Diego Marani (s. 1959 Tresigallo, Ferrara, Italia) on italialainen kirjailija ja kääntäjä Euroopan unionin neuvostossa Brysselissä.

Marani on kehittänyt 1996 alun perin huumorimielessä keinotekoisen europanto-kielen, joka on eräänlainen vapaa ja luova yhdistelmä Länsi-Euroopan kielistä, parodia esperanton ideasta sekä samalla kannanotto englannin kielen ylivaltaa vastaan. Marani on kirjoittanut europantoksi artikkeleita sekä novellikokoelman Las adventures des inspector Cabillot, joka ilmestyi Ranskassa 1998.

Vuonna 2000 Maranilta ilmestyi osittain Suomeen sijoittuva romaani Nuova grammatica finlandese (käännetty suomeksi nimellä Sotilas ilman menneisyyttä 2003). Romaani on saanut useita palkintoja, muun muassa yhden Italian arvostetuimmista kirjallisuuspalkinnoista, Premio Grinzane Cavour, vuonna 2001. Maranin toinen palkittu romaani on L'ultimo dei vostiachi (2001, suomennettuna Viimeinen vostjakki 2004), joka sai Premio Campiello -palkinnon 2002.

Marani kertoo opiskelleensa suomea voidakseen kääntää suomesta italiaksi ja innostuneensa suomen vaikeasta kieliopista monine sijamuotoineen. Niistä erityisen kiehtovana hän pitää abessiivia, jonkin puuttumista kuvaavaa muotoa, jossa hän näkee jotakin tyypillisen suomalaista. Sijamuodoista Marani on todennut: "Teillä on adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Miksi ihmeessä ette keksineet sellaista sijamuotoa kuin aperitiivi!"^[1]

• Caprice des Dieux (1994)
• Zanzare (1995)
• Nuova grammatica finlandese (2000, suomeksi Sotilas ilman menneisyyttä 2003)
• L'ultimo dei vostiachi (2001, suomeksi Viimeinen vostjakki. (Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä) Helsinki: Helmi, 2004. ISBN 951-556-038-1 )
• A Trieste con Svevo (2003)
• L'interprete (2004)
• Il compagno di scuola (2005)
• Enciclopedia tresigallese (2006)
• La bicicletta incantata (2007)
• L'amico delle donne (2008)