös metsällä käymisestä, mitä hän harrasti vielä 60-vuotiaana.

Dinis suosi trubaduureja ja kirjoitti itse trubaduuriperinteen mukaista lyyristä runoutta. Hänen tunnetuin teoksensa on Cantigas de Amigo, kokoelma rakkauslauluja sekä satiirisia lauluja, joka vaikutti trubaduurirunouden kehittymiseen Iberian niemimaalla. Kaiken kaikkiaan 137 hänen kirjoittamikseen tunnustetuista lauluista, jotka edustavat galicialais-portugalilaisen lyriikan kolmea päätyyppiä, on säilynyt kahdessa 1500-luvun alun käsikirjoituksessa, Cancioneiro da Biblioteca Nacionalissa ja Cancioneiro da Vaticanassa.^lähde?

Avioliitto ja jälkeläiset

Dinis kihlattiin 10-vuotiaana vuonna 1281 Aragonian prinsessa Isabel de Aragonin kanssa, heidät vihittiin vuonna 1288.

Heille syntyivät lapset:

Constanza (1290–1313), avioitui Kastilian kuningas Ferdinand IV:n kanssa
Afonso IV (1291–1357), seurasi isäänsä kuninkaana

Diniksellä oli myös neljä nimeltä tunnettua rakastajatarta ja ainakin seitsemän aviotonta lasta, joista hän suosi vuonna 1289 syntynyttä Afonso Sanchesia laillisen poikansa kustannuksella.

Suhteesta Grácia Anes Fróisin kanssa:^[4]

Pedro Afonso (1287–1354) Barceloksen kreivi

Suhteesta Aldonça Rodrigues de Telhan kanssa:^[4]

Afonso Sanches (1289–1329) Albuquerquen herra ja velipuolensa Afonso IV:n kilpailija

Suhteesta Maria Piresin kanssa:

João Afonso (n. 1295–1326)^[5] Lousãn herra

Suhteesta Marinha Gomesin kanssa:

Maria Afonso (1301–1319),^[5] meni naimisiin Juan Alfonso de la Cerdan kanssa

Muut aviottomat jälkeläiset, joitten äitien nimiä ei tiedetä:

Fernão Sanches (1290–1329)
Maria Afonso (?–1320) nunna Odivelasin luostarissa

Perintö

Odivelasin Pyhän Dinisin luostarin kirkon jäljellä oleva osa

Hallituskauden viimeisiä vuosia vaikeutti hänen poikansa, tulevan Afonso IV:n kapinointi, joka nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen. Dinisin puoliso Isabel de Aragon julistettiin vuonna 1625 pyhimykseksi.^[1]

Kuningas Dinis kuoli 64-vuotiaana tammikuussa 1325. Hänet haudattiin Odivelasiin Pyhän Dinisin luostarin kirkkoon.^[6]

Hänen hautansa avattiin erehdyksessä restaurointitöitten yhteydessä vuonna 1938,^[7] jolloin havaittiin että hän oli ollut eläessään noin 165 cm pitkä, punatukkainen sekä -partainen ja kaikki hampaat olivat erittäin poikkeuksellisesti tallella.^[8] Hänen jäännöksistään oli vuonna 2016 tekeillä tarkempi oikeuslääketieteellinen analyysi.^[6]