Derek Patrick Daly (s. 11. maaliskuuta 1953 Dublin, Irlanti)[1][2] on entinen irlantilainen Formula 1 -kuljettaja.[1][2]
Ura
Keskiluokkaiseen irlantilaisperheeseen syntynyt Daly aloitti kilpa-ajamisen 12-vuotiaana Irlannin ja Englannin sarjoissa, joita hän kierteli muunnellulla koulubussillaan.[3] Hän menestyi hyvin Formula Ford ja Britannian Formula 3 sarjoissa, joissa voitti mestaruudet vuosina 1975 ja 1977.[1][3] Hän voitti myös Irlannin mestaruuden sekä vuoden 1976 Formula Ford Festivalin.[1][3]
Dalyn menestys alemmissa sarjoissa tukivat hänen nousuaan Formula 1:iin, kun hän ajoi ensimmäisen kilpailun huhtikuussa 1978 Hesketh-tallin autolla sarjan ulkopuolisessa kilpailussa British International Trophyssä.[1][3] Kilpailussa hän nousi ensimmäisellä kierroksella kilpailun johtoon, kunnes pyörähti sateisella Silverstonen radalla.[1][3] Formula 1:iin kuuluvissa kilpailuissa puolestaan Daly ei onnistunut pääsemään kilpailuihin saman tallin autolla, minkä seurauksena hän vaihtoi Ensign-talliin kesken kauden keräten yhden pisteen kauden päätösosakilpailusta.[1][2][4] Kausi 1979 oli ensimmäisen kaltainen sisältäen paljon kilpailujen ulkopuolelle jäämisiä ja keskeytyksiä ja talli vaihtui Tyrrelliin kesken kauden.[1][2] Kaudella 1980 asiat menivät kuitenkin hieman paremmin, kun Daly onnistui keräämän kauden aikana 6 pistettä ja paras sijoitus oli kahdesti saavutettu neljäs sija, jotka jäivät Dalyn parhaiksi sijoituksiksi.[1][2] Samalla kaudella hän tosin koki myös takaiskuja, mm. Monacon GP:ssä hän törmäsi avauskierroksella ilmalentoon joutumisen seurauksena tallikaveriinsa Jean-Pierre Jarieriin.[1] Daly saavutti 12. MM-sijan, joka on hänen uransa paras. Kausi 1981 oli jälleen heikko Marchin tallissa.
Pisteiden osalta Dalyn uran parhaaksi kaudeksi jäi hänen viimeinen kautensa F1:ssä, kun hän siirtyi kesken kauden Theodorelta Williams-talliin Carlos Reutemannin lopettaessa uransa autolla.[1] Hän keräsi kahdeksan pistettä ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa 13. sijalle, mutta sinänsä kausi ei ollut kovinkaan loistava, kun Dalyn tallikaveri Keke Rosberg voitti maailmanmestaruuden Dalyn itse jäädessä palkintokorokesijoitusten ulkopuolelle.[1][2]
IndyCar ja urheiluautoluokat
Dalyn lopettaessa Formula 1:ssä hän siirtyi IndyCariin ja urheiluautoluokkiin, joissa ajoi vuoteen 1992 asti.[1][3] Indianapolis 500 kilpailuihin hän osallistui vuosina 1983-89.[3][5] Daly joutui vuonna 1984 vakavaan onnettomuuteen, kun hän kolaroi Michiganin International Speedwayllä 212 mailin tuntinopeudella ja mursi jalkansa, mutta jatkoi kilpailemista toivuttuaan.[1][3]
Daly kilpaili myös CART-sarjassa, jossa hän osallistui 66 kilpailuun vuosina 1982–1989. Parhaimmiksi saavutuksiksi jäi selviytyminen kymmenen parhaan joukkoon 21 kertaa ja yksi palkintosija, jolloin hän oli kolmas.
Muuta
Daly on toiminut kilpa-ajajan työnsä ohella kaivostyöläisenä, kirjailijana ja tv-kommentaattorina.[1][3][6]
Hänen yhdysvaltalaissyntyinen poikansa Conor Daly on myös kilpa-autoilija.[7]
Lähteet
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
|