Derek Jarman

Derek Jarman vuonna 1991

Michael Derek Elworthy Jarman[1] (31. tammikuuta 194219. helmikuuta 1994) oli brittiläinen elokuvaohjaaja, joka saavutti varhaisimmat menestyksensä 1970-luvulla. Hänen visuaalisesti vahvoja taide-elokuviaan kutsutaan usein postmoderneiksi, ja niiden toistuvana teemana on homoeroottisuus[2][3].

Uransa alussa Jarman toimi baletti- ja oopperaesitysten lavastajana ja puvustajana, kunnes 1970-luvun puolivälissä sai mahdollisuuden siirtyä elokuvan pariin. Hän kehitti oman tyylinsä, jossa tiukan käsikirjoituksen sijaan luotetaan mielleyhtymien voimaan ja luodaan tunnelmia vahvojen värien, dramaattisen valaistuksen ja asetelmallisten kuvasommitelmien avulla.[3]

Jarman työsti elokuviensa lisäksi musiikkivideoita muiden muassa Pet Shop Boys -yhtyeelle. Hänet tunnettiin myös taidemaalarina, ja hän julkaisi neljä kirjaa[3].

Jarman kuoli AIDSin komplikaatioihin 52-vuotiaana helmikuussa 1994[3].

Elokuvia

  • Sebastiane (1976)
  • Jubilee (1977)
  • The Tempest (1979, Shakespearen näytelmästä Myrsky)
  • The Angelic Conversation (1985)
  • Caravaggio (1986, italialaisesta taidemaalarista)
  • The Last of England (1988)
  • War Requiem (1989, Benjamin Brittenin oratorion pohjalta)
  • The Garden (1990)
  • Edward II (1991, Christopher Marlowen näytelmästä)
  • Wittgenstein (1993, saksalaisfilosofin elämästä)
  • Blue (1993, sininen kuvaruutu, ääniraidalla Jarmanin ajatuksia aidsista)[3]

Lähteet

  1. Derek Jarman Elonetissä.
  2. Virtanen, Leena: Kolme vuotta ennen kuolemaansa ohjaaja Derek Jarman teki kuninkaallisdraamasta homoaktivismia. Helsingin Sanomat, 15.9.2021. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 13.7.2022.
  3. a b c d e Kangosjärvi, Jaakko: Kuolleita: Näkemyksellisen elokuvan mestari Derek Jarman. Helsingin Sanomat, 21.2.1994, s. 4. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.