Theodorus Jacobus Leonardus ”Dick” Quax (1. tammikuuta 1948 Alkmaar, Alankomaat – 28. toukokuuta 2018 Auckland, Uusi-Seelanti[1]) oli uusiseelantilainen kestävyys- ja keskimatkojen juoksija.
Quax muutti perheineen Uuteen-Seelantiin vuonna 1954. Hän kasvoi Waikatossa ja harrasti rugbyä, jolloin hän huomasi olevansa erityisen lahjakas juoksussa.[2] Hän alkoi harjoitella juoksua Arthur Lydiardin opin mukaisesti ja juoksi 16-vuotiaana jo yli 150 kilometriä viikossa. Vuonna 1968 John Davies ryhtyi hänen valmentajakseen. Samana vuonna Quax juoksi mailin aikaan 4.00,6. Vuonna 1969 hän voitti Uuden-Seelannin mestaruuden mailin juoksussa. Tämän ansiosta Quax valittiin Pacific Conference Games -kilpailuun, jossa hän juoksi 1 500 metrin juoksussa ajan 3.45,4.
Vuonna 1970 Quax keräsi huomiota voittamalla maaliskuussa Kipchoge Keinon mailin juoksussa ajalla 3.57,8. Saman vuoden Kansainyhteisön kisoissa Quax osallistui 1 500 metrille sekä 5 000 metrin juoksuun. 5 000 metrillä hänen sijoituksensa oli seitsemäs, mutta 1 500 metrillä hän saavutti hopeaa ajalla 3.38,1. Vuonna 1972 Quax oli mukana Uuden-Seelannin viestijoukkueessa, joka juoksi 4 × mailin maailmanennätyksen. Ennätys jäi matkan viimeiseksi, sillä IAAF poisti sen myöhemmin virallisista tilastoista. Münchenin olympialaisissa Quax karsiutui 5 000 metrin alkuerissä.[3] 1973 hän sijoittui toiseksi Pacific Conference Gamesin 5 000 metrillä ajalla 13.38,8. Vuonna 1974 hän voitti Uuden-Seelannin mestaruuden 5 000 metrillä. Samana vuonna hän oli mukana maastojuoksun viestimaailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa. Loukkaantumiset kuitenkin vaivasivat häntä ja hän korjautti vaivan leikkauksella vuonna 1975.
Seuraavana vuonna Quax juoksi Tukholmassa 5 000 metrillä ajan 13.13,10, joka jäi vain sekunnin kymmenyksen maailmanennätyksestä. Montrealin olympialaisissa hän karsiutui 10 000 metrin juoksun loppukilpailusta, mutta 5 000 metrin finaalissa hän kävi Lasse Virénin kanssa kovan kamppailun, joka päättyi lopulta Virénin voittoon Quaxin ottaessa hopeaa.[4] Vuonna 1977 hän juoksi 10 000 metrin Uuden-Seelannin ennätyksen 27.41,95 ja paransi Tukholmassa 5 000 metrin maailmanennätyksen lukemiin 13.12,86. Ajat säilyivät pitkään Uuden-Seelannin ennätyksinä; 5 000 metrin ennätyksen rikkoi Adrian Blincoe vuonna 2008 ja 10 000 metrin ennätyksen Zane Robertson[5] vuonna 2016.
Vuonna 1979 Quax alkoi keskittyä maratonjuoksuun. Hänen debyyttimaratonaikansa oli 2.11.13, joka oli kaikkien aikojen paras debyyttiaika. Seuraavana vuonna Uusi-Seelanti ei osallistunut boikotin takia Moskovan olympialaisiin, mutta Quax juoksi hieman kisojen jälkeen ajan 2.10.47, joka oli Uuden-Seelannin ennätys. Tämän jälkeen hän lopetti urheilu-uransa mutta jatkoi urheilun parissa toimien valmentajana ja kilpailujen järjestäjänä. Hän myös työskenteli urheilumarkkinoinnissa ja -hallinnossa yhdessä valmentajansa John Daviesin kanssa. Quax oli vuodesta 2001 lähtien Manukaun kaupunginvaltuustossa.[6]
Quaxilla oli viitisen vuotta kaulasta levinnyt syöpäkasvain, johon hän menehtyi.[1]
Lähteet
- Clark, John: Quax, TJL 'Dick' Uuden-Seelannin yleisurheiluliitto (www.athletics.org.nz, arkistoitu versio archive.orgista)
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
