Bergelson syntyi varakkaaseen venäjänjuutalaiseen perheeseen. Hänen ensimmäinen pienoisromaaninsa Arum wogsal (”Aseman ympärillä”) ilmestyi vuonna 1909. Vuonna 1913 julkaistiin juutalaista porvaristoa ja sivistyneistöä kuvaava romaani Noch alemen (”Kaiken jälkeen”). Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumia kuvaa romaani Opgang (”Lähtö”, 1920).[1]
Vuonna 1921 Bergelson matkusti Berliiniin, jossa hän työskenteli lehtimiehenä. Venäjän kansalaissotaa kuvaa romaani Midas hadin (”Ankaruus”, 1926–1927) ja kertomuskokoelma In sturm täg (”Myrskyn päiviä”, 1927). Vuonna 1929 Bergelson palasi Neuvostoliittoon, jossa hänestä tuli yksi jiddišinkielisen kirjallisuuden johtohahmoista. Kirjailijan tärkeimpiä teoksia on 1900-luvun alun kansanelämästä kertova laaja romaani Baym Dnjepr (”Dneprillä”, 1932–1940). 1940-luvulla ilmestyivät muun muassa toista maailmansotaa käsittelevä kertomuskokoelma Naye Darstejlungen (”Uusia kertomuksia”, 1947) ja historiallinen näytelmä Printz Reubeini (1946).[1]
Bergelson pidätettiin tammikuussa 1949 ja ammuttiin maanpetturina niin sanotun Juutalaisten antifasistisen komitean jutun yhteydessä. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1955.[2]
