Afonso IV Urhea (port. Afonso IV o Bravo); (8. helmikuuta 1291 Lissabon – 26. toukokuuta 1357 Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1325–1357.[1]
Suku
Afonso IV oli kuningas Dinis I Rakentajan ja kuningatar, Aragonian prinsessa Isabel de Aragonin poika.[1] Isän kerrotaan kuitenkin suosineen avioliiton ulkopuolelta syntynyttä Afonson velipuolta Afonso Sanchesia. Afonson sisar Constanza avioitui Kastilian kuningas Ferdinand IV:n kanssa.
Avioliitto ja jälkeläiset
Afonso IV:n avioitui 12. syyskuuta 1309 Kastilian prinsessa Beatriz de Castillon (1293–1359) kanssa, joka oli Kastilian kuningas Sancho IV:n ja María de Molinan tytär. Afonso rikkoi aikaisempien kuninkaiden perinteen eikä hänellä ollut avioliiton ulkopuolisia lapsia.
Heille syntyi seitsemän lasta, joista kolme eli aikuiseksi:
- María de Portugal (1313 – 18. tammikuuta 1357), avioitui 1328 Kastilian kuningas Alfonso XI:n kanssa, heidän poikansa oli tuleva Kastilian kuningas Pietari I Julma. Aviomiehen pitkäaikainen ja runsaasti lapsia sisältänyt suhde rakastajatar Leonór de Guzmániin aiheutti että "se oli valitettava liitto alusta alkaen, mikä vaikutti molempien valtakuntien suhteiden heikentymiseen". Leskikuningatar María murhautti Leonórin vuonna 1351.
- Afonso (1315–1317), kuoli 2-vuotiaana
- Dinis (12. helmikuuta 1317 – huhtikuu 1317), kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen
- Pedro, Pietari I (8. huhtikuuta 1320 – 18. tammikuuta 1367), seurasi isäänsä hallitsijana. Kun puoliso Constanza kuoli vuonna 1345, isoäiti Beatriz hoiti heidän lastensa Marían ja Fernandon koulutuksen, joka aikanaan hallitsi kuningas Ferdinand I:nä.
- Isabel (21. joulukuuta 1324 – 11. heinäkuuta 1326), kuoli alle 2-vuotiaana
- João (23. syyskuuta 1326 – 21. kesäkuuta 1327), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Leonór de Portugal (1328–1348), avioitui Aragonian kuningas Pietari IV:n kanssa marraskuussa 1347 ja kuoli ruttoon vuosi avioliiton solmimisen jälkeen.
Afonso pyrki luomaan tiiviit suhteen Kastiliaan naittamalla lapsiaan kastilialaisille ylimyksille ja valtakunnan kuningashuoneeseen. Avioliitot eivät olleet onnellisia ja johtivat sotiin ja vihanpitoon. Hänen kolmanneksi vanhin, aikuiseksi elänyt poikansa Pietari I seurasi häntä valtaistuimelle.
Kuningas
Kun muslimit rantautuivat Pyreneitten niemimaalle vuonna 1340, Afonso liittoutui Kastilian ja Aragonian kanssa puolustaakseen kristittyjen valtaa. Hän lähetti laivaston Cádiziin ja johti itse maavoimien voitokasta hyökkäystä. Muslimiarmeija lyötiin 30. lokakuuta 1340 Saladon taistelussa.[2]
Afonso muistetaan soturikuninkaana ja urheana kenraalina, joka kehitti etenkin Portugalin laivastoa. Hän tuki muullakin tavoin merenkulkua, laajensi kauppalaivastoa ja rahoitti tutkimusretket, joilla löydettiin Kanariansaaret.[3]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.png)
