Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Rikkinäisiä viitteitä
Pet Shop Boys
Pet Shop Boys esiintymässä Bostonissa vuonna 2006.
Pet Shop Boys on kevyen musiikin kaupallisesti menestynein duo ja menestyneimpiä elektronisen musiikin yhtyeitä: Se on myynyt maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa albumia.[1] Yhtyeen suurin suosio ajoittui 1980-luvulle. Pet Shop Boys on saavuttanut Britanniassa 22 Top-10-hittisingleä ja 43 Top-30-hittiä, joista ensimmäiselle sijalle ovat yltäneet ”West End Girls”, ”It’s A Sin”, ”Always On My Mind”, ”Heart” ja ”Go West”.[2] Samat singlet olivat listaykkösinä myös Suomessa.
Yhtye on viiden vuosikymmenen ajalle ulottuneella urallaan julkaissut 65 singleä, neljätoista studioalbumia, useita erilaisia kokoelmia ja live-julkaisuja. He ovat myös säveltäneet, tuottaneet ja remixanneet monia muiden artistien kappaleita. Yhtyeen tuotantoa pidetään musiikillisesti ja sanoituksellisesti kunnianhimoisena ja monipuolisena.
Yhtye on esiintynyt Suomessa 11 kertaa: 1991, 2009, 2018 ja 2023 Helsingin jäähallissa, 1997 ja 2013 Turun Ruisrock-festivaaleilla, 2014 ja 2024 Pori Jazz -festivaaleilla, 2015 Flow-festivaaleilla Helsingissä, 2017 The Tall Ships Races Music Festival -tapahtumassa Turussa sekä 2018 Vaasassa Wasa Open Air -festivaaleilla.[5]
Neil Tennant (s. 1954) on kotoisin North Shieldsistä läheltä Newcastlea Pohjois-Englannissa. Katolisia kouluja käynyt keskiluokkainen poika soitti 1960-luvun lopussa folk-yhtyeessä Dust. 1970-luvun alussa Tennant muutti Lontooseen, jossa hän opiskeli historiaa, työskenteli British Museumissa ja toimitussihteerinä Marvel Comics -sarjakuvayhtiössä sekä myöhemmin toimittajana Smash Hits -musiikkilehdessä.
Chris Lowe (s. 1959) on kotoisin Blackpoolista Englannin länsirannikolta. Hänen keskiluokkainen kotitaustansa oli musikaalinen: Perheessä oli useita muusikoita. Lowe soitti jo lapsena torvisoittimia One Under the Eight -yhtyeessä. Hän opiskeli ja valmistui rakennusarkkitehdiksi kotikaupungissaan ja muutti myöhemmin Lontooseen.
Neil Tennant ja Chris Lowe tapasivat sattumalta elektroniikkaliikkeessä 19. elokuuta 1981 LontoonChelseassa. He alkoivat keskustella syntetisaattoreista ja löysivät yhteisen intohimon diskomusiikista. He sopivat soittotuokiosta ja aloittivat musiikin kirjoittamisen heti. Ensimmäinen yhdessä sävelletty kappale oli ”Jealousy”. Se levytettiin kymmenen vuotta myöhemmin albumille Behaviour ja julkaistiin singlenä 1991. Aluksi musiikkia tehtiin Neil Tennantin kotona ja myöhemmin pienessä studiossa Camden Townissa.[3][6]
Yhtyeen tyylillisiä esikuvia olivat alkuvaiheessa Kraftwerk ja David Bowie. Syntetisaattoripohjainennew romantic -musiikki oli suosittua yhtyeen perustamisen aikoihin. Pet Shop Boys sai tyylisuunnan yhtyeiltä joitakin vaikutteita mutta kehitti kuitenkin heti alusta alkaen omaperäisen disko- ja pop-vaikutteita yhdistelevän tyylinsä, johon myöhemmin lisättiin myös musikaali- ja latinomusiikkivaikutteet. Monissa uran alkupuolen haastatteluissa yhtye kertoi esikuvakseen brittiläisen New Order -yhtyeen.
Aluksi Tennant ja Lowe kutsuivat yhtyettään nimellä West End, koska ihailivat kyseisen Lontoon kaupunginosan elämäntyyliä. Myöhemmin he päätyivät nimeen Pet Shop Boys. Tämän nimen he valitsivat ystäviensä perusteella, joilla oli oma eläinkauppa. Uusi nimi oli heidän mielestään samanlainen kuin New Yorkista kotoisin olevalla hip hop -ryhmällä voisi olla.[7] Tennant ja Lowe olivat tuolloin innoissaan uudesta, Amerikasta tulvivasta rapmusiikista. Tämä innostus näkyikin myöhemmin siinä, että muutamat PSB-kappaleet on esitetty puhelauluna. Tunnetuin esimerkki rap-vaikutteista on yhtyeen läpimurtohitti ”West End Girls”, jonka vuonna 1984 julkaistu ensimmäinen versio oli ilmeisesti ensimmäinen britannialaisen artistin levyttämä rap-tyyliin tulkittu musiikkikappale.[8]
Ensimmäisten vuosien aikana yhtyeen demovarastoon kertyi kymmenittäin kappaleita, joita on riittänyt julkaistavaksi vielä 2000-luvulla. Aivan alkuperäisen idean mukaan yhtyeen oli tarkoitus etsiä laulaja ja mahdollisesti muitakin jäseniä, mutta näitä ei ollut vielä ensimmäisten levytysten aikaan löytynyt, joten yhtye jäi duoksi.[9]
1980-luvun alussa Neil Tennant työskenteli suositun musiikki- ja nuorisolehden Smash Hitsin palveluksessa ja eteni lopulta sen apulaispäätoimittajaksi. Vuonna 1983 hän sai tehtäväkseen haastatella The Police -yhtyettä sen New Yorkin konsertin yhteydessä. Tennant käytti haastattelumatkaa hyväkseen tavatakseen kaupungissa kuuluisan italodiskotuottajan Bobby Orlandon (Bobby-O). PSB ihaili monia Orlandon tuottamia Hi-NRG–julkaisuja, kuten esimerkiksi The Flirts -yhtyeen kappaletta ”Passion”.[3]
Neil Tennant sopi Bobby-O:n kanssa tapaamisen New Yorkissa Apple Jack -kahvilaan 19. elokuuta 1983. Tapaamisen yhteydessä Tennant soitti nauhurillaan tuottajalle muutaman PSB-demon. Kuultuaan kappaleet Bobby-O ehdotti, että hän voisi tuottaa Pet Shop Boysin musiikkia.[9]
Huhtikuussa 1984 julkaistiin Bobby-O:n tuottama ensisingle ”West End Girls”. Osin duon omakohtaisiin kokemuksiin pohjautunut kappaleen teksti kertoi siitä kuinka muualta Lontooseen muuttanut hämmentyy West Endin glamourista ja kaupungin vahvoista kontrasteista yläluokkaisen ja vauraan West Endin ja köyhemmän työväenluokkaisen East Endin välillä. Kappaleen viimeisen säkeistön sanoituksessa kuvataan vallankumousjohtaja Leninin matkaa Sveitsistä Venäjälle 1917. Tässä yhteydessä mainitaan myös Suomen asema Pietarissa:
“In every city, in every nation /
From Lake Geneva to the Finland station /
How far have you been?“[10]
Ensisinglen nauhoitus ja miksaus tehtiin muutamassa päivässä ja se edustaa tuottajansa Bobby-O:n karkeahkoa ja kulmikasta tyyliä. Single oli klubihitti San Franciscossa ja Los Angelesissa. Kappale menestyi myös Belgiassa ja Ranskassa. Isossa-Britanniassa se ei juurikaan myynyt. Samana vuonna julkaistiin myös toinen Bobby-O:n tuottama single ”One More Chance”. Tämä single menestyi vielä edeltäjäänsä heikommin.[9]
Kultakausi 1985–1988
Kansainvälinen läpimurto
Please
Keväällä 1985 Pet Shop Boys kirjoitti sopimuksen manageri Tom Watkinsin ja lontoolaisen Parlophone-levymerkin kanssa. Tämä johti välirikkoon ja oikeudenkäyntiin Bobby Orlandon kanssa. Riita sovittiin rahalla, jolloin Pet Shop Boys joutui maksamaan tulevista levy-yhtiötuloistaan Orlandolle yli miljoona Yhdysvaltain dollaria. Duo asui korvausten vuoksi vielä muutamia vuosia ahtaissa yksiöissä Lontoossa. Vuonna 1984 Tennant oli vielä jättänyt vanhempiensa vastalauseista ja neuvoista huolimatta vakaat tulot Smash Hits -lehdessä, jonka apulaispäätoimittajaksi hän oli edennyt.[9]
Heinäkuussa 1985 Pet Shop Boys julkaisi Parlophone/EMI-levymerkillä singlen ”Opportunities - Lets Make Lots of Money”. Rahantekoa ylistävä kappale oli sanoitettu ja nimetty hyvin ironiseen tyyliin. Levy-yhtiön suurista odotuksista huolimatta single ei tuottanut rahaa, sillä se ei kohonnut kuin brittilistan sijalle 116. Singlen B-puolen kappaleesta ”In the Night” tuli myöhemmin suositun brittitelevision ohjelman The Clothes Show:n tunnusmusiikki. ”Opportunities” oli PSB:n ensimmäinen single, josta tehtiin musiikkivideo.
Elokuussa Pet Shop Boys palasi studioon ja nauhoitti uuden version kappaleesta ”West End Girls” aikaisemmin New Order -yhtyeen kanssa työskennelleen Stephen Haguen tuotannossa. Nyt kyseinen kappale viimeisteltiin huolellisesti ja pelkkä miksaaminen vei kaksi viikkoa studioaikaa. Single julkaistiin lokakuussa, jonka jälkeen se aloitti hitaan nousun kohti listan kärkeä. Tammikuussa 1986 se oli brittilistan ykkössijalla. Sama sijoitus saavutettiin myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Suomessa, Hongkongissa, Irlannissa, Libanonissa, Israelissa, Uudessa Seelannissa ja Norjassa. Julkaisusta tuli kaikkien aikojen menestynein PSB:n single. Kappaleen videon ohjasi valokuvaaja Eric Watson. Video kuvattiin Lontoon West End -kaupunginosassa.
”West End Girlsin” uuden version menestyksestä johtuen Bobby Orlandon kanssa levytetyt kappaleet julkaistiin uudelleen lukuisina eri painoksina ja versioina CBS-levymerkillä.
Seuraava single ”Love Comes Quickly” julkaistiin 24. helmikuuta 1986. Neil Tennant on pitänyt tätä kappaletta yhtenä yhtyeen parhaimmista sävellyksistä, mutta kaupallisesti se oli odotuksiin nähden pettymys, yltäen ainoastaan brittilistan sijalle 17.[8]
Stephen Haguen tuotannossa levytettiin myös yhtyeen ensimmäinen albumi Please, joka julkaistiin 24.3.1986. Se ylti ”West End Girlsin” ja kolmen muun single-julkaisun avittamana albumilistan kärkipaikoille Ison-Britannian lisäksi lukuisissa maissa.
Levy-yhtiön vastustuksesta huolimatta Please, julkaistiin graafikko Mark Farrow’n suunnittelemalla kannella. Kokovalkoisessa kannessa oli yhtyeen ja levyn nimi pienellä tekstillä ja passikuvan kokoinen värivalokuva duosta valkoiset pyyhkeet kaulassa. Päämyyntiformaattina vuonna 1986 oli LP-levy. 1980-luvulla oli muotia tehdä värikkäitä ja joskus yliampuvia kansikuvia. Please-albumin kansi poikkesi valtavirrasta, joten se erottui muiden levykaupan myyntiartikkelien joukosta minimalismillaan.[8] Vuodesta 1986 lähtien lähes kaikki yhtyeen single- ja albumikannet ovat olleet Mark Farrow’n suunnittelemia.
Please aloitti myös yhtyeen koko uran jatkuneen perinteen nimetä kaikki studioalbumit ja suuren osan muustakin tuotannosta vain yhdellä brittiläisen kulttuurin yleisesti käyttämällä sanalla tai sanonnalla.
Alkuvuosina lähes kaikki yhtyeen promokuvista otti valokuvaaja Eric Watson (1955–2012), joka myös ohjasi monia yhtyeen ensimmäisistä musiikkivideoista. Graafikko Mark Farrow ja erityisesti Eric Watson loivat alkuvuosina yhtyeen kuuluisaksi tulleen visuaalisen ilmeen: Neil Tennant puvussa ja solmiossa, Chris Lowe hupparissa, lippalakissa ja aurinkolaseissa.[11][12]
Keväällä 1986 julkaistiin myös uudelleen miksattu versio edellisenä vuonna osittain epäonnistuneesta ”Opportunities”-singlestä. Uusi versio menestyi paremmin ja päätyi Britannian singlelistan sijalle kaksi.[13]
Syksyllä 1986 julkaistiin brittilistan sijalle 4. yltänyt single ”Suburbia”. Uudelleen levytetty ”Suburbia” oli neljäs single Please-albumilta. Singlejulkaisua seurasi syksyllä 1986 remix-albumi Disco, joka sisälsi Please-albumilta julkaistut neljä singleä uusina pitkinä miksauksina ja kahden singlejulkaisun b-puolten pitkät versiot.
Kesällä 1986 Please-albumin menestyksen myötä PSB harkitsi ensimmäistä maailmankiertuetta, mutta yhtye ei halunnut tavanomaista show’ta. Suurelliset suunnitelmat teatraalisista esityksistä eivät kuitenkaan olleet vielä taloudellisesti mahdollisia. Niinpä yhtye joutui tyytymään yksinkertaisiin promootio-esiintymisiin studioyleisöjen edessä taustanauhojen kera.
Kaupallista menestystä ja promootiota
Actually
Vuosista 1987–1988 tuli yhtyeen uran menestyksekkäin. Vuoden alussa yhtye sai merkittävät Ivor Novello Awards -palkinnon ja BRIT -palkinnon edellisen vuoden hitistään ”West End Girls”.
”It´s a Sin” -single julkaistiin 15. kesäkuuta 1987. Kappaleesta tuli yhtyeen toinen kansainvälinen ykköshitti. Kappaleen teksti käsittelee ahdasmielistä katolista kasvatusta. Kappaleen sanoittanut Neil Tennant on uskonnoltaan roomalaiskatolinen ja hänellä oli kokemusta kotikaupunkinsa Newcastlen katolisten koulujen kovasta kurista ja syyllistävistä menetelmistä. Kappaleen videon, jossa kokoontuu keskiaikainen inkvisitio, ohjasi Derek Jarman.[14]
Elokuussa 1987 julkaistiin brittilistan sijalle 2. yltänyt single ”What Have I Done To Deserve This?”. Kappale levytettiin duettona kuuluisan 1960-luvun laulajattaren Dusty Springfieldin kanssa. Tämä single nosti Springfieldin jo kaksi vuosikymmentä alamaissa olleen uran uuteen nousuun. 1960-luvulla kuuluisa laulajatar oli ennen singlen julkaisua elänyt lähes kokonaan unohdettuna Kaliforniassa kärsien huume- ja alkoholiongelmista.
Myöhemmin PSB sävelsi ja tuotti Dusty Springfieldille kokonaisen albumin Reputation. PSB-yhteistyön jälkeen Springfield (1939–1999) sai elää elämänsä viimeisen vuosikymmenen jälleen menestyvänä artistina. Dusty Springfield oli Neil Tennantin suurimpia nuoruudensuosikkeja, ja PSB olisi halunnut Dustyn laulamaan ”What Have I Done To Deserve This?” -kappaleen jo ensialbumillaan, mutta eivät onnistuneet tavoittamaan Yhdysvaltoihin muuttanutta tähteä. Lopulta tammikuussa 1987 Springfield matkusti Lontooseen, tuli studiolle ja lauloi säkeensä. PSB oli hämmentynyt hänen ammattilaisen rutinoituneesta otteestaan, jolla lauluosuus hoidettiin.[14]
Elokuussa 1987 Pet Shop Boys esiintyi kutsuvieraana ITV-televisioyhtiön ohjelmassa Love Me Tender. Ohjelma oli järjestetty Elvis Presleyn kuoleman kymmenvuotismuistopäiväksi. TV-ohjelmassa PSB esitti livenä cover-version Elviksen kappaleesta ”Always On My Mind”. Esitys oli alun perin tarkoitettu ainutkertaiseksi, mutta PSB:n versio sai katsojien joukossa suuren suosion ja levy-yhtiö sai kyselyjä kappaleen mahdollisesta julkaisusta. ”Always On My Mind” julkaistiin yleisön toivomuksesta marraskuussa 1987 singlenä, jolloin se saavutti musiikkimaailmassa hyvin tavoitellun aseman, eli brittilistan jouluykkössijan. Alkuperäinen Elviksen single oli yltänyt sijalle 14. PSB:n versio ”Always On My Mind” -kappaleesta valittiin 27 vuotta julkaisunsa jälkeen vuonna 2014 Britannian yleisradioyhtiön BBC:n yleisöäänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi coverversioksi.
Syyskuussa 1987 julkaistiin Stephen Haguen osittain tuottama yhtyeen kakkosalbumi Actually. Albumin aloitti PSB:n uusi versio kappaleesta ”One More Chance”, joka alun perin levytettiin ja julkaistiin singlenä Bobby Orlandon tuottamana 1984. Monissa Actually-albumin kappaleissa on PSB:lle tyypilliseen ironiseen tapaan yhteiskuntakritiikkiä. Kritiikin hampaissa ovat erityisesti silloisen konservatiivipääministerin Margaret Thatcherin markkinaliberalistiset yhteiskuntauudistukset. Tämä kritiikki tulee esiin esimerkiksi kappaleissa "Shopping" ja "Kings Cross". Säveltäjä Angelo Badalamenti sovitti albumille sinfoniaorkesteria jäljittelevän Fairlight-syntetisaattorin säestämän balladikappaleen "It Couldn’t Happen Here".
Lokakuussa 1987 Actuallylta julkaistiin single "Rent", joka ylsi brittilistan sijalle 8. Kappaleen teksti kertoo Neil Tennantin mukaan naisen näkökulmasta prostituoidun ja rikkaan miehen välisestä suhteesta. Myöhemmin muut artistit ovat tehneet tästä kappaleesta lukuisia cover versioita.[15]
Listaykköseksi päätynyt single "Always On My Mind" sisältyi vain Actually-albumin Yhdysvaltain-versiolle. Sen sijaan vuotta myöhemmin kyseinen kappale esiintyi yhdeksään minuuttiin pidennettynä ja Neil Tennantin kirjoittamilla uusilla lisäsäkeistöillä varustettuna "Always On My Mind/In My House"-versiona albumilla Introspective.
Vuoden 1987 lopulla yhtye kuvasi myös ohjaaja Jack Bondin kanssa elokuvan It Couldn’t Happen Here, jonka innoituksena oli Actually-albumi. Tämä jossain määrin surrealistinen elokuva pääsi teatterilevitykseen Isossa-Britanniassa vuonna 1988, mutta sai ristiriitaisen vastaanoton.[14] "Always On My Mind" -musiikkivideo on koostettu elokuvan materiaalista. Elokuva on tavallaan Actually-albumin pidennetty musiikkivideo, mutta siinä on myös aiemman Pleasen-albumin kappaleita.[16]
Vuosi 1988 alkoi yhteistyöllä Patsy Kensitin kanssa. Hänen yhtyeensä Eighth Wonder julkaisi helmikuussa 1988 uransa suurimman hitin "I´m Not Scared", jonka oli säveltänyt ja tuottanut PSB. Kyseinen kappale julkaistiin myöhemmin PSB:n omana versiona albumilla Introspective.
Maaliskuussa 1988 yhtye saavutti neljännen brittilistan ykköspaikkansa Actually-albumilta julkaistulla singlellä "Heart". Kappaleen musiikkivideossa Draculaa esitti näyttelijä Ian McKellen. Videossa Dracula vie Neil Tennantin vaimon hääyönä. Tämä nähtiin erittäin ironisena, sillä McKellen oli hyvin tunnettu homoudestaan jo 1970-luvulta lähtien. "Heart" oli PSB:n mukaan alun perin sävelletty Madonnalle, mutta lopulta sitä PSB ei kappaleen hylkäämisen pelosta koskaan uskaltanut ehdottaa hänen tulkittavakseen.[17]
Please ja Actually-albumeja seurasivat laajat promootiokiertueet, jotka loivat tunnettuja stereotypioita yhtyeestä. Promootimatkoillaan Pet Shop Boys esitti lukuisia kertoja taustanauhojen avulla vähäeleiseen, joskus jopa lakoniseen tyyliin hittejään televisiostudioissa eri puolilla maailmaa. Yleensä Neil Tennant esiintyi mikrofonin ääressä etualalla ja Chris Lowe seisoi taustalla syntetisaattorin takana lippalakkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneena. Haastatteluissa Neil Tennant antoi pitkiä ja älykkään vaikutelman aikaansaavia vastauksia, kun taas lippalakkiin ja aurinkolaseihin pukeutunut Chris Lowe oli enimmäkseen hiljaa. Välillä Lowe murahti jotakin humoristista hyvin lyhyesti. Promootion yhteydessä duo kävi myös Suomessa lokakuussa 1987 ja antoi haastatteluja lehdistölle, radiolle ja TV:lle.[17]
Kultakauden päättyminen ja ensimmäinen kiertue
Introspective
Syyskuussa 1988 Pet Shop Boys julkaisi latinovaikutteisen singlen "Domino Dancing". Kappaleen video kuvattiin Eric Watsonin ohjaamana Puerto Ricossa. "Domino Dancing" -singleä seurasi kuusi 7–10 minuutin pituista kappaletta sisällään pitävä Introspective-albumi. "Domino Dancing"-single nousi Britannian myyntilistojen sijalle 7. Introspective heijastaa vahvasti ajankohtansa muotimusiikivirtausta, housea.
Albumilla oli tuottajana muun muassa Trevor Horn, joka oli aiemmin tuottanut mm. yhtyettä Frankie Goes To Hollywood. Albumilta julkaistiin kaksi Hornin tuottamaa singleä: "Left to My Own Devices" ja "It´s Alright". Trevor Horn oli tunnettu mahtipontisesta tuotantotyylistään: Introspectiven yli 8-minuuttinen avauskappale "Left to my Own Devices" alkaakin sinfoniaorkesterin ja oopperalaulajan esittämällä introlla.
Myöhemmin PSB on pitänyt Introspective-albumia ehkä uransa suurimpana erehdyksenä, sillä siitä lähtien yhtyeen lista- ja arvostelumenestys sekä radioasemien soittolistoille pääseminen eivät ole olleet itsestään selviä asioita, kuten aiemmin. Yhtyeen mukaan Introspective päätti yhtyeen kultakauden, joka kesti vuodet 1985–1988.
Vuonna 1989 PSB lähti viimein kauan odotetulle ensimmäiselle konserttikiertueelleen, jonka aikana he esiintyivät Hongkongissa, Japanissa ja Britanniassa. Kolme viimeistä konserttia esitettiin loppuun myydylle Wembleyn stadionille Lontoossa. Yhtye halusi esityksestään hyvin teatraalisen, perinteisestä rock/pop -show’sta poikkeavan, musikaalin ja jopa oopperan sekä baletin suuntaan kallistuvan esityksen. Lavalla nähtiin lukuisia tanssijoita, lavaste-, ja esiintymisasuvaihdoksia. Esityksen ja sen taustalla nähdyt filmiprojektiot oli ohjannut Derek Jarman, jonka kanssa PSB oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Videoilla "It`s a Sin" ja "Rent". Vuoden 1989 kiertueen tapahtumista ja PSB:n alkuvaiheista kertoo kirja Pet Shop Boys Literally, jonka kirjoitti Chris Heath.
Vuosina 1989–1990 PSB vietti paljon aikaa studiossa säveltäen ja tuottaen Liza Minnellille albumin Results ja Dusty Springfieldille albumin Reputation. Molemmilta albumeilta julkaistiin kolme singleä. Minellin levyllä oli uudet orkesteroidut versiot PSB:n kappaleista "Rent" ja "Tonight Is Forever".
PSB on kertonut työskennelleensä Minellin ja Springfieldin albumeilla yhtä kunnianhimoisesti kuin omilla albumeillaankin. Heidän mukaansa kyse ei ollut vähempiarvoisista sivuprojekteista. Esimerkiksi Minellin tulkitsema "So Sorry I Said" ja Springfieldin tulkitsemat "Daydreaming" ja "Nothing Has Been Proved" ovat Neil Tennantin mukaan yhtyeen parhaimpien sävellysten joukossa. Viimeksi mainittu kappale oli kylmän sodan ajan Profumo-skandaalina tunnetusta vakoilutapauksesta kertovan Scandal-elokuvan tunnusmusiikki vuonna 1989.[8]
1990-luvun alku
Uran taiteellinen huipentuma ja maailmankiertue
Behaviour
24. syyskuuta 1990 ahkerasti muiden artistien levyjen hyväksi työskennellyt Pet Shop Boys julkaisi yli vuoden tauon jälkeen oman singlen "So Hard". Sitä seurasi lokakuussa 1990 neljäs studioalbumi Behaviour, joka levytettiin enimmäkseen Münchenissä tuottajanaan Harold Faltermeyer. Faltermeyeriin päädyttiin siksi, että PSB halusi tällä albumilla kokeilla vanhojen 1970-luvun syntetisaattorien käyttämistä. Tuottaja omisti kokoelman näitä jo lähes kadonneita soittimia.
Behaviour merkitsi monien kriitikkojen mukaan "aikuistumista" PSB:n uralla ja albumi on jälkeenpäin arvostettu yhtyeen korkeatasoisimmaksi saavutukseksi.
Albumin avaa kappale "Being Boring", joka julkaistiin albumin toisena singlenä. Kyseinen kappale on arvioitu kuuluvan yhtyeen uran onnistuneimpien sävellysten joukkoon. Valokuvaajana tunnettu Bruce Weber ohjasi singleä varten mustavalkoisen videon. Video ei tosin päässyt joidenkin musiikkikanavien, kuten MTV:n soittolistalle mustavalkoisuuden ja alastomuuden esittämisen vuoksi. Pitkä ja haikea "Being Boring" on elegia Neil Tennantin ystävälle Chris Dowellille, joka oli kuollut aidsiin. Tätä ystävää ja hänen sairastumistaan muistelevat myös kappaleet "It Couldn’t Happen Here" ja "Your Funny Uncle". Viimeksi mainittu kertoo ystävän hautajaisista.[18]
Kappale "My October Symphony" kuvaa Itä-Euroopassa tapahtunutta sosialismin romahdusta ja sen sävelkuluissa on laina venäläiseltä säveltäjältä Dmitri Šostakovitšilta.
Vuonna 1991 yhtye oli aloittamassa ensimmäistä maailmankiertuettaan. Sen markkinoimiseksi julkaistiin kahden a-puolen single "How Can You Expect to Be Taken Seriously/ Where the Streets Have No Name". Jälkimmäinen kappale oli cover-versio U2–yhtyeen kappaleesta "Where the Streets Have No Name", joka oli PSB:n versiossa liitetty yhteen Frankie Valli / The Four Seasons "Cant Take My Eyes Off You" -kappaleen kanssa. Tämä oli PSB:n suorastaan sarkastinen kannanotto siihen, että U2 tekee yhtä kaupallista ja tavanomaista musiikkia kuin muutkin yhtyeet. U2 olikin tässä vaiheessa usein Neil Tennantin ja Chris Lowen kritiikin kohteena. Heitä ärsytti kuinka henkilökohtainen ahneus verhotaan Bonon tyyliin hyväntekeväisyyden ja maailmanparantamisen esilläpitoon.[8]
Pet Shop Boysin ensimmäinen maailmankiertue, jolla pääpaino oli Behaviour-albumin musiikilla, sai nimen Performance-tour. Kiertue alkoi Pohjois-Amerikasta ja jatkoi sieltä Eurooppaan, jolloin PSB esiintyi myös Helsingin jäähallissa 6. toukokuuta 1991. Kiertue päättyi lopulta Isoon-Britanniaan. Konserttipaikkojen koko vaihteli pienistä teattereista stadioneihin. Kiertue sekoitti erikoisella tavalla modernia teatteria, oopperaa ja pop-musiikkia. Arvostelut suomalaisissa lehdissä luonnehtivat show’ta muun muassa "surrealistiseksi teatteriksi, jonka tahdissa voi kuitenkin tanssia".[19] Näytöksen olivat ohjanneet David Alden ja David Fielding, jotka olivat aiemmin työskennelleet Lontoon Oopperalle. Kiertueella tallennettua materiaalia on julkaistu myöhemmin videolla "Performance". Vuoden 1991 kiertueen kokemuksista kertoo Chris Heathin kirjoittama kirja Pet Shop Boys versus America. Chris Heath ja Pet Shop Boys ovat tehneet kirjallista yhteistyötä myöhemminkin, sillä Heath toimitti pari vuosikymmentä yhtyeen fan-club-lehteä Literally ja tämän jälkeen vuosijulkaisua Annually.
Syksyllä 1991 julkaistiin ensimmäinen PSB kokoelma Discography, joka kokosi yhteen kaikki siihenastiset 18 EMI-yhtiölle julkaistua singleä. Kokoelmalta julkaistut singlet olivat "Dj Culture" ja "Was It Worth It?".
Vuosina 1989–1992 Neil Tennant teki yhteistyötä New Order-yhtyeen solistin Bernard Sumnerin ja The Smiths-yhtyeen kitaristin Johnny Marrin kanssa. Yhteistyön tuloksena julkaistiin kaksi singleä: "Getting Away With It" ja "Disappointed". Myös Chris Lowe osallistui yhteistyöhön kappaleella "The Patience of a Saint", joka julkaistiin Marrin ja Sumnerin Electronic-yhtyeen albumilla vuonna 1991. Kesällä 1991 Electronic-yhtye esiintyi Tennat-Lowella vahvistettuna Depeche Moden stadionkonsertin lämmittelijänä New Yorkissa.
Paluu listojen kärkeen
Very
Heinäkuussa 1993 PSB teki vahvan paluun singlellä "Can You Forgive Her?" Kappaleen nimi pohjautui Anthony Trollopen samannimiseen romaaniin. Kappaleen tietokoneanimointiin perustuvalla videolla duo oli pukeutunut oransseihin haalareihin ja raidoitettuihin kartiohattuihin. Tämä video aloitti yhtyeen historiassa erikoisen pukeutumiskauden, jonka aikana PSB yritti videoillaan muuntautua virtuaalisiksi olennoiksi. Samaa teemaa jatkettiin seuraavalla singlellä ja videolla "Go West". Tämä Village People -cover menestyi kaupallisesti paljon paremmin kuin alkuperäinen versio. Single saavutti brittilistan ykkössijan ja tuli kuuluisammaksi kuin kappaleen alkuperäinen versio. "Go West" nousi ykköseksi myös Suomessa ja monessa muussakin maassa. Singlen suurelta osin tietokoneanimoitu video käytti hyväkseen neuvostonostalgiaa ja se oli kuvattu osin Moskovan punaisella torilla.
27. syyskuuta 1993 PSB julkaisi albumin Very. Siitä tuli yhtyeen ainut brittilistan kärkeen noussut albumi. Levy oli yhtyeen itsensä tuottama. Toisena tuottajana oli Stephen Hague, jonka kanssa PSB oli työskennellyt jo ensimmäisellä Please-albumillaan. Veryn alkuperäiset CD-versiot oli pakattu erikoiseen oranssiin legomaiselta vaikuttavaan muovikuoreen, joka tuli levy-yhtiölle erikoisuudestaan johtuen varsin kalliiksi. Albumista julkaistiin myös limited-edition versio Very-Relentless, jonka II-levyllä oli kuusi pääosin instrumentaalia kappaletta. Ne olivat syntyneet Very-albumin sävellyssessioiden aikana. Very-albumilta julkaistiin vielä kolme muutakin singleä. Ne olivat: "I Wouldn´t Normally Do This Kind Of Thing", "Liberation" ja "Yesterday, When I was Mad". Kaikkien viiden Very-singlen vahvasti tietokoneanimoidut videot ohjasi Howard Greenhalgh.
Vuonna 1994 PSB teki remiksauksen Blur-yhtyeen kappaleesta "Girls and Boys". Siitä tuli euroopanlaajuinen klubihitti, jonka jälkeen PSB on saanut remiksattavakseen useiden artistien kappaleita mukaan lukien Madonna, David Bowie ja Rammstein. Joillakin kappaleilla, kuten Bowien "Hallo Spaceboy" -singlellä PSB on käytännössä rakentanut kappaleen kokonaan uudelleen. Tällä, kuten monilla muillakin remixeillä on myös Neil Tennantin kirjoittamia uusia sanoituksia ja hänen lauluääntään.
Vuonna 1994 Pet Shop Boys julkaisi seuraajan vuonna 1986 julkaistulle Disco–remixalbumille. Disco II sisälsi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi miksattuna joukon Very-albumin singleraitojen vahvasti remixattuja versioita. Tämä albumi on saanut yhtyeen albumien joukossa osakseen nuivimman arvostelun kriitikoiden käsissä.
Syksyllä 1994 PSB aloitti myös Discovery-kiertueen Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Viimeksi mainitussa maanosassa yleisöt olivat hyvin suuria, eli stadionluokkaa ja ottivat yhtyeen vastaan innostuneesti. Kiertueella kuvattua materiaalia on julkaistu videolla "Discovery".
Vuonna 1995 Pet Shop Boys julkaisi siihenastisten singlejulkaisujen b-puolten kokoelman Alternative. Tältä kolmenkymmenen kappaleen kaksoisalbumilta singlenä julkaistiin uutena versiona vuoden 1986 "Suburbia"-singlen b-puoli "Paninaro". Kyseinen kappale on niitä harvoja, joissa päävokalistina ei ole Neil Tennant, vaan Chris Lowe. Hän luettelee italodiskotyylisessä "Paninaro"-kappaleessa pitämiään ja inhoamiaan asioita. Neljä muuta PSB-kappaletta, joissa Chris Lowe vastaa päävokaaliosuuksista (ja myös sanoituksista) ovat tähän mennessä "We All Feel Better In the Dark", "One of the Crowd", "Lies" ja Very-albumin päättävä virallista nimeä vailla oleva 13. kappale: "Postscript".
Alternative-kokoelman useimmat kappaleet eivät olleet puolivalmiita ylijäämäkappaleita, vaan monet niistä karsittiin vasta viime hetkillä pois albumijulkaisuista. Esimerkiksi kappale "Decadence" olisi Neil Tennantin mukaan ansainnut tulla julkaistuksi singlen A-puolena. Osa kokoelman materiaalista on albumin nimen mukaisesti vaihtoehtoista tai kokeellista. Niillä PSB harjoitteli erilaisia musiikin sävellys- ja tuotantotapoja. 1990-luvulla PSB julkaisi useita singlejä, joilla saattoi olla kahdesta jopa neljään b-puoliksi luokiteltavaa kappaletta. Täten voi todeta, että monet tuon aikakauden cd-singleistä olivat itse asiassa EP-levyjä.[21]
1990-luvun loppupuoli
Tyylimuutosten vaihe alkaa
Bilingual
Huhtikuussa 1996 PSB julkaisi singlen ”Before”, joka edelsi albumia Bilingual. Albumi ja aivan erityisesti seuraava single, "Se a vida é" olivat vahvasti latinovaikutteisia. Vaikutteet olivat tarttuneet PSB:n musiikkiin edellisen vuoden hyvin menestyneen Latinalaisen Amerikan kiertueen ansiosta. Muut singlet tältä albumilta olivat "Single-Bilingual" ja "Red Letter Day".
Kesällä 1997 Pet Shop Boys esiintyi kolmen viikon ajan loppuunmyydyissä Lontoon Savoy-teatterin konserteissa. ”Somewhere”-konserttisarja tehtiin yhteistyössä taiteilija Sam Taylor Woodin kanssa. Tämä aloitti PSB:n pitkään jatkuneen yhteistyön hänen kanssaan. Yhteistyön hedelmänä on julkaistu muutamia Sam Taylor Woodin eri taiteilijanimillä julkaisemia PSB:n tuottamia singlejä.
Kesällä 1997 Pet Shop Boys esiintyi myös lähes 20 000 ihmiselle Turun Ruisrockin päälavalla. Ohjelma koostui varman päälle pelkästään suurista hittisingleistä. Samalla toisin menetettiin loistava yhteistyömahdollisuus: PSB olisi voinut teoriassa esittää "Hallo Spaceboy":n David Bowien kanssa, joka esiintyi päälavalla heti PSB:n jälkeen. Bovie omisti konsertissaan Neil Tennantille kappaleensa "Queen Bitch".[22]
Edellisenä iltana Neil Tennant oli Tanskan Roskildessa laulanut yhdessä lontoolais-rockyhtye Sueden kanssa kappaleet ”Saturday Night” ja ”Rent”, joiden live-taltioinnit julkaistiin Sueden singlellä Filmstar. Vuoden 1997 jälkeen PSB on esiintynyt säännöllisesti suurilla musiikkifestivaaleilla eri puolilla Eurooppaa.
Pet Shop Boys esiintymässä livenä Turun Ruisrock-festivaaleilla 29.6.1997Pet Shop Boys esiintymässä livenä Turun Ruisrock-festivaaleilla 29.6.1997
Vuosi 1998 kului erilaisten live-esiintymisten, yhteistyö- ja hyväntekeväisyysprojektien parissa. PSB:n johdolla ja tuotannossa koottiin Noel Cowardin lauluista ”Twentieth Century Blues”-kokoelma. Albumilla oli PSB:n versio Cowardin kappaleesta ”Sail Away”. Albumilla esiintyivät myös muun muassa Elton John, Texas, Marianne Faithfull, Divine Comedy, Suede, Damon Albarn ja Robbie Williams. Samana vuonna Neil Tennant lauloi myös taustoja Robbie Williamsin ”No Regrets”-singlellä.
Nightlife
Vuonna 1998 Pet Shop Boys työskenteli näytelmäkirjailija Jonathan Harveyn kanssa tarkoituksenaan saada aikaan yhtyeen kauan haaveilema West End -musikaali. Näytelmän musiikki pohjautui osin yhtyeen tulevaan seitsemänteen studio-albumiin Nightlife. Syksyllä 1999 julkaistulta Nigtlife-albumilta julkaistiin neljä singleä: "I Don’t Know What You Want, But I Can’t Give It Any More", "New York City Boy" ja "You Only Tell Me You Love Me When You’re Drunk". "Closer To Heaven"-kappale julkaistiin Daily Telegraph-lehden mukana jaetulla ilmaissinglellä. Kyseisestä kappaleesta tuli samaan aikaan Nightlife-levyn kanssa tuotetun West End-musikaalin nimikappale. Nightlife albumilla oli myös musikaaliin päätynyt kappale "In Denial", joka levytettiin Duettona Neil Tennantin ja Kylie Minoguen kesken. Jo vuonna 1994 PSB oli säveltänyt Minoguelle kappaleen "Falling" hänen albumilleen Kylie Minogue.
Vuoden 1999 Pet Shop Boys päätti maailmankiertueen muodossa. Nighlife Tour -kiertueen lavasteet suunnitteli arkkitehti Zaha Hadid. Kietue ulottui Pohjois-Amerikasta Japaniin, Eurooppaan ja lopuksi Britteinsaarille. Kiertueen materiaalia julkaistiin DVD:llä Montage. Kesällä 2000 PSB esiintyi Glastonburyn festivaaleilla päälavalla suuren ja innostuneen yleisön edessä. Vuonna 2000 PSB vastaanotti kolmannen "Ivor Novello Outstanding Contribution to Music" -palkintonsa. Koko vuoden 2000 PSB työskenteli tulevan musikaalinsa parissa.
2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen
Release
Yökerhomaailmaan sijoittuvaa musikaaliaCloser To Heaven esitettiin kesällä ja syksyllä 2001 Arts Theatre:ssa Lontoossa. Musikaalin saamat arvostelut olivat ristiriitaiset – ylistävistä erittäin kriittisiin näkemyksiin. Musikaalin esittäminen lopetettiin marraskuussa 2001 jonkin verran suunniteltua aiemmin odotettua huonomman lipunmyynnin vuoksi. Oma osansa tässä oli myös syyskuun 2001 terrori-iskuilla, jotka vähensivät kaikkien julkisten tilaisuuksien lipunmyyntiä pitkäksi aikaa. Closer To Heaven -musikaalia on esitetty myös vuonna 2005 Australiassa. Musikaalin kappaleet julkaistiin näyttelijöiden tulkitsemina ”Closer To Heaven” soundtrack-albumina. Musikaalia esitettiin uutena tuotantona loppuunmyydyille saleille pienessä Union Theatressa Lontoossa keväällä 2015.
Musikaalikokeilun jälkeen Pet Shop Boys palasi studioon levyttämään kahdeksatta albumiaan. Erilaisten tyylikokeilujen jälkeen yhtye päätyi täysin yllättävään akustiseen ja osittain jopa rock-soundiin monilla Release-levyn kappaleilla. Pääosin yhtyeen itsensä tuottamalla levyllä esiintyi lähes joka kappaleella entinen The Smiths- kitaristi ja Electronic -yhteistyöstä PSB:lle tuttu Johnny Marr. Kitaroiden lisäksi monilla Releasen kappaleilla soivat myös muut akustiset soittimet, kuten rummut. Albumin ensisinglen ”Home And Dry” video oli äärimmäisen minimalistinen. Se koostui lähes pelkästään saksalaisen ohjaajansa Wolfgang Tillmansin Lontoon metrossa kuvaamien hiirten touhuista. Toisen singlen, "I Get Along" videon ohjasi Bruce Weber.
Releasen julkaisun jälkeen PSB lähti maailmankiertueelle. Aikaisempaan verraten tämä kiertue oli riisuttu: Ei tanssijoita, taustalaulajia, esiintymisasuja tai mahtipontisia lavasteita. Kiertueella oli mukana myös kaksi kitaristia, rumpali ja yhtyeen kanssa pitkään työtä tehnyt ohjelmoija Pete Gleadall. Kiertue alkoi pienimuotoisilla yliopistokeikoilla Britanniasta, josta jatkettiin hieman suurempien yleisöjen eteen eri puolilla Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Aasiaa. Release-albumin kolmas single, "London" julkaistiin vain Saksassa.
Release-albumilta yli jääneistä kappaleista ja remix-versioista julkaistiin Disco 3 -albumi helmikuussa 2003. Albumilla oli myös cover-versio Bobby Orlandon kappaleesta "Try It".
Vuonna 2003 PSB perusti kaksi uutta levymerkkiä; Olde English Vinyl ja Lucky Kunst. Niille on julkaistu PSB:n tuottamaa Atomizerin ja Pete Burnsin sekä Sam Taylor-Woodin materiaalia.
Marraskuussa 2003 Pet Shop Boys julkaisi toisen kokoelmalevynsä PopArt-tuplalevyn, jolle oli koottu kaikki siihenastiset EMI-levymerkille julkaistut single-kappaleet. Kokoelmalta julkaistiin kaksi singleä: "Miracles" ja "Flamboyant". Tuplalevyn ensimmäiselle puoliskolle "Pop", koottiin yhtyeen mielestä pop-kategoriaan luettavat singlet ja "Art"-puoliskolle puolestaan hieman kokeellisemmat tuotokset. Limited-edition version kolmoslevyllä "Mix" oli PSB:n omat suosikit yhtyeen lukuisten singlekappaleiden remix-versioiden joukossa.
Syyskuussa 2004 Pet Shop Boys esiintyi Lontoon Trafalgar Squarella ilmaiskonsertissa Dresdner Sinfoniker -orkesterin kanssa. Konsertissa esitettiin PSB:n säveltämä soundtrack Sergei Eisensteinin vuonna 1925 ohjaamaan mykkäelokuvaanPanssarilaiva Potemkin. Koko elokuva esitettiin konsertissa valkokankaalle heijastettuna orkesterin takana. PSB:n lähes puolitoistatuntinen sävellys yhdisti elektronista ja klassista musiikkia. Joihinkin kohtiin oli myös kirjoitettu laulusanat. Myöhemmin sama esitys on toistettu Saksassa ja muutamia kertoja Britanniassa. Soudtrack julkaistiin syyskuussa 2005 nimellä Battleship Potemkin.
Fundamental
Vuonna 2005 Pet Shop Boys esiintyi innostuneelle yleisölle Moskovan Punaisella torilla Moscow Live 8 concertin pääesiintyjänä. He esittivät muun muassa kappaleen "Go West", jonka video kuvattiin 12 vuotta aiemmin samalla paikalla.
Huhtikuussa 2006 Pet Shop Boys julkaisi singlen "I’m With Stupid", joka kommentoi Britannian pääministerin Tony Blairin ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin välistä kanssakäymistä. Kappaleen videolla esiintyivät PSB:ta parodioivat koomikot Matt Lucas ja David Walliams Pikku-Britannia -sarjasta.
Yhdeksäs studioalbumi Fundamental seurasi toukokuussa. Varsin suopeat arvostelut osakseen saaneen albumin tuotti Trevor Horn. Albumista julkaistiin myös Limited Edition-versio Fundamentalism, joka sisälsi muun muassa kappaleen "In Private", jonka PSB oli tehnyt vuonna 1989 Dusty Springfieldille. Uudella versiolla mukana oli Elton John. Samanaikaisesti albumin kanssa esitettiin Britannian Channell4 televisiokanavalla dokumentti "Pet Shop Boys – A Life in Pop". Myöhemmin julkaistiin saman dokumentin pidennetty versio DVD:llä. Tennant-Lowen lisäksi dokumentissa näkemyksiään esittävät muun muassa Trevor Horn, Robbie Williams, Brandon Flowers, Tim Rice-Oxley, Jake Shears ja Bruce Weber.
Toinen Fundamental-albumilta julkaistu single oli "Minimal". Kesäkuussa 2006 PSB aloitti maailmankiertueen Norjasta. Tämä kierue ulottui kaikkiin maanosiin Etelä-Amerikkaa myöten. Méxicossa ikuistettu konsertti julkaistiin DVD:llä nimellä Cubism.
16. lokakuuta 2006 julkaistiin kirja Catalogue, jonka olivat kirjoittaneet Philip Hoare ja Chris Heath. Kirja pyrki saamaan yksiin kansiin koko PSB:n visuaalisen historian mukaan lukien levynkannet, musiikkivideot, kiertueet, kirjallisuuden, valokuvat ja fanclub-lehden. Samana päivänä jolloin Catalogue-kirja julkaistiin, päivänvalon näki myös Fundamental-levyn kolmas single "Numb". Fundamental-albumilta julkaistiin vielä tämän jälkeen neljäskin single: "Integral". Se julkaistiin tosin vain digitaalisesti ladattavana singleversiona.
Lokakuussa 2006 julkaistiin kaksoislivelevy Concrete. Se oli tallenne Lontoon Mermaid Theatressa yhdessä BBC Concert Orchestran kanssa pidetystä konsertista. Konsertissa esitettiin sinfoniaorkesterin säestyksellä PSB:n tunnetuimpia kappaleita kolmen vuosikymmenen ajalta. Vierailijoiden joukossa tallenteella oli muun muassa Rufus Wainwright sekä Robbie Williams, joka esitti PSB-lempikappaleensa "Jealousy".
Vuonna 2006 PSB osallistui myös Robbie Williamsin Rudebox-albumin tekoon. Tällä albumilla PSB vierailee kappaleilla "We Are the Pet Shop Boys" ja "She's Madonna". Jälkimmäinen singlenä julkaistu raita oli Robbie Wiliamsin käyttöön annettu Tennant-Lowe sävellys. Kappaleen teksti kertoi Madonnan ja Guy Ritchien suhteesta.
Lokakuussa 2007 Pet Shop Boys julkaisi kokoelman Disco 4. Se sisälsi kaksi remix-versiota Fundamental-albumin kappaleista sekä yhtyeen viimeisen kymmenen vuoden aikana remixaamia muiden artistien kuten David Bowien, Madonnan ja Rammsteinin kappaleita.
Yes
Helmikuussa 2009 Pet Shop Boys vastaanotti neljännen kerran merkittävän ”Outstanding Contribution to Music Award” -palkinnon levyteollisuuden Brits-gaalassa. He esittivät tilaisuudessa livenä yhdessä The Killersin Brandon Flowersin ja Lady Gagan kanssa noin kymmenen minuutin koosteen lukuisista hiteistään.
Vuoden 2008 lopulla Pet Shop Boys viimeisteli kymmenennen studioalbuminsa Yes, joka julkaistiin 23. maaliskuuta 2009. Albumin tuotti Brian Higginsin luotsaama Xenomania–tuotantotiimi. Albumin avauskappale oli sen ensimmäinen single "Love etc", joka rakentuu perinteisistä aineksista, joille yhtye suosionsa aikoinaan rakensi: tarttuva melodia ja ironinen sanoitus. Yes julkaistiin myös rajotettuna kahden levyn Yes etc.-painoksena.
Yes merkitsi PSB:n paluuta takaisin puhtaaseen elektropoppiin, josta yhtyeen ura lähti aikoinaan liikkeelle. Kriitikoiden arviot olivat vaihtelevia, mutta yleisen näkemyksen mukaan kyseessä oli yhtyeen onnistunein levytys sitten vuoden 1993 Very-albumin.
Yes-albumilla soivat syntetisaattorien lisäksi yhtyeelle jo traditioksi muodostuneeseen tapaan myös Johnny Marrin soittamat kitarat. Jousisovituksia työsti Owen Pallett. Kappaleessa "All Over The World" on lainattu musiikkiteema Pjotr Tšaikovskin baletista Pähkinänsärkijä. Yes-albumin levytyksen aikana sävellettiin myös kappale "The Loving Kind", jonka PSB antoi Xenomania-tiimin tuottaman Girls Aloud-yhtyeen käyttöön. Tämä tammikuussa 2009 julkaistu single nousi Britannian top 10 listalle. Yes-albumin toinen single oli nimeltään "Did You See Me Coming". Yes-albumilta julkaistiin syyskuussa 2009 Saksassa kolmas single: "Beautiful People".
Yes-albumin julkaisun jälkeen Pet Shop Boys lähti laajalle "Pandemonium"-kiertueelle. Kiertueen yhteydessä yhtye esiintyi myös 2.7.2009 Helsingin jäähallissa, jossa innostunut yleisö sai kuulla kappaleita yhtyeen koko uran ajalta. PSB esitti tällä kiertueellaan monia sellaisia kappaleita, joita se ei koskaan ollut esittänyt livenä aikaisemmin. Yhtyeen kahdelta ensimmäiseltä albumilta esitettiin yhteensä kymmenen kappaletta.
Visuaalisesti näyttävässä konsertissa nähtiin lavalla Tennant-Lowe kaksikon ja heidän lukuisten pukuvaihdostensa lisäksi myös taustalaulajia ja tanssijoita sekä valkoisista kuutioista koottu muuri. Pink Floyd -yhtye kokosi konserttinsa aikana muurin yleisön ja yhtyeen väliin kuuluisalla The Wall -kiertueellaan. PSB:n muuri sen sijaan purettiin palasiksi jo konsertin alkupuolella. Muurin lisäksi lavalla nähtiin tietokoneanimoituja taustaprojektioita sekä mustavalkoista filmimateriaalia, jonka oli vuonna 1987 kuvannut vuonna 1994 edesmennyt Derek Jarman. Yhtye esiintyi Pandemonium-kiertueensa yhteydessä monilla musiikkifestivaaleilla eri puolilla Eurooppaa kesällä 2009. Euroopan jälkeen kiertue jatkui Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Tämän jälkeen kiertue jatkui vielä Euroopassa. Kaiken kaikkiaan 89 esiintymistä käsittänyt Pandemonium-kiertue päättyi virallisesti 12.12.2010 Lontoon Hammersmith Apollo-teatterissa järjestettyyn hyväntekeväisyyskonserttiin. Saman kiertueen esityksiä nähtiin kuitenkin vielä vuosina 2011–2012 eri puolilla maailmaa, joista viimeiset elokuussa 2012 Norjassa. Helmikuussa 2010 julkaistiin Lontoossa kuvattu Pandemonium DVD/CD, joka sisältää O2 -areenassa kuvatun konserttitaltionnin ja livetaltioinnin cd-levyllä.
Marraskuussa 2009 julkaistulla Shirley Bassey:n albumilla "The Performance" oli albumin päätöskappaleena PSB:n säveltämä kappale "The Performance of My Life".
Pet Shop Boys julkaisi 14. joulukuuta 2009 EP-levyn Christmast. Se sisälsi viisi kappeletta, muun muassa PSB:n coverversion Madness-yhtyeen kappaleesta "My Girl", uuden version Yes-albumin kappaleesta "All Over the World" ja Pandemonium-kiertueen yhdeksi kohokohdaksi muodostuneen cover-version Coldplay-yhtyeen kappaleesta "Viva la Vida", johon oli liitetty melodia PSB-klassikosta "Domino Dancing". EP-levyllä oleva versio on studiotallenne.
2010-luku
Pet Shop Boys julkaisi 1. marraskuuta 2010 kokoelman Ultimate. Se juhlisti yhtyeen 25-vuotista uraa EMI-levymerkillä. Kokoelmalta julkaistiin single Together. Ultimate -kokoelman dvd-levyllä on yhtyeen fanien kannalta mielenkiintoinen kokoelma yhtyeen televisiostudioesiintymisiä vuosilta 1985–2006 sekä vuoden 2010 Glastonburyn festivaalien live-esiintyminen kokonaisuudessaan.
Vuodenvaihteessa 2010–2011 Lontoon Young Vic -teatterissa esitettiin lastennäytelmää My Dad’s A Birdman, jonka musiikin sävelsi Pet Shop Boys.
Maaliskuussa 2011 ensi-iltansa Sadler's Wells Theatressa Lontoossa sai baletti The Most Incredible Thing. Baletin musiikin sävelsi Pet Shop Boys. Esitys pohjautui H. C. Andersenin tekstiin. Koreografian on laati Javier De Frutos. Pääosassa oli tanssija Ivan Putrov. Esitykset olivat loppuunmyytyjä ja arvostelut myönteisiä. Esitysten alkaessa julkaistiin kaksois-cd The Most Incredible Thing, jolla on baletin elektronisia ja klassisia soittimia yhdistelevä musiikki. Baletti palasi saman teatterin ohjelmistoon uudelleen maaliskuussa 2012.
Kesällä 2011 Pet Shop Boys esiintyi lämmittelijänä Take That -yhtyeen stadionkiertueella Britein saarilla ja Euroopassa. Yhtyeen setti oli jokaisessa konsertissa 40 minuutin pituinen ja se koostui Pandemonium -kiertueen materiaalista. Britannian esiintymisiin sisältyi ennätyksellinen kahdeksan peräkkäisen konsertin sarja loppuunmyydyllä Lontoon Wembleyn stadionilla.
Helmikuussa 2012 yhtye julkaisi toisen single b-puolien ja bonuskappaleidensa kokoelman Format. Kokoelma sisältää 38 kappaletta vuosilta 1996–2009. Yhtyeen mukaan b-puolien kappaleiksi päätyy usein raitoja, jotka jäävät julkaisematta studioalbumeilla, sillä PSB haluaa pitää albuminsa alle tunnin mittaisina. Joskus b-puoliksi päätyvät kappaleet ovat muutoin hyviä, mutta ne eivät sovi albumin tunnelmaan. B-puoliksi päätyy joskus myös kokeellisempaa materiaalia, jota on helppo julkaista single b-puolina, koska kriitkot eivät kiinnitä b-puoliin juuri mitään huomiota.[23]
Elysium
Syksyllä 2011 PSB aloitti uuden studioalbumin säveltämisen. Los Angelesissa alkuvuodesta 2012 tallennettu albumi Elysium julkaistiin syyskuussa 2012. Sen tuottaja oli yhdysvaltalainen Andrew Dawson, joka oli aiemmin tuottanut muun muassa Kanye Westin musiikkia. PSB saapui studiolle valmiiden demoversioiden kanssa, jolloin itse albumi levytettiin poikkeuksellisen lyhyessä, kolmen kuukauden pituisessa ajassa. Demot olivat syntyneet muun muassa kesän 2011 Take That -lämmittelykiertueen aikana, kun PSB oli kuljettanut mukanaan liikuteltavaa ministudiota, jonka saattoi pystyttää vaikka hotellihuoneisiin. Yhtye halusi Elysium-albumilleen tietynlaisen Los Angeles -soundin. Tätä tavoiteltiin muun muassa käyttämällä samoja taustalaulajia, jotka lauloivat Michael Jacksonin levytyksillä 1980-luvun alussa. Albumi sai antiikin Kreikan mytologiasta lainatun, kuoleman jälkeiseen elämään viittaavan nimensä Los Angelesin studion lähellä sijainneen "Elysian Fields" -puiston mukaan.
Ensimmäinen albumilta heinäkuussa 2012 julkaistu single oli neljän kappaleen ep "Winner". PSB esitti olympia-teemaan sopivan Winner-kappaleensa Wimbledonissa 28. heinäkuuta 2012 osana Lontoon 2012 olympialaisten avajaisjuhlallisuuksia. Kisojen päättäjäisissä 12. elokuuta yhtye esiintyi muiden tunnettujen brittiartistien mukana Lontoon olympiastadionin kavalkadissa ja esitti kappaleensa "West End Girls".
Neil Tennant luonnehti Elysium-albumia musiikiltaan tähän mennessä kauneimmaksi PSB-albumiksi, jonka seesteinen tunnelma muistuttaa vuoden 1990 Behaviour-albumia.[24]Elysium on melodioiltaan mollivoittoinen sekä teksteiltään vakava ja paikoin synkkä. Tekstien teema on vanheneminen, ihmissuhteiden päättyminen ja kuolema. Tekstien sisältöön vaikutti Neil Tennantin molempien vanhempien hiljattain tapahtunut kuolema. Elysium sai osakseen pääosin myönteiset arvostelut. Elysiumista todettiin muun muassa, että se on rauhallinen ja introvertin lämmintunnelmainen albumi, joka kuulostaa "puhtaasti Pet Shop Boysilta itseltään, tosin varsin pohdiskelevassa moodissa".[25]
Toisena singlenä albumilta julkaistiin lokakuussa 2012 neliraitainen "Leaving"-ep. Myös kolmas single, joulukuussa 2012 julkaistu "Memory of the Future" oli myös neliraitainen ep kuten kaikki albumin singlejulkaisut. "Memory of the Future" oli ensimmäinen yhtyeen single sitten vuoden 1984, johon ei tuotettu kaupallista musiikkivideota.
Elysium-albumin singeljulkaisut menestyivät listoilla aiempiin albumeihin verrattuna huonosti. Paras sijoitus Ison-Britannian listoilla oli Leaving-singlen sija 44. Yhtye pohti fanclub-lehdessään "Literally" että PSB ei enää oikein sovi maailmaan, jossa uudet muodikkaat tähdet nousevat esiin X-factor -tyyppisten ohjelmien kautta.[26]
Lähtö Parlophonelta 2013
Pet Shop Boys teki yhden uransa merkittävimmistä ratkaisuista ilmoittamalla 14.3.2013 yhteistyön katkeamisesta Parlophone – EMI –levy-yhtiön kanssa. Tämä päätti kevyen musiikin historiassa harvinaisen pitkän, 28 vuotta (1985–2013) jatkuneen yhteistyön. Samalla yhtye ilmoitti että seuraava PSB albumi, ”Electric” julkaistaan PSB:n itsensä perustaman riippumattoman levy-yhtiön X2 (Times Two) ja jakeluyhtiön Kobalt Label Services kautta.
Yhtye päätti luopua perinteisestä brittiläisestä Parlophonesta sen jälkeen kun yhtiö myytiin helmikuussa 2013 yhdysvaltalaiselle Warner Music Groupille. Taustalla olivat myös sopimustekniset syyt.[27][28] Muutokset levy-yhtiökuvioissa tekivät Pet Shop Boysista vuodesta 2013 lähtien käytännössä indieyhtyeen.
Lähtö Parlophonelta mahdollisti uudenlaisen lähestymistavan musiikin tekemiseen. Electric-albumin yhdeksän kappaletta poikkesivat rakenteeltaan ja pituudeltaan normaalista radiopop-musiikista, jota yhtyeen oli tuotettava suuren monikansallisen levy-yhtiön kautta. Neil Tennantin mukaan yhtye oli jo sen ikäinen, että suosituimmat mainstream-radiokanavat eivät brittiläistä BBC Radio 2 -kanavaa lukuun ottamatta enää juurikaan soittaneet ohjelmissaan yhtyeen musiikkia. Tennantin mukaan yhtye voi tästä lähtien itsenäisenä artistina julkaista mitä haluaa välittämättä radiosoittoon liittyvistä seikoista.[29]
Electric
Pet Shop Boys aloitti "Electric" -maailmankiertueen 22. maaliskuuta 2013 MeksikonVeracruzissaCumbre Tajín -festivaaleilla, josta kiertue jatkui esiintymisillä eri puolilla Latinalaista Amerikkaa. Kiertue jatkui kesällä 2013 esiintymisillä Euroopassa ja Aasiassa. Electric-kiertueella PSB esitti vanhempien kappaleiden lisäksi materiaalia kahdelta vuoden sisällä julkaistulta uudelta albumiltaan. Kiertueella PSB käytti musiikin tehosteena taustaprojektioiden ja tanssijoiden lisäksi varsin runsaasti myös lasereita ja valoja.
Yhtye toi Electric-show’nsa Turun Ruisrockiin 7. heinäkuuta 2013. Multimediatehosteidensa näkymisen varmistamiseksi yhtye halusi esiintyä teltassa, johon mahtui 12 000 hengen yleisö. Pelkästään nopeista tanssikappaleista koostunutta puolentoista tunnin esiintymistä luonnehdittiin muun muassa "loistavan visuaaliseksi".[30] Toisaalta nähtiin myös, että PSB – joka ei lähtökohtaisesti syntynyt liveyhtyeeksi – piilotteli visuaalisuudella heikkouksiaan.[31]
Esiintymisiä 29 maassa käsittänyt "Electric"-kiertue päättyi vuoden 2013 osalta 14. lokakuuta Los Angelesissa pidettyyn konserttiin. Kiertue jatkui keväällä ja kesällä 2014 eri puolilla maailmaa pidetyillä konserteilla, jolloin yhtye palasi myös Suomeen ja esiintyi Pori Jazz -festivaaleilla 18. heinäkuuta 2014. Helsingin Sanomien mukaan "ilo pääsi viimeinkin irti Porissa", kun "Pet Shop Boys tulitti Kirjurinluodon yöhön sarjan hittejä, paperisilppua ja lasersäteitä". Pieniä kappale- ja koreografiamuutoksia lukuun ottamatta konsertti oli lähes sama, joka nähtiin vuosi aiemmin Turussa.[32]
Kesken samannimistä maailmankiertuetta 2013 julkaistu yhtyeen 12. studioalbumi Electric saatiin markkinoille poikkeuksellisen nopeasti, vain kymmenen kuukautta edellisen albumin jälkeen. Noin puolet albumin kappaleista oli jo valmiina edellisen Elysium-albumin sessioiden aikaan. Ne eivät yhtyeen mukaan kuitenkaan sopineet albumin seesteiseen tunnelmaan, joten ne säästyivät seuraavalle albumijulkaisulle. Tanssittavia pitkiä kappaleita sisältävän Electric-albumin tuotti brittiläinen Stuart Price, joka oli aiemmin tuottanut musiikkia muun muassa Madonnalle ja The Killersille.
Electric-albumin kappale "Last to Die" oli cover-versio Bruce Springsteenin samannimisestä kappaleesta.[33] Kaksi albumin kappaletta: "Axis" ja "Vocal" julkaistiin jo ennakkoon digitaalisesti ladattavina versioina ja rajoitetusti 12" vinyylisingleinä. "Vocal" julkaistiin myös cd-singlenä. Kolmas albumilta julkaistu single oli "Love Is a Bourgeois Construct". Albumin neljäs single oli marraskuussa 2013 julkaistu "Thursday", jonka single- ja albumiversiolla vieraili britannialainen rap-artisti Example. Viides albumin single oli rajoitettuna 12" vinyylisinglepainoksena keväällä 2014 julkaistu "Fluorescent".
Electric sai osaakseen varsin myönteisiä, 4–5 tähden arvosteluita laatulehdissä.[34][35][36] Albumin nähtiin vertautuvan pitkine digitaalisine kappaleineen vuoden 1988 Introspective -albumiin. Modernien konemusiikkitrendien mukaisten suondien kuoren alla nähtiin olevan "kuitenkin vanha, nostalgisia tunteita nostattava tuttu: Pet Shop Boysin viileän intellektuelli, mutta romantiikaan taipuvainen sydän".[37]
Kesällä 2015 Pet Shop Boys jatkoi Electric-kiertuetta festivaaliesiintymisillä eri puolilla maailmaa. Yhtye toi Electric kiertueensa kolmannen kerran Suomeen 15.8.2015 Helsingin Flow -festivaalin lauantain pääesiintyjänä. Helsingin Sanomien arvion mukaan ennalta ohjatun koreografian varassa toiminut, aikaisempien konserttien kanssa lähes identtinen, visuualisesti ja musiikillisesti kunnianhimoinen show ei kuitenkaan tuonut yhtyeen esiintymisiä kaksi edellistä kertaa Suomessa seuranneille yllätyksiä tai uusia kokemuksia.[38] 38 maata kiertänyt, kolmatta vuotta kestänyt kiertue päättyi Helsingin konserttiin. Kiertueen ja loman jälkeen yhtye keskittyi seuraavan studiolabuminsa tekemiseen, jonka tuotti Stuart Price.[39]
A Man From the Future
Yhtye valmisteli vuosina 2012–2014 elektronista- ja orkesterimusiikkia sekä luettua tekstiä yhdistelevää teosta juhlistamaan matemaatikko Alan Turingin syntymän satavuotisjuhlavuotta 2014. Teos "A Man From the Future" ensiesitettiin Royal Albert Hall -konserttisalissa Lontoossa 23. heinäkuuta 2014 yhdessä BBC Concert Orchestran kanssa.
Teos jakaantui kahdeksaan osaan. Näyttelijä Juliet Stephenson toimi musiikin pääle luetun Turingin elämästä ja kuolemasta kertovan tekstin lukijana. Britannian pääministeri Gordon Brownin varta vasten tätä teosta varten nauhoitettua ääntä kuultiin teoksen viimeisessä osiossa. Tilaisuus radioitiin livenä BBC 3 -kanavalla. Tilaisuuden alussa kuultiin yksi Richard Nilesin ja neljä Angelo Badalamentin sovittamaa PSB-kappaletta: "Four songs in A minor". Kappaleiden solistina toimi kuuluisa rock-laulaja Chrissie Hynde. Kappaleen "Rent" hän lauloi duettona Neil Tennantin kanssa.
Super
Pet Shop Boys julkaisi 1.4.2016 kolmannentoista studioalbuminsa "Super". 12 kappaletta sisältänyt albumi sävellettiin Berliinissä ja se tallenettiin studiolla Los Angelesissa. Albumin nimi viittasi saksalaisten usein käyttämään sanaan "Super", johon Tennant ja Lowe kiinnittivät huomiota Berliinissä ollessaan. Albumin tuotti ja miksasi Stuart Price. Albumin ensimmäinen single oli "The Pop Kids", jonka sanoitus käsitteli 1990-luvun tanssiklubikulttuuria. Albumin kappaleet "Inner Sanctum" ja "Happines" olivat saatavilla internetistä ladattavina versioina jo ennen albumin julkaisua.[40]
Super ei saanut aivan yhtä hyvää vastaanottoa kuin yhtyeen edelliset albumit: Britannian laatulehdet antoivat sille arvosteluissaan enimmäkseen kolme - neljä tähteä.[41] Helsingin Sanomien arvostelun mukaan Electric (2013) oli erinomainen näkemys nykyajan tanssimusiikista. Super yritti samaa 90-luvun nostalgian kanssa, mutta "tulos jäi bändin tuotannon huonoimpaan kolmannekseen".[42]
Yhtye esiintyi neljänä peräkkäisenä iltana Lontoon kuninkaallisessa oopperassa heinäkuussa 2016. Konserttisarjan nimi oli Super-albumin kappaleen mukaan nimetty "Inner Sanctum". Konsertit oli suunnitellut designerEs Devlin.[43] Konsertit käynnistivät Super-albumin nimeä kantaneen maailmankiertueen.
Toinen Super-albumilta julkaistu single oli kesäkuussa 2016 julkaistu reggaeton-tyyliä mukaileva "Twenty-something". Kappaleen mustavalkoinen video kuvattiin San Diegon Sherman Heights -latinokortteleissa. Videon ohjasi Gavin Filipiak.[44]
Kolmas Super-albumin single oli syyskuussa 2016 julkaistu "Say It to Me". Myös se oli ep, kuten muutkin Super-albumin singlet: Se sisälsi cd-singlenä kaksi albumin ulkopuolista b-puolikappaletta ja remixejä.[45]
Super-kiertue jatkui konserteilla ja festivaaliesiintymisillä eri puolilla maailmaa myös vuonna 2017. Kesken kiertueensa Pet Shop Boys vastaanotti 15.2.2017 Lontoossa NME -musiikkilehden gaalassa lehden myöntämän, arvostetun "Godlike Genius" -palkinnon. Tunnustuksen ojensi Neil Tennantille ja Chris Lowelle kitaristi Johnny Marr, jonka kanssa duo oli vuosikymmenten kuluessa tehnyt paljon yhteistyötä. Gaala päättyi puolen tunnin mittaiseen Pet Shop Boys -yhtyeen live-esiintymiseen.[46]
Neljäs Super albumin single oli rajoitettuna painoksena julkaistu "Undertow", jonka cd-singleversion saattoi tilata yhtyeen virallisten kotisivujen kautta yhdessä "Annually 2017" vuosikirjan kanssa.[47]
Yhtye esiintyi Super-kiertueellaan 22.7.2017 Turun linnanpuistossa Tall Ships Races Music Festival -tapahtumassa. Yleisö sai kuulla viimeisimmän albumin kappaleiden ohessa uudenlaisia versioita monista vanhoista kappaleista. Konsertin lopussa solisti Neil Tennant muisteli miten yhtye esiintyi Turussa ensimmäisen kerran tasan 20 vuotta sitten festivaaleilla (Ruisrock 1997), jolloin heidän jälkeensä lavalle nousi David Bowie. Tennant omisti viimeisen encore-kappaleen, "Always on my Mind" Turulle ja edellisenä vuotena menehtyneelle David Bowielle (1947-2016). Yleisö palkitsi koskettavan eleen aplodein.[48] Ele oli PSB-yhtyeelle harvinaislaatuinen tapaus. Sillä Neil Tennant pääsi "kuittaamaan" David Bowien hänelle Ruisrockissa 1997 omistaman kappaleen.
Kesällä 2018 Super-kiertue jatkui hieman uudistetulla ohjelmalla ja esiintymisillä Lontoon kuninkaallisessa oopperassa sekä festivaaleilla eri puolilla maailmaa. Tässä yhteydessä Pet Shop Boys esitti kaksi konserttia Suomessa: 2.8.2018 Helsingin jäähallissaIn the Park -tapahtumassa sekä 4.8. 2018 Vaasassa Elisa-stadionilla Wasa Open Air-tapahtumassa. Helsingin konsertin järjestelyissä oli ongelmia: Aluksi tapahtuma piti järjestää Kaisaniemen puistossa, mutta järjestäjät siirsivät tapahtuman "tuotantoteknisistä syistä" Helsingin jäähalliin. Vain kaksi päivää ennen konserttia toinen pääesiintyjistä, brittiläinen Hurts-peruutti esiintymisensä. Nämä käänteet verottivat tapahtuman yleisömäärää. Konserttiarvostelussaan Helsingin Sanomien Aleksi Kinnunen totesi, että Pet Shop Boysin konsertti kääntyi outojen käänteiden jälkeen rimaa hipoen voitolle, mutta onko vuosittain Suomessa vierailevasta yhtyeestä tulossa Deep Purpleen tai Uriah Heeppiin verrattavissa oleva keski-ikäisten ihmisten kesäjuhlinnan vakiotahdittaja? Yleisö kuitenkin tanssi Kinnusen mukaan onnellisena yhtyeen konepophittien tahdittamana.[49]
Agenda
Ison-Britannian Eu-eron, brexitin alla Pet Shop Boys julkaisi helmikuussa 2019 ajankohtaisiin asioihin poliittisesti kantaaottavan Ep-levyn "Agenda". Julkaisulla oli kolme satiirista ja yksi melankolinen kappale, joiden lyriikat käsittelivät ajankohtaisia ongelmia: mm.huonoja poliittisia johtajia, sosiaalisen median pinnallisuutta ja kuplia, vääristeltyjä faktoja, superrikaiden verojenvälttelyä sekä hallitsemattomaan maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liitettyjä pelkoja. Kappaleen "Give Stupidity a Change" video oli koostettu pohjoiskorealaisesta filmimateriaalista. Agenda:n materiaali levytettiin loppuvuodesta 2018 Tim Powell:n tuottamana. Sen kappleet eivät sisälly yhtyeen seuraavalle studioalbumille.[50]
Vuonna 1999 ensi-iltansa saaneen musikaalin Closer to Heaven kappaleita esitettiin "Musik"- konserttisarjassa Edinburghissa kesällä 2019. Neil Tennant ja Chris Lowe kirjoittivat kuusi uutta kappaletta näitä konsertteja varten. Ne julkaistiin näyttelijä Frances Barberin laulamina ep-levyllä "Musik" elokuussa 2019.
Syyskuussa 2019 Pet Shop Boys julkaisi ensimmäisen singlen tammikuussa 2020 ilmestyvältä Stuart Pricen tuottamalta albumilta. Singlellä "Dreamland" esiintyy myös britannialainen yhtye Years & Years. Samalla julkistettiin keväällä 2020 alkava "Dreamland the Greatest Hits tour". Yhtye esitti ensi kertaa Dreamland -kappaleen livenä yhdessä Years & Years -yhtyeen kanssa Radio BBC2 -järjestämässä konsertissa Lontoon Hyde parkissa 15.9.2019.[51]
2020-luku
Hotspot
Pet Shop Boys julkaisi 24.1.2020 neljännentoista studioalbuminsa ”Hotspot”. Albumi oli kolmas peräkkäinen Stuart Pricen tuottama PSB-albumi. Albumin oli tarkoitus olla päätös Pricen tuottamalle albumitrilogialle. Albumin nimi Hotspot viittasi Berliiniin, jossa Neil Tennant ja Chris Lowe olivat viimeisen kymmenen vuoden aikana viettäneet paljon aikaansa. Albumi oli kunnianosoitus Berliinin tunnelmalle, josta yhtye nautti hyvin paljon. Albumin kymmenen kappaletta oli tallennettu pop-musiikin historiassa maineikkailla Berliinin Hansa -studioilla sekä Los Angelesissa. Albumilta julkaistiin singlet ”Dreamland”, jolla oli mukana Years and Years -yhtyeen laulaja Ollie Alexander ja ”Burning the Heather”, jolla oli mukana The Suede -yhtyeen kitaristi Bernard Butler sekä ”Monkey Business”.
Tunnelmaltaan Hotspot -albumi arvioitiin enimmäkseen melankoliseksi. Neil Tennantin sanotukset arvioitiin teräviksi, pohdiskeleviksi ja ironisiksi. Britannialaiset musiikki- ja sanomalehdet arvioivat Hotspot -albumin yleisesti 4-5 tähden arvoiseksi suoritukseksi. Esimerkiksi The Mail: 5 tähteä ja Q: 4 tähteä.[52] Helsingin Sanomien mukaan Hotspot oli duon väreiltään ja tunnelmiltaan "brexitinharmaa" albumi Britannian nyky-yhteiskunnasta, vanhenemisesta sekä luopumisesta ja voimattomuudesta, jotka liittyvät niihin molempiin.[53] Albumin kolmantena singlenä julkaistiin huhtikuussa 2020 "I don't wanna".
Hotspot-albumin julkaisun jälkeen yhtyeen tarkoitus oli lähteä keväällä 2020 "Dreamworld" -maailmankiertueelle, mutta covid-19-pandemian takia yhtye joutui useita kertoja perumaan ja siirtämään lopulta kahden vuoden päähän kaikki sovitut esiintymisensä. Siirrettyihin konsertteihin kuului myös New Order -yhtyeen kanssa suunniteltu yhteinen Yhdysvaltain ja Kanadan kiertue.[54] Koronarajoitusten hellittäessä yhtye pääsi keväästä 2022 alkaen esiintymään Dreamworld-kierueellaan eri puolilla maailmaa. PSB esiintyi New Order-yhtyeen kanssa 12 konsertin pituisella Unity tour-kiertueella Kanadassa ja Yhdysvalloissa syys-lokakuussa 2022.[55]
Huhtikuussa 2023 PSB julkaisi ep-levyn Lost, joka sisälsi viisi kappaletta. Näistä neljä oli syntynyt jo vuonna 2015 ja niitä oli harkittu mukaan albumille Super. Yhtye päätti julkaista kappaleet keväällä 2023, sillä ne kuvastivat hyvin aikansa maailmanpolitiikkaa, jonka suunta tutui olevan "hukassa".[56] Kesäkuussa 2023 julkaistiin yhtyeen singlejulkaisujen kokoelma: SMASH - The Singles 1985-2020 lukuisina erilaisina formaatteina.[57]
Kesällä 2023 jatkuneella "Dreamworld: The Greatest Hits Live" -kiertueella yhtye esitti ainoastaan Euroopan singlelistoilla menestyneimpiä single-kappaleitaan: 22 top-10-hittiä. PSB esiintyi tällä kiertueellaan 4.7.2023 loppuunmyydyssä Helsingin jäähallissa. Helsingin sanomien kriitikko Aleksi Kinnunen piti konserttia erittäin onnistuneena: Hänen mukaansa "Pet Shop Boysin mestarillinen hittikimara kietoi Jäähallin suurenmoiseen onneen". Tätä hän piti piti paljolti Neil Tennantin ansiona, jonka "sädehtivää heittäytymistä saattoi pitää poikkeuksellisen energisenä".[58]
Paluu Parlophone-levymerkille ja Nonetheless
Pet Shop Boys palasi 13 vuoden jälkeen takaisin perinteikkäälle Parlophone-levy-yhtiölle 2024 ja julkaisi 26.4.2024 albumin "Nonethless". Albumin kappaleet olivat syntyneet korona-vuosina Berliinissä, jossa Tennant-Lowe kaksikko vietti paljon aikaa 2020-2022. Albumi levytettiin Lontoossa 2023. Sen tuotti James Ford, joka aikaisemmin oli työskennellyt monien britannialaisten eturivin artistien kanssa. Tällä albumilla PSB palasi muutaman albumin tauon jälkeen hyödyntämään varsin runsaasti jousiorkesteri-sovituksia. Albumilta julkaistiin singlet "Loneliness" , "Dancing star" ja "A New Bohemia". Albumin deluxe-painokseen kuului "Furthermore"-EP, jolla oli neljä uudelleen levytettyä versiota yhtyeen vanhoista kappaleista.[59] Albumi sai musiikkikriitikolta pääosin myönteiset, yleisesti 4-tähden arviot. Helsingin Sanomien mukaan "levyä kannattelevat diskotuottaja James Ford ja Neil Tennantin pettämätön tyylitaju".[60][61][62]
PSB palasi Dreamworld-kiertueellaan Suomeen ja esiintyi Pori Jazz-festivaalin avauspäivän pääartistina 18.7.2024. Konsertin ohjelma oli suunnilleen sama kuin vuotta aiemmin Helsingissä, mutta yhtye esitti uusimmalta albumiltaan kolme singlekappaletta. Niistä "A New Bohemia" oli Helsingin Sanomien mukaan "musiikillisesti pätevän" konsertin kohokohtia ja kappale vertautui yhtyeen Behaviour-albumin klassikkoballadeihin. Sateinen sää verotti festivaalin avauspäivän yleisömäärää.[63]
Musiikkityyli ja yhtyeen imago
Pet Shop Boys on toistuvasti kutsunut yhtyeen tyylisuuntaa "discoksi". Toinen yhtyeen usein käyttämä määritelmä on ”pop”. Yhtyeen musiikin tavaramerkkejä ovat syntetisaattoripohjainen pop-musiikki, toisinaan sovitukset akustisille soittimille ja Tennantin joskus lakoninen, puhemainen ja poikamainen lauluääni.
Actually-albumista (1987) lähtien yhtyeen lähes jokaiselle levylle ovat kuuluneet olennaisena osana myös jousi- ja sinfoniaorkesterisovitukset tai klassisen musiikin orkestereja ja soittimia jäljittelevät syntetisaattori-elementit tai samplet. Yhtyeen musiikki ja erityisesti kappaleiden remix-versiot ovat eri vuosikymmeninä heijastaneet tanssimusiikin ajankohtaisia muotivirtauksia.
Alkuaikoina yhtye oli visuaalisesti erittäin minimalistinen, ja toisin kuin useat 1980-luvun menestyneet artistit; pukeutumisellaan ja ulkoasuillaan tavallinen ja käytökseltään korrekti. Tällöin saatettiin jopa väittää että kyseessä on "selkeää imagoa vailla oleva yhtye". Toisaalta duo arvioitiin usein "hyvin tyylikkäiksi". Myöhemmin vuoden 1991 Performance -kiertueesta lähtien Pet Shop Boys tunnetaan live-esiintymisissään monivivahteisesta ja joskus jopa surrealistisista esiintymisasuista, näyttelijöiden ja tanssijoiden käyttämisestä, lavasteista, taustaprojektioista, erilaisten naamioiden käyttämisestä jne. Yhtyeen live-esityksille on tyypillistä yllätyksellisyys ja nopeat tunnelman vaihdokset: Konserteissaan yhtye siirtyy sujuvasti edestakaisin muun muassa vakavan ja hömpän sekä iloisen ja melankolisen välillä. PSB tulkitsee usein live-esiintymisissään vanhoja kappaleitaan uusilla, alkuperäisestä paljonkin poikkeavilla sovituksilla. Yhtyeen esiintymisaktiivisuutta on monen muun yhtyeen tavoin 2000-luvulta lähtien olennaisesti lisännyt levynmyyntitulojen laskeminen, joka osaltaan johtuu musiikin laillisesta ja laittomasta nettijakelusta.
Vielä 1980-luvun puolivälissä Pet Shop Boys oli puhtaasti synthpop-yhtye, mutta vuosikymmenen lopulla sen tuotannossa alkoi esiintyä musikaalivaikutteita. 1980-luvun lopussa yhtye alkoi ottaa vaikutteita myös latinomusiikista: esim. singlet "Domino Dancing" (1988) ja "Se a Vida E" (1996) "Single-Bilingual" (1996), tai "Twenty-something" (2016) ja albumi Bilingual (1996).
Yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti kun se vuonna 2002 teki lähes koko "Release"-albuminsa akustisilla soittimilla, joista Neil Tennant ja Chris Lowe myös itse soittivat valtaosan. Albumi otettiin osin ristiriitaisissa tunnelmissa vastaan. Osa kriitikoista ja faneista piti albumia upeana todisteena yhtyeen kyvyistä soittaa itse ja tehdä uskottavia rock-henkisiä kappaleita. Osan mielestä yhtyeen olisi pitänyt pysyä konemusiikissa. Joka tapauksessa albumi oli todiste yhtyeen uudistumiskyvystä ja sävellystaidosta, joka ei rajoitu pelkästään syntetisaattorien käyttöön. Tästä todistavat myös musikaali ”Closer to Heaven”, baletti "The Most Incredible Thing", lastennäytelmä "My Dad’s A Birdman" ja ”Battleship Potemkin” -elokuvan soundtrack sekä konserttiteos "A Man From the Future". Helsingin Sanomien Nyt-liite suhtautui arvostelussaan 2002 Release-albumiin myönteisesti ja luonnehti sitä otsikolla: ”Ylpeän popyhtyeen kosto”.[64] Syntetisaattoreihin musiikintekovälineinä kriittisesti suhtautuneet henkilöt olivat 1980- ja 1990-luvuilla arvostelleet ja väheksyneet yhtyettä siitä, että musiikkia tehtiin sähköisesti ja siitä, että yhtye ei alkuvuosina esiintynyt livenä.
Neil Tennant kertoi vuonna 1994 britti-lehti Attitudessa olevansa homoseksuaali. Haastateluissa Tennant on todennut, että toisin kuin usein luullaan yhtyeen jäsenet eivät koskaan ole olleet pariskunta. Heitä on aina yhdistänyt lähinnä vain yhteinen kiinnostus musiikkia ja sen tekemistä kohtaan. Duon toisen osapuolen Chris Lowen seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole varmaa tietoa, sillä hän ei ole asiaa kommentoinut. Pet Shop Boys on tunnettu ja suosittu maailmanlaajuisesti homoyleisön keskuudessa. Suurin osa sen faneista on kuitenkin heteroseksuaaleja. Useimpien laulujen tekstit on kirjoitettu neutraalista näkökulmasta.
Neil Tennantilla on usein tapana leikitellä eri kertojarooleilla, joten muutamat sanoitukset on kirjoitettu naisen näkökulmasta, kuten esim. "Rent". Sen sijaan "Why Don't We Live Together" on kirjoitettu molempien sukupuolten näkökulmasta. "The Dictator Decides" on kirjoitettu valtaansa kyllästyneen diktaattorin näkökulmasta. "Sad Robot World" on kirjoitettu surullisen teollisuusrobotin näkökulmasta. "Wiedersehen" on kirjoitettu itävaltalaisen kirjailijan Stefan Zweigin näkökulmasta.
Haastatteluissa sivistyneitä puheenvuoroja pitävä Neil Tennant on nähty Morrisseyn ja David Bowien rinnalla yhtenä pop-musiikin suurista älyköistä, kun taas Chris Lowea pidetään hiljaisena ja mielellään taustalle vetäytyvänä syntetisaattorinerona. Yhtye on kuitenkin väittänyt, että heidän roolinsa haastatteluissa ovat tietoinen osa yhtyeen imagoa. Lähipiirin mukaan Chris Lowe on tiedotusvälineiden ulottumattomissa päinvastainen kuin julkinen imagonsa, eli huomattavan ulospäinsuuntautunut.[14]
Yhtyeen mukaan kappaleet syntyvät kahdella tavalla: Yleensä liikkeelle lähdetään siitä, että Neil Tennant kirjoittaa tekstin, johon hän ehkä hahmottelee jotakin sävelkuvioita. Tekstien aiheet tulevat usein Tennantin tai hänen ystäviensä elämänkokemuksista. Useimmissa kappaleissa on romanttinen sisältö. Sanoitusten aiheita Tennant on saanut myös politiikasta, ajankohtaisista tapahtumista ja kirjallisuudesta.[65]
Eräs Tennantin intohimoista on Venäjän historia, joka esiintyy viittauksina lukuisissa sanoituksissa ja lainoina venäläisiltä säveltäjiltä mm: Behaviour-albumin kappaleissa "My October Symphony" ja "This Must Be the Place I Waited Years to Leave" sekä Yes-albumin kappaleessa "All Over The World". Tähän aihepiiriin liittyy Tennantin 1970-luvun opiskelijavuosilta periytyvä romanttinen suhtautuminen vasemmistolaiseen aatemaailmaan. Selvimmin tämä näkyy viittauksilla Leniniin ja Staliniin kappaleessa "West End Girls" (erityisesti vuoden 1983 versio) sekä myös Electric-albumin kappaleissa "Bolshy" (="Vasemmalle") ja "Love Is a Bourgeois Construct". Introspective-albumin kappaleessa "Left to My Own Devices on viittaus Che Guevaraan. Behaviour -albumin kappaleessa "This Must Be the Place I Waited Years to Leave" – ja erityisesti sen extended-miksauksissa on sämplättynä ote Lenininin venäjänkielisestä puheesta. Super -albumin kappale "The Dictator Decides" kertoo diktaattorista, joka muistuttaa Pohjois-Korean Kim Jong Unia.
Kun teksti on kirjoitettu, kappale muokataan valmiiksi yhdessä Lowen kanssa. Toinen tapa on se, että Lowe säveltää musiikin ja tekee siitä demon, jonka Tennant lopulta sanoittaa. Tennant on mieltynyt monimutkaisempiin sointukuvioihin, kun taas Lowe edustaa yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa lähestymistapaa.[8] Yhtyeen musiikissa onkin nähtävissä vaikutteita musikaalityylistä suoraviivaiseen Hi-NRG-diskoon.
Albumeillaan PSB on ottanut tavaksi työskennellä vastakohtaisuuksia hyödyntäen. Jos edellinen albumi on ollut melankolinen ja pohdiskeleva (esim. "Behaviour" 1990 tai "Elysium" 2012), niin seuraava albumi on luonteeltaan iloisempi ja tanssittavampi (esim. "Very" 1993 tai "Electric" 2013).
Neil Tennantin kirjoittamia tekstejä pidetään nokkelina ja älykkäinä sekä joskus myös humoristisina. Niihin ja PSB:hen muutenkin usein liitetty termi on ironinen. Sanoituksissa on usein viittauksia ja lainauksia kirjallisuuteen, historiaan ja muuhun korkeakulttuuriin. Toistuvia teemoja ovat myös eskapismi, menestyneiden henkilöiden ihailu, yksinäisyys, menetetyt kumppanit, rakkauden kaipuu ja ulkopuolisuus. Useimmat kappaleet ovat melankolisia. Sanoittajana Neil Tennantia on näistä syistä usein verrattu Morrissey:n. Kappaleiden sävelkulut ovat useimmiten laskevia: c- tai d-mollissa.
Joskus Tennantin tekstit ovat arkisen yksinkertaisista asioista kertovia, kuten esimerkiksi kappaleet: "I Want a Dog" tai "It Doesn't Often Snow at Christmast" tai "After the Event".
Alkuvuosinaan PSB teki hyvin selväksi mistä he eivät pidä. Entertainment Tonight -tv-ohjelmassa Chris Lowe antoi lausunnon, joka myöhemmin sämplättiin yhtyeen kappaleeseen "Paninaro":
“I don't like country and western. I don't like rock music, I don't like rockabilly or rock and roll particularly. I don't like much, really, do I? - But what I do like, I love passionately.”[66]
Neil Tennant taas kiteytti taiteelliset ja yhteiskunnalliset ihanteensa Left To My Own Devices -kappaleen tekstiin:
“I was faced with a choice at a difficult age /
Would I write a book? or should I take to the stage? /
Pet Shop Boys:n uraan kuului 1990-2000-luvuilla myös DJ-kulttuuri. He esiintyivät DJ:n roolissa muutamia kertoja muun muassa Lontoon ja New Yorkin klubeilla. PSB on myös 1990-luvun loppupuolelta lähtien mixannut lukuisia klubiversioita muun muassa Rammsteinin, Madonnan, Boy Georgen,Paul Wellerin ja The Killersin kappaleista.
Vaikutus
Pet Shop Boys on monien muiden artistien arvostama ja kuuluu omalla sarallaan kaikkien aikojen merkittävimpiin ja esikuvallisimpiin musiikintekijöihin. PSB on palkittu neljä kertaa arvostetulla Britannian musiikkiteollisuuden ”Outstanding Contribution to Music” -palkinnolla. Yhtye on tehnyt runsaasti yhteistyötä useiden muiden merkittävien pop-artistien kanssa.
Singlet on tässä luokiteltu ep:ksi, jos nimikappaleen lisäksi cd-singlellä on kaksi tai useampia albumin ulkopuolisia ns. b-puolen kappaleita. Suluissa on julkaisuvuosi sekä albumi, jolta single julkaistiin. Rajoitettuina painoksina julkaistuja singlejä ei ole huomioitu luettelossa.
West End girls [1984]
One More Change [1984]
Opportunities (Let's make lots of money) [1985 -Please-]
West End girls [1985 -Please-]
Love comes quickly [1986 -Please-]
Opportunities (Let's make lots of money) [1986 -Please-]
Suburbia [1986 -Please/Disco-]
It’s a sin [1987 -Actually-]
What have I done to deserve this? [1987-Actually-]
Rent [1987 -Actually-]
Always on my mind [1987 -Actually/Introspective-]
Heart [1988 -Actually-]
Domino dancing [1988 -Introspective-]
Left to my own devices [1988 -Introspective-]
It’s alright [1989 -Introspective-]
So hard [1990 -Behaviour-]
Being boring [1990 -Behaviour-]
Where the streets have no name (I can' take my eyes off you) / How can you expect to be taken seriously? [1991 -Behaviour-]
Jealousy [1991 -Behaviour-]
DJ culture [1991 -Discography-]
Was it worth it? [1991 -Discography-]
Can you forgive her? [1993 -Very-]
Go West [1993 -Very-]
I wouldn't normally do this kind of thing [1993 -Very-]
Liberation [1994 -Very-]
Absolutely fabulous [1994]
Yesterday, when I was mad ep [1994 -Very-]
Paninaro '95 [1995 -Alternative-]
Before ep [1996 -Bilingual-]
Se a vida é (That's the way life is) ep [1996 -Bilingual-]
Single-Bilingual [1996 -Bilingual-]
A red letter day [1997 -Bilingual-]
Somewhere [1997]
I don’t know what you want but I can’t give it any more [1999 -Nightlife-]
New York City boy [1999 -Nightlife-]
You only tell me you love me when you’re drunk ep [2000 -Nightlife-]
Home and dry ep [2002 -Release-]
I get along [2002 -Release-]
London [2002 -Release-]
Miracles [2003 -Pop Art-]
Flamboyant [2004 -Pop Art-]
I’m with stupid [2006 -Fundamental-]
Minimal [2006 -Fundamental-]
Numb [2006 -Fundamental-]
Integral [2007 -Fundamental-]
Love etc.[2009 -Yes-]
Did you see me coming? ep [2009 -Yes-]
Beautiful people [2009 -Yes-]
Christmas ep [2009]
Together [2010 -Ultimate-]
Winner ep [2012 -Elysium-]
Leaving ep [2012 -Elysium-]
Memory of the future ep [2012 -Elysium-]
Axis [2013 -Electric-]
Vocal [2013 -Electric-]
Love Is a Bourgeois Construct ep [2013 -Electric-]
Thursday [2013 -Electric-]
The Pop Kids ep [2016 -Super-]
Twenty-Something ep [2016 -Super-]
Say it to me ep [2016 -Super-]
Agenda ep [2019]
Dreamland [2019 -Hotspot-]
Burning the Heather [2019 -Hotspot-]
Monkey Business [2020 -Hotspot-]
I don't wanna [2020 -Hotspot-]
Lost ep [2023]
Loneliness [2024]
Dancing star [2024]
Furthermore ep [2024]
A New Bohemia [2024]
Muuta yleistä
Eric Watsonin ohjaamassa "What Have I Done To Deserve This?" -musiikkivideossa PSB ja yökerhon tanssijattaria esittävät naiset esiintyvät vaatteissa, jotka oli teetetty aiemmin James Bond -elokuvaan Octopussy.[14]
Aurinkolasit ja lippalakki ovat niin olennainen osa Chris Lowen julkista imagoa, että kun hän haluaa liikkua kadulla rauhassa, hän yksinkertaisesti jättää kyseiset varusteet kotiin (päinvastoin kuin lähes kaikki muut viihdemaailman tähdet) ja näin juuri kukaan ei tunnista häntä.[8]
Vuonna 1995 brittiläinen juorulehdistö laittoi liikkeelle huhun, jonka mukaan Lowe olisi saanut AIDSin miespuoliselta ystävältään, Peter Andreasilta (1963–1994). Lowe haastoi lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta ja voitti sen. Alternative -kokoelma (1995) oli ensimmäinen PSB-albumi, jossa oli omistuskirjoitus. Kokoelma omistettiin vuonna 1994 Aidsiin kuolleelle Peter Andreasille.[69]
Myös Fundamental -albumissa (2006) oli omistuskirjoitus. Se omistettiin iranilaisille homoseksuaaleille Mahmoud Asgari ja Ayaz Marhoni[70],jotka saivat sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi kuolematuomion ja hirtettiin julkisessa tilaisuudessa Iranissa 2005.
Pet Shop Boys esitti singlensä "Winner" vuonna 2012 Lontoon olympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioiden yhteydessä. Kyseinen kappaleen oli alun perin tilannut Eurovision laulukilpailukappaleeksi Britannian yleisradioyhtiö BBC. Yhtye päätti kuitenkin vetäytyä hankkeesta ja käytti kappaletta olympialaisten yhteydessä ja liitti sen albumilleen Elysium.[71]
Pet Shop Boys esiintyi syyskuussa 2012 Ison-Britannian olympiajoukkueen paraatissa. Yhtye ei aluksi suostunut mukaan, koska se oli esiintynyt jo Lontoon 2012 olympiakisojen avajaisissa ja päättäjäisissä. Britannian pääministeri David Cameron soitti virka-asunnoltaan 10 Downing Streetiltä Neil Tennantille Berliniin ja suostutteli yhtyettä esiintymään vielä kolmannen kerran olympialaisten yhteydessä. Pääministerin väliintulon myötä yhtye lopulta suostui. Tapahtuman järjestäjät hankkivat yksityiskoneen, jolla Tennant ja Lowe matkustivat Lontooseen esiintymään ja palasivat heti takaisin Berliiniin valmistelemaan Elysium-albumin julkaisukonserttia.[72]
↑Phliph Hoare and Chris Heath: Pet Shop Boys Cataloque 2006, aiheesta myös: Pet Shop Boys: Please re-release booklet 2001, Pet Shop Boys - A Life in Pop DVD 2006 ja Pet Shop Boys: PopArt, The Videos DVD commentary track 2003
↑Heath Chris: Pet Shop Boys, Literally, s. 97-98. Penquin/Random House, 2020.
↑ abPet Shop Boys – Actually re-release booklet 2001, aiheesta myös Pet Shop Boys - A Life in Pop DVD 2006 ja Pet Shop Boys: PopArt, The Videos DVD audio commentary track 2003
↑Pet Shop Boys: Alternative re-release booklet 2001 ja aiheesta myös Pet Shop Boys - A Life in Pop DVD 2006 ja Pet Shop Boys: PopArt, The Videos DVD commentary track 2003
↑Pet Shop Boys: Very re-release booklet 2001, aiheesta myös Pet Shop Boys - A Life in Pop DVD 2006 ja Pet Shop Boys: PopArt, The Videos DVD audio commentary track 2003
↑Jokelainen Jarkko: "Pet Shop Boys messusi uskollisille - Ruisrockin pääesiintyjä herätti hurmosta vasta viimeisillä hiteillä". Helsingin Sanomat 8.7.2013, s.B 1.
↑Koppinen Mari: Arvio. Ilo pääsi viimeinkin irti Porissa. Helsingin Sanomat 20.7.2014.
↑[www.petshopboys.co.uk yhtyeen viralliset kotisivut] 16.9.2016. Viitattu 29.9.2016.
↑[www.petshopboys.co.uk verkkoviite] yhtyeen viralliset kotisivut. 16.2.2017. Viitattu 16.2.2017.
↑[www.petshopboys.co.uk verkkoviite] yhtyeen viralliset kotisivut. 29.3.2017. Viitattu 14.4.2017.
↑Rantanen Kimmo: verkkoviite" Pet Shop Boysilta koskettava ele kuolleelle tähdelle Turussa – yleisö palkitsi aplodeilla". Ilta-Sanomat. 23.7.2017. Viitattu 23.7.2017.
↑Kinnunen Aleksi: Missä kaikki olivat? Pori Jazzin musiikillisesti pätevää avausta vaivasi jopa häkellyttävä yleisökato. Konserttiarvio. - Harvalukuisen, sateisen ja ohjelmiston puolesta keskinkertaisen torstain suurin uutinen oli Pet Shop Boysin piipahdus porilaisgrillillä. - Pet Shop Boys ja Sophie Ellis-Bextor Pori Jazzissa torstaina 18.7.. Helsingin Sanomat, 19.7.2024. Sanoma Osakeyhtiö.
